tiistai 23. lokakuuta 2012

Metsämättäillä

Olipa hienoa, että ehdin ennen tätä flunssajysäystä 
nauttia viikonvaihteessa hetken
syksyisen metsän hiljaisuudesta ja ikiaikaisesta viehätyksestä. 

 
Sammalmatto on niin kaunista verhotessaan
lahoavat puut ja metsän pyöreät kivet...


Saima Harmajan sanoin:
Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,
joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.



8 kommenttia:

  1. Ihanan rehevän vihreä, mutta samalla syksyinen kuvasarja. Ensimmäisen kuvan abstraktius on kaunista väripilkkuineen ja alemman kuvan puunrungon vihreä "karvapeite" hämmästyttävä.

    VastaaPoista
  2. Sammal on niin kaunista. Rakastan sammalenvihreää!

    VastaaPoista
  3. Nuo sinun edelliset karvapallokuvat on kauniita! Ja tuo pelto! Ja toki myös nämä kuvat, mutta karvapallot lumosivat :)

    VastaaPoista
  4. Sanattomaksi vetää näiden(kin) kuvien kauneus. Ensimmäinen kollaasi on ihan erityisen hurmaava!

    VastaaPoista
  5. Oi mitä ikiaarnion tunnelmaa! Niin on pehmoiset sammaleetkin, että eikun pötköttelemään vaan... Metsä = parhautta.

    Ihania otoksia!

    VastaaPoista
  6. Tuo ylimmäinen kollaasi on ihan mahtava! Siinä herää sadut ja tarinat henkiin.

    VastaaPoista
  7. Sammaloituneet puuvanhukset ja kivet ja kannot ovat niin kaunista..
    tuo runo niin sopiva.. Aivan valtavan ihanat kuvat.. tulee mieleen omat retkeni sammaleisille poluille..

    VastaaPoista
  8. Kauniita kuvia sammaloituneista puista ja kivistä.

    VastaaPoista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!