Kuluneeseen kesään on osunut
huomattavasti vähemmän satunnaisia kohtaamisia
huomattavasti vähemmän satunnaisia kohtaamisia
hyönteisten, sirkkojen ja perhosmaailman edustajien kanssa
kuin parina aiempana kesänä.
kuin parina aiempana kesänä.
Mutta joitain kuitenkin.
Pieniä, ohikiitäviä hetkiä.
Luonnon arkipäivää.
Minulle kuitenkin merkityksellisiä.
Elokuussa tienpientareet sirisivät.
Kiitos näiden loikkijoiden.
Tässä ehkä niittyheinäsirkka?
Vingutti jalkojansa ohuella ruohonlehdellä
ja sai minusta hetkeksi konserttiyleisön.
Edit 4.1.2016: Laji onkin nurmiheinäsirkka (Chothippus parallelus).
Edit 4.1.2016: Laji onkin nurmiheinäsirkka (Chothippus parallelus).
Ikuista mustaa pukua kantaa surukärpänen.
Niin osuva nimi.
Ja siivet huippu-upeat!
Surukärpäset ovat tärkeitä pölyttäjiä,
mutta toukkina ne loisivat muiden hyönteisten, mm. mesipistiäisten pesissä.
Kylmä alkukesä verotti hyönteisplanktonia,
joten esimerkiksi haarapääskyt jättivät tulematta mökkimaastoon.
Muutenkin lintuja tuntui olevan liikkeellä tai ylipäätään maisemissa
viime kesää huomattavasti vähemmän.
Onneksi västäräkkipariskunta sai hienon poikaskatraan
ja jälkikasvu opetteli saalistuksen saloja rantakivillä ilta-auringossa.
Superkirkkaassa päivän auringonvalossa
silmät tavoittivat ojanpientareelta leppäkertun kokoisen kuoriaisen.
Nimikin sille löytyi pienen selvityksen jälkeen:
kannusruohokuoriainen.
Kukkakärpäsiäkin on vasta nyt loppukesästä ollut isommin joukoin lennossa.
Pulleammat Eristalis-suvun edustajat
pörräävät aika vauhdikkaasti myös kukkapenkin kukissa.
pörräävät aika vauhdikkaasti myös kukkapenkin kukissa.
Nämä kaksi tapasin kuitenkin ojasta siankärsämöltä :)
Pistesurrikoiras oli kosiolennolla.
Surrasi naaraan yläpuolella lentämällä paikallaan
ja seurasi kukasta kukkaan kuin hai laivaa.
Stalkkeriksi sanoisi joku, hih!
Suomessa on tunnistettu yli 330 vaaksiaislajia.
Niinpä en edes yritä arvata,
mitä lajia tämä vaaksiaispari edustaa :)
Ensi kesäksi näyttää kuitenkin olevan luvassa lisää vaaksiaisia!
Edit 17.2.2016: Nämä ovat kuulemma pihakaalikirsikkäitä (Tipula paludosa).
Aaveratsastaja.
Tämä vaaksiainen on jo matkalla tuonpuoleiseen...
Niinpä en edes yritä arvata,
mitä lajia tämä vaaksiaispari edustaa :)
Ensi kesäksi näyttää kuitenkin olevan luvassa lisää vaaksiaisia!
Edit 17.2.2016: Nämä ovat kuulemma pihakaalikirsikkäitä (Tipula paludosa).
Aaveratsastaja.
Tämä vaaksiainen on jo matkalla tuonpuoleiseen...
Upeita kuvia ! Kiitos taas !
VastaaPoistaErityisen hieno tuo stalkkerikuva! :)
VastaaPoistaOnpa hienoja luontokuvia, olet taitava kuvaaja!
VastaaPoistaSulla on kyllä perin kummalliset silmät....en minä vaan ikinä näe mitään noin erinomaisen upeaa!!!!!
VastaaPoistaJännä tuo surukärpänen! Tuo viimeinen kuva on hauska :)
VastaaPoistaHieno lisääntymiskuva vaaksiaisista.
VastaaPoistaHienoja kuvia taas!
VastaaPoistaKylmä alkukesä tosiaan sai kaikki surisijat ja pörisijät pysymään piiloissaan. Onneksi lämmin elokuu sai ne liikkeelle. Taisnipa minäkin eilen kuvata yhden pullean surrin, ainakin näyttää samanlaiselta. Olen joskus ennenkin miettinyt, että niillä, jotka keksivät nimiä ötököille, on ollut varmaan kivaa nimiä keksiessään. Ja hyvä mielikuvitus.
Västäräkit ovat niin sympaattisia lintuja, harmi kun eivät enää pesi meillä, tai toisaalta ihan viisastakin. Asialle ei oikein voi mitään, niiden keikkuvat pyrstöt ovat kissojen mielestä ihan liian stimuloivia ja kun ne muutenkin aika huolettomasti tepastelevat nurmikolla, niiden kävi muutaman kerran tosi huonosti. Onneksi kissat kuitenkin pääasiassa keskittyvät hiiriin ja vesimyyriin...
Kuvauksellisia syyskuuta sinulle toivottelen!
Hienoja kuvia!
VastaaPoistaOnpa sinulla ihme öttiäisiä kuvattuna, sellaisia joista en ole koskaan kuullutkaan niin kuin tuo surukärpänenkin.
VastaaPoistaMahtavia kuvia!!!
VastaaPoistaUpeita kuvia! Viimeinen varsinkin on hieno!
VastaaPoistaHieno kuvakooste, tuo paikallaansurraaja on mainio!
VastaaPoistaKovin vähän on tullut tänä kesänä kuvattua, vaikka nämä ötökät ovat intohimoni.