maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kivikova

Kesäkuun kylmistä keleistä järkyttyneet persikat osoittavat edelleen mieltään ja kieltäytyvät heinähelteistä huolimatta punertumasta. No, yleensä olemme korjanneet satoa elokuun puolivälissä, joten ehtiihän tässä vielä! Sormipölytys onnistui kiitettävästi, sillä puussa on mukava määrä persikoita. Ihan sataan ei varmasti päästä, kuten joskus aiemmin, mutta kyllä sieltä ainakin yhden persikkapiirakan verran pitäisi hedelmiä tulla. Viime perjantaina kokeilin persikoiden kypsyyttä ja ihan kivikovia olivat, tosin ihanan pehmeitä nukkapinnaltaan.


14 kommenttia:

  1. Njamskis - aivan omia persikoita =) Kuulostaa ihastuttavalta. Pitääpä laittaa haaveiden listalle tällainen meillekin jonain päivänä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän potageriin puu sopisi varmasti mainiosti :)

      Poista
  2. Persikkapuu on melko eksoottinen näillä leveysasteilla. Toivottavasti lämpö kypsyttää samettiset hedelmät makoisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä ihan yleisesti kasva, mutta tiedän muitakin, jolla puu on menestynyt ulkona. Tuulensuojainen paikka olisi ehdottomasti parasta auringonvalon ja lämmön kera, meillä puu töröttää metsän keskellä rinteessä, ja talvituulet ovat tehneet tehtävänsä sen rungolle, jossa ei taida kovin montaa ehjää kohtaa olla. Aarno Kasvin mukaan eksoottisemmille puille talvella pahempi koettelemus onkin juuri tuo viimainen ja kylmä tuuli, ei niinkään pelkkä pakkanen.

      Poista
  3. Tuntuu niin uskomattomalta, että persikat kasvavat näin pohjoisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se mikään itsestäänselvyys kyllä ole. Välillä olen jo luullut, että puu antaa periksi, mutta perin sinnikäs on persikka!

      Poista
  4. Toivottavasti saat satoa! Minä haaveilen nyt Pepi-päärynäpuusta :)

    On sulla taas suloiset kuvat, tuo peiponpoika on vallan hurmaava! Sellaista haipakkaa menty, ettei paljon ole kommentoimaan ehtinyt....kesälaiskuutta vielä lisänä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei kauheasti ole itsekään ehtinyt kommentoikaan, juuri ja juuri joitakin blogeja olen ehtinyt häthätää jossain yön tunteina lukemaan. Mutta kesällä kuuluu olla ulkona, kyllä sitä talvella taas ehtii sisällä käkkiä.

      Poista
  5. Enpä olisi uskonut, että persikkapuu menestyy Suomessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän puu täyttää kymmenen vuotta tänä vuonna!

      Poista
  6. Oi, sulle onkin tulossa paljon persikoita!
    Olen miettinyt, että taidan kuitenkin istuttaa nyt jo elokuussa sen mun persikkapuun sinne kasvarin taakse. Jos talvetan sen varastossa, tulee keväällä kuitenkin ongelmia, kun se lähtee kasvuun ja kukkimaan liian aikaisin. (Optimisti olen ja uskon, että se on hengissä ensi keväänä...)
    Antoisia työpäiviä sinulle, toivottavasti ei ole ihan pätsi sun työhuoneesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta on vielä vaaraa loppusuoralla: jos eivät syö pikkuöttiäiset käytäviään persikoihin, voi vielä iskeä joku home/muumiotauti, tai orava, linnut tai peura tulla syömään kypsät hedelmät ennen sadonkorjuuta. Varmaan ihan hyvä idea istuttaa puu jo nyt elokuussa maahan, ehtii vielä juurtuakin hyvin ja voithan halutessasi sen ensimmäisenä vuotena suojata pakkaspeitteellä, kun se puun koon puolesta vielä on mahdollista.

      Poista
  7. En ole tainnut koskaan kuulla että persikapuu kasvaa Suomessa ja ihan omassa puutarhassa!
    Ukki kyllä viljeli omenoitten lisäksi päärynät, kirsikat ja monenlaiset luumut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä se kasvaa kuusien ja mäntyjen katveessa rinteessä metsäisellä tontilla. Ehkä isot puut antavat sille vähän suojaakin, vaikka tosin kyllä varjostavatkin. Ahkera ukki ollut sulla, olet varmasti saanut nauttia tuosta sadosta itsekin?

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!