Mökillä vipeltää ainakin kolme kurrea, yhdellä ei korvatupsuja näy vieläkään, yhdellä taas ne ovat valtavan suuret. Sen enemmittä sanoitta muutama fiiliskuva pörröhännistä, jotka ovat yleensä kovin tulistuneita minulle, kun kuvaan niitä ja he eivät pääse aterioimaan lintulaudalle :) Tuossa ensimmäisessä kuvassa heiluu pölyhuiska, joka tupsahti yllättäen mökin ränniltä melkein nenääni!
Tuo on todella suloinen, jolla ei ole korvatupsuja! Se on erilainen orava! :)
VastaaPoistaSenpä ainakin erottaa hyvin kaikista muista :)
PoistaOlen myös huomannut että oravilla on omia persoonallisia piirteitään, joista ne voi oppia tunnistamaan ja vaikkapa nimetä :)
VastaaPoistaViehättävät kuvat!
Hmmm...pitäisiköhän nimetä nämäkin?
PoistaAi sentään kun ihanat kurrekuvat. Yksilöitä ne ovat. Kokoerot ovat suuria aikuisillakin. Toisilla on pitkät kuonot ja toisilla lyhyet. Pojat ovat ärhäkkäämpiä, tytöt uteliaampia ja rauhallisempia.Toisilla on ohut ruikkuhäntä, toisilla melkoinen puuhka! Söpöjä ne ovat aina.
VastaaPoistaSe on kiva, että oraviakin on yksityiskohtien osalta erilaisia...näillä kolmella on kaikilla melkoiset puuhkat nuo hännät, mutta sen olen Luontoportin sivuilta oppinut, että "hännän väritys vaihtelee oravilla mustasta (”kuusiorava”) punaiseen (”mäntyorava”), erilaisia ruskeansävyisiä välimuotoja on paljon".
PoistaOn ne söpöjä, viimeisessä kuvassa oikein poseerataan :)
VastaaPoistaJoo, viimeinen kuva on otettu vähän kauempaa, tuijotteli minua ison kuusen oksiston lomasta.
PoistaKurret on niin kauniita, minustakin tuo tupsuton on niin suloinen! Kyllähän se tietenkin harmittaa, jos on nälkä ja ruoka kuonon edessä ja edessä hidaste kameran kanssa :)
VastaaPoistaSain kyllä kovat sättimiset oravilta, yksi säksätti niin touhukkaasti, että meinasi pudota oksalta.
PoistaVeikeät kuvat.
VastaaPoistaAika vipeltäjiä!
PoistaOravat <3 Niiden touhuja jaksaisi ihastella vaikka kuinka kauan.
VastaaPoistaVälillä ne "tappelee" aika ärhäkkäästi keskenään, reviiriselvittelyjä varmaan.
PoistaIhanat kuvat, kurret ovat juuri sen näköisiä, että eikös tää jo riitä ;)))
VastaaPoistaAika happamia olivat ilmeet :)
PoistaVoi mitkä söpöliinit! Oot saannu hyvin vangittua ne kuviin. Tuntuu että oravat vipeltävät aina niin hurjaa vauhtia, etten mä oo saannu niistä ikinä hyvia kuvia.
VastaaPoistaOrava jähmettyy pelästyessään ja siksi niitä aikoinaan olikin helppo metsästää. Näin muistan jostain lukeneeni. No, minä en heitä pelästytellyt, ihan itse tuppasivat lähelle, kun olisivat sinne lintulaudalle halunneet ja minä satuin seisomaan ihan lähistöllä.
PoistaKomeasti poseeraavat:)
VastaaPoistaIhastuin noihin alimmaisen kuvan oravan korvatupsuihin, ne olivat aika hulppean kokoiset!
PoistaSöpöisät kaverit. Hyvin olet saanut kuvattua. :)
VastaaPoistaMeneviä tyyppejä ovat!
PoistaVoi suloisuus! Oravat ovat kyllä valloittavia. Lenkkipolullani on pätkä, jossa oravat hyppivät puissa aina aktiivisesti. Kun pysähtyy katselemaan oravien touhuja, ne kiipeävät ylemmäs, säksättävät ja heiluttavat pörröhäntäänsä, että "menetkös siitä". :D Ihania otuksia.
VastaaPoistaJuu, välillä viuhuu häntä siihen malliin, että sillä kun lattiaa lakaisisi, tulisi äkkiä siistiä!
PoistaIhania :-)
VastaaPoistaOvat ahkeria menijöitä talvellakin, kun talviuni ei oravien repertuaariin kuulu.
Poista