sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Sekavat tunnelmat

Blogissa on ollut tovin hiljaista, ja teidänkään blogeihin en ole jättänyt puumerkkejä. Olen vähän sekavissa tunnelmissa: autoni perään ajettiin ja toivun rajuhkosta kolarista, jossa onneksi olallani oli useampikin suojelusenkeli. Ei siis huolta. En halua onnettomuutta ruotia sen enempää, mutta tulin huikkaamaan, että täällä ollaan, vaikka ei juuri nyt kovin aktiivisesti. Pitäkää huolta toisistanne!


20 kommenttia:

  1. Onneksi ei sattunut pahemmin! Ikäviä juttuja nuo onnettomuudet, veljeni perheinee oli tässä muutama vuosi sitten pahassa onnettomuudessa ja veljeni oli todella huonossa kunnossa, mutta onneksi selvisi! Tsemppiä sinulle ja mukavaa joulun odotusta.

    VastaaPoista
  2. Onni oli siis mukana onnettomuudessa. Toipumisia<3

    VastaaPoista
  3. Toivu nyt rauhassa. Olen kokenut nuorempana myös rajun kolarin ja tiedän miten kipeäksi voi siitä tulla. Nyt on kait aika rauhaisaa blogimaailmassa. Itsekkin muutan juuri toiselle paikkakunnalle joten taukoa tulee varmasti useampi viikko.

    VastaaPoista
  4. Hyvää vointia!
    Pura asiaa puhumalla perhe- ja ystäväpiirissä, asian kokeneena pidän sitä tärkeänä!

    VastaaPoista
  5. Olin tyttären kanssa kesällä kolarissa, tytär oli kuskina. Se oli hirveää. Auton vasen kylki meni sen verran ruttuun, että meni auto lunastukseen. Kolmen tonnin arvoista autoa ei kannata korjata samalla summalla. Olin todella pelokas kyydissä istuja pitkän aikaa, oma ajaminen sujui paremmin. Pakko sujua, sillä töihin on tosi vaikea mennä ilman omaa autoa. Hirveä paperisota sen jälkeen, eikä itseasiassa olla vieläkään haettu autoveron palautusta. Auto oli siis mun vanha auto, tyttärien käytössä. Traumaattinen kokemus se aina on, varsinkin tällaiselle valmiiksi "autovammaiselle" (ajan vain tuttuja reittejä). Toipumista sinulle. Palailet sitten blogimaailmaan kun siltä tuntuu.

    VastaaPoista
  6. Onneksi ei käynyt pahemmin, niskat ovat aina vaarassa peräänajossa. Kerran jouduin itsekin samaan tilanteeseen seistessäni liikennevaloissa, mutta onneksi suojeluenkeli koputti olkapäähän ja sanoi, että katso, tuo takana tuleva auto ei hiljennä, osasin vetää pään hartioiden väliin ja painaa jarrua, etten törmännyt edessä olevaan. Hurja kokovartalotärinä seurasi kuitenkin pelästyksestä.

    VastaaPoista
  7. Onnettomuudet ovat aina ikäviä! Itse olen jäänyt vuosia sitten pyörällä auton alle. Puoli vuotta petipotilaana. Raskaita aikoja oli. Vieläkin tapahtumat kulkee mukanani. On hyvä jos sinulle ei sattunut pahemmin. Voimia kovasti!

    VastaaPoista
  8. Voih, onneksi ei käynyt pahemmin! Kylläpäs sitä nyt tömisee yhdellä jos toisellakin :( Voimia ja paranemisia!

    VastaaPoista
  9. Onneksi mitään pahempaa ei päässyt tapahtumaan. Pikaista paranemista sinulle.

    VastaaPoista
  10. Anna vain itsellesi aikaa parantua ja nauti kaikesta ihanasta, luonnosta ja kynttilöistä! Joulu saapuu hiljalleen! Kaikkea hyvää ja enkeleitä elämääsi!

    VastaaPoista
  11. Voi ei, onneksi ei tosiaan käynyt pahemmin. Toipumista ja halaus! <3

    VastaaPoista
  12. Onneksi ei käynyt pahemmin. Pienestäkin kolarista voi jäädä pitkäaikainen trauma, jota ei ehkä itse aina edes tiedosta. Surullista on, että vaikka itse yrittäisi olla kuinka varovainen liikenteessä, aina on niitä välinpitämättömiä - ja vahnkoja sattuu kaikille.
    Hoida itseäsi rauhassa. Lähetän täältä voimahalauksen..

    VastaaPoista
  13. Niin tosiaan, toivottavasti kaikki on jo hyvin. Liikenteessä ei koskaan voi olla liian varovainen ja jos jotain sattuu siinä on yleensä kaksi osapuolta.
    Muuten joskus voi vastaoinkäyminenkin muuttua ajan myötä tavallaan hyväksi ja antaa ajatuksiin jotain uutta näkökantaa.
    Hyvää mieltä toivotan............

    VastaaPoista
  14. Tsemppiä sinulle.. Lämpöisiä ajatuksia

    VastaaPoista
  15. Oikein paljon voimia ja jaksamista toipumiseen!!

    VastaaPoista
  16. HUh! Toipumishalaus sinulle! Ihanaa että olet vielä siellä!

    Olen itse ollut peräänajokolarissa jossa rekka on ajanut perääni, ja silloin toden totta oli enkeleitä paikalla monta! - autokorjaaja sanoi, että jos autossani ei olisi ollut vanhan mallista vetokoukkua, jonka teräsrunko kulkee koko auton läpi, auto olisi mennyt ihan rusinaksi, ja minä siinä mukana... Piiskaniskavamma oli ainut mitä siitä kolarista tuli, ja siitäkin selvittiin parin viikon vahvalla särkylääkekuurilla ja niskatuella.

    VastaaPoista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!