tiistai 11. marraskuuta 2014

Tupsut ja pörröt

Mökillä vipeltää ainakin kolme kurrea, yhdellä ei korvatupsuja näy vieläkään, yhdellä taas ne ovat valtavan suuret. Sen enemmittä sanoitta muutama fiiliskuva pörröhännistä, jotka ovat yleensä kovin tulistuneita minulle, kun kuvaan niitä ja he eivät pääse aterioimaan lintulaudalle :) Tuossa ensimmäisessä kuvassa heiluu pölyhuiska, joka tupsahti yllättäen mökin ränniltä melkein nenääni!





26 kommenttia:

  1. Tuo on todella suloinen, jolla ei ole korvatupsuja! Se on erilainen orava! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Senpä ainakin erottaa hyvin kaikista muista :)

      Poista
  2. Olen myös huomannut että oravilla on omia persoonallisia piirteitään, joista ne voi oppia tunnistamaan ja vaikkapa nimetä :)
    Viehättävät kuvat!

    VastaaPoista
  3. Ai sentään kun ihanat kurrekuvat. Yksilöitä ne ovat. Kokoerot ovat suuria aikuisillakin. Toisilla on pitkät kuonot ja toisilla lyhyet. Pojat ovat ärhäkkäämpiä, tytöt uteliaampia ja rauhallisempia.Toisilla on ohut ruikkuhäntä, toisilla melkoinen puuhka! Söpöjä ne ovat aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kiva, että oraviakin on yksityiskohtien osalta erilaisia...näillä kolmella on kaikilla melkoiset puuhkat nuo hännät, mutta sen olen Luontoportin sivuilta oppinut, että "hännän väritys vaihtelee oravilla mustasta (”kuusiorava”) punaiseen (”mäntyorava”), erilaisia ruskeansävyisiä välimuotoja on paljon".

      Poista
  4. On ne söpöjä, viimeisessä kuvassa oikein poseerataan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, viimeinen kuva on otettu vähän kauempaa, tuijotteli minua ison kuusen oksiston lomasta.

      Poista
  5. Kurret on niin kauniita, minustakin tuo tupsuton on niin suloinen! Kyllähän se tietenkin harmittaa, jos on nälkä ja ruoka kuonon edessä ja edessä hidaste kameran kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain kyllä kovat sättimiset oravilta, yksi säksätti niin touhukkaasti, että meinasi pudota oksalta.

      Poista
  6. Oravat <3 Niiden touhuja jaksaisi ihastella vaikka kuinka kauan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä ne "tappelee" aika ärhäkkäästi keskenään, reviiriselvittelyjä varmaan.

      Poista
  7. Ihanat kuvat, kurret ovat juuri sen näköisiä, että eikös tää jo riitä ;)))

    VastaaPoista
  8. Voi mitkä söpöliinit! Oot saannu hyvin vangittua ne kuviin. Tuntuu että oravat vipeltävät aina niin hurjaa vauhtia, etten mä oo saannu niistä ikinä hyvia kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Orava jähmettyy pelästyessään ja siksi niitä aikoinaan olikin helppo metsästää. Näin muistan jostain lukeneeni. No, minä en heitä pelästytellyt, ihan itse tuppasivat lähelle, kun olisivat sinne lintulaudalle halunneet ja minä satuin seisomaan ihan lähistöllä.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Ihastuin noihin alimmaisen kuvan oravan korvatupsuihin, ne olivat aika hulppean kokoiset!

      Poista
  10. Söpöisät kaverit. Hyvin olet saanut kuvattua. :)

    VastaaPoista
  11. Voi suloisuus! Oravat ovat kyllä valloittavia. Lenkkipolullani on pätkä, jossa oravat hyppivät puissa aina aktiivisesti. Kun pysähtyy katselemaan oravien touhuja, ne kiipeävät ylemmäs, säksättävät ja heiluttavat pörröhäntäänsä, että "menetkös siitä". :D Ihania otuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, välillä viuhuu häntä siihen malliin, että sillä kun lattiaa lakaisisi, tulisi äkkiä siistiä!

      Poista
  12. Vastaukset
    1. Ovat ahkeria menijöitä talvellakin, kun talviuni ei oravien repertuaariin kuulu.

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!