maanantai 17. joulukuuta 2012

Ami ami dog

Nyt on sitten tämäkin homma testattu: amigurumin virkkaaminen. Oli ihan eka kerta. Ja voi olla, että jäi myös viimeiseksi. Sen verran oli työlästä puuhaa, että yhden pikkubeaglen väsäämiseen kaikkine työvaiheineen kului yksi päivä!


No, myönnettäköön, että minä aloitin tietyt osat useampaan kertaan ja myös purin tiettyjä, jo lähes valmiita osioita useamman kerran. Ohjeita tavasin ja virkkausmerkkejä tulkitsin ruotsinkielisestä kirjasta Amigurumihundar. Alkuperäisteos on japanilaisen Mitsuki Hoshin Ami ami dogs - Amiinu no Mainichi.


Tämä kolmivärinen beagle tuli joululahjaksi henkilölle, joka omistaa myös ihan oikean beaglen. Uskalsin paljastaa amigurumin täällä, kun saaja avasi paketin jo tänään.


Jos jollain teistä tottuneemmista amigurumien tekijöistä on vinkkejä siihen, miten ihmeessä nuo pikkujalat ja hännän saisi virkattua niin, ettei työ ala kiertää ja virkkaus tule ihan mahdottomaksi, olisin todella kiitollinen. Yritin sekä oikein että väärinpäin: jos virkkasin koko jalan väärinpäin, en saanut sitä enää minkään ilveen apuvälineenkään avulla käännettyä takaisin oikeinpäin. Jos virkkasin oikeinpäin, työ alkoi vetää niin pahasti kurttuuun, etten enää erottanut silmukoita, joihin koukku olisi pitänyt upottaa.


Ilolla otan vastaan myös opastusta siitä, miten oikeaoppisesti turvasilmät ja -kirsu pitäisi kiinnittää. En useista yrityksistä huolimatta saanut niitä vastakappaleita järkevästi paikoilleen, joten käytin sitten ihan liimaa.

Puutteellisen tekniikan vuoksi beaglen jalat ja häntä jäivät vähän reikäisiksi vanun sullomisen jälkeen, mutta annettakoon se anteeksi näin ensikertalaiselle. Pääasia, että lahjan saaja oli tyytyväinen!

15 kommenttia:

  1. Mutta vaikeuksista huolimatta lopputulos on kyllä sulonen. Ilmiselvä beagle :)

    VastaaPoista
  2. Tuo on niin suloinen, ettei vaivannäkö mennyt hukkaan!

    VastaaPoista
  3. No mutta...onpas hän suloinen :D
    Noitten tekemisestä mie en tiedä mitään :)

    VastaaPoista
  4. Lopputulos on tosi hieno ja vaivan arvoinen. Minä olen noita leluja virkkailut jo muutama sata enkä ole vieläkään keksinyt ratkaisua noihin mainitsemiisi hankaluuksiin. Hankalaa ja hidasta se on aina. Kyllähän noita osia vielä virkkailis kun joku ompelis ne kaikki pikkupalat kiinni paikalleen :) Turvasilmiä ja -kuonoja en täällä pikkukylällä saa mistään, joten olen ommellut ne langalla. Virkatessa aina jää noita reikiä, mistä täyte sitten tursuaa ulos. Siihen auttaa vain pienemmän koukun käyttö ja se ettei täytä niin tiukkaan. Vanun laadullakin on vaikutusta. Älä ihmeessä lopeta, vaan ala kehittelemään omia malleja niin ei tarvitse lukea ohjeita eikä purkaa =)

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana! En huomannut kyllä noita mainitsemisiasi puutteita laisinkaan, koira on todella söpö :)

    VastaaPoista
  6. Upea se on, mutta ... työlästä hommaa.

    VastaaPoista
  7. Ompas herttainen koiruli:)
    Itse aloitin ekana amigurumina ananasta-siitä tuli lopulta mustekala:D.
    Turvasilmien takalätkät olen saanut puristettua pihdeillä hyvin paikoilleen, mutta amigurumeissa lätkät tuppaavat luiskahtamaan silmukoiden välistä ja sitten ne ei olekaan enää turvallisia.Hyvä idea varmistaa silmien pysyvyys liimatipalla:)

    VastaaPoista
  8. Oi ei miten suloinen hauva! Olet saanut sille ihanan ilmeen, tosi suloisen :)

    (Käsityötaidoistasi en viitsi enää hokea mitään.)

    VastaaPoista
  9. Hienosti olet onnistunut, koira on todella suloinen. Olipa silmukat kiertyneet tai vääntyneet, ei sitä mitenkään kyllä kuvista näe. Pikemminkin voisit ryhtyä opettamaan lukijoitasi amigurumien tekemisessä.

    VastaaPoista
  10. Suloinen♥ Upeasti olet tehnyt sen!

    VastaaPoista
  11. ihana uusi blogi löytö, parvekkeen kohdalla olin ihan myyty ja klikkauduin lukijaksi :)

    VastaaPoista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!