torstai 28. elokuuta 2014

Lehmän hermot

Olipa tämä sitten kulta- tai kuparikuoriainen,
sen selkämys heijastelee hienosti valoa ja
kuoriaisen seikkailut mökin kukkapenkin mesibaareissa saivat hymyn huulille.


Näillä smaradginvihreillä kuoriaisilla vaikuttaisi olevan lehmän hermot :)
Tämä kuoriaisyksilö ei edes jalkaansa heilauttanut,
vaikka kimalainen mönki sen yli ja ympäri purppurasilkkiyrtin huomassa.
Sulassa sovussa, kimalaisen jalka söpösti kuoriaisen selässä leväten!

 

Valkoisen kaunopunahatun kohdalla kuoriainen päätti harrastaa jonkin sortin kuntokonttausta
ja tepasteli toistuvasti yli punahatun kellertävän mykerön
ja punnersi taas itsensä valkoisten terälehtien alta esille käytyään kääntymässä kukan alla.

18 kommenttia:

  1. Upeat kuvat!
    Jänniä yksityiskohtia tuon kuoriaisen selässä.
    Ja mikäs siinä kavereiden nautiskella hyvää ateriaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuoriainen on kyllä upea ja kuvauksellinen väriltään.

      Poista
  2. Upeita kuvia. Kauniin värinen koppakuoriainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin paljon Suomen luonnossa ei ole varsin värikkäitä ötököitä, joten tämä kuoriainen on oikein silmänilo!

      Poista
  3. Voi mikä söpöläinen, upeat kuvat!

    VastaaPoista
  4. Naurattaa sinun sanomasi "lehmänhermot" kun se sopii niin justiinsa tähän vihreään kaveriin. Hienot kuvat

    VastaaPoista
  5. Ison ei tarvi väistellä! On se melkoinen pallukka tuo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Sullahan on ollut näistä hienoja kuvia.

      Poista
  6. Herkullinen punahattu...ja smaragdinvihreä kuoriainen vallan hurmaava!

    VastaaPoista
  7. Hienot kuvat. Hyvin näyttävät sopivat rinnakkain niin kultakuoriainen, kuin kimalainenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, varsin toverillista menoa puolin ja toisin.

      Poista
  8. Kyllä nämä ovat hyönteismaailman aatelisia, oikeita ritareita hienoissa haarniskoissaan. Rauhallisilta vaikuttavat, mutta lentovauhdissa voittavat kimalaisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä olen joskus juossut karkuunkin näitä, kun halusivat tulla liian lähelle tuttavuutta hieromaan ja ihan en ehkä haluaisi niitä tukkaani möyrimään, vaikka kivoja ovatkin.

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!