tiistai 22. toukokuuta 2012

Kevätheräämisiä

Ruusukasveihin kuuluva ojakellukka viehättää keväästä toiseen ainakin minua. Se on jotenkin niin viehko, kun kukka on supussa ja nuokkuu alaspäin.


Perhoset lentelivät ahkerasti mökkimaisemissa viikonloppuna, mutta harva niistä ennätti pysähtyä minnekään. Mihin niillä on kiire? Sitruunaperhosta lähdin seuraamaan, mutta se hävisi taivaan tuuliin. Tämä herukkaperhonen sen sijaan hengähti hetken männyn oksalla.


Keväiseen kukoistukseen ovat heränneet myös aina niin suloiset metsäorvokit.

5 kommenttia:

  1. Kivoja kuvia ...
    Minäkin juoksin tänään perhosten perässä -turhaan!

    VastaaPoista
  2. Hyvin olet vanginnut ojakellukan herkän olemuksen. Kaikkien kasvien ei tarvitsekaan kukkia valtavan isona ja kirkkaan värisenä, täytyy vain muistaa laskeutua näiden hiljaisempien äärelle löytääkseen niiden kauneuden.

    Perhoset, aah. Tällä kattauksella aletaan pian olla kesän ytimessä :)

    VastaaPoista
  3. Ihania kesäkuvia:) Ojakellukka oli yksi minun lemppareistani jo lapsena, sitä sanottiin ampiaisen kukaksi.

    VastaaPoista
  4. Ihanan paljon noita orvokkeja! Niin kauniit kuvat!

    VastaaPoista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!