keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Yllätyskohtaaminen

Tämä tapahtui jo elokuun lopussa, 
mutta vasta nyt ennätän kertoa siitä täällä.

Kävelin keskellä päivää keskellä kaupunkia,
kun vastaan jolkotti eräällä sisäpihalla nuori, laihahko kettu.
Niin hämmästyin tästä yllättävästä kohtaamisesta,
että pysähdyin ja lausahdin ääneen hieman huvittuneesti: Kettu?!?

Repolainenkin pysähtyi minut nähdessään,
mutta lähti sitten tovin kuluttua 
päättäväisesti talon seiniä myötäillen tulemaan kohti.
Varmasti city-kettujen jälkeläisiä, oli niin itsevarmaa jolkottelua.
Nooh, kyllä se metrin päähän minusta pysähtyi uudestaan
ja katsahti silmiini jotenkin anteeksi pyytävän ja surullisen näköisenä.
Ehkä sillä oli nälkä. Tai sitten se oli vaan pelästynyt.
Tai se tsekkasi, onko minusta jotain vaaraa
ja uskaltaako tuollaisen tädin ohi nyt mennä vaan muina kettuina.

Minä kaivelin kovalla kiireella kännykkää laukusta
ja vapisevin käsin onnistuin sihtaamaan tämän osuman
repolaisen kipsutellessa vierestäni eteenpäin.
Sain sentään todistusaineistoa keskipäivän salaisesta kohtaamisesta!
Taisin hymyillä koko loppupäivän :)



34 kommenttia:

  1. Jopas! En yhtään ihmettele tuota citykettu arvausta. Kun olin lapsi niin isä opetti, että kettu on yleensä sairas tai vanhus, jos sellaiseen päiväsaikaan törmään. Kun muutettiin peltojen keskelle olen säännöllisesti törmännyt peuroihin, hirviin, kettuihin ja muihin eläimiin. Ja joka kerta se on yhtä sykähdyttävää. Hyvin sulla refleksit pelasi, kun kuvatakin ehdit :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis kyllä mulla kädet vapisi, kun yritin nopeasti etsiä kassin pohjalta sitä kännykkää ja yritin samalla olla cool, ettei kettu turhaan pelästy.

      Poista
  2. Hih!
    Reipas city-kettu etsi varmasti ujoja city-kaneja!
    Varmasti hauska ja yllättävä kohtaaminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läheisessä puistossa näkyi yksi päivä pulun jäänteet, lähinnä siivet, joten ehkä kettu oli tavannut sen.

      Poista
  3. Varmasti hymyilytti. Ei sitä citykettuun joka päivä törmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että noin lähikontakti oli ainutkertainen kokemus.

      Poista
  4. Voi hyvä ihme, mikä tuuri sulla! Ihmeellistä, että ehdit saada noin hyvän kuvankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, todellakin munkkituuri! Ihan parasta!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Se katseiden kohtaaminen jäi sielun sopukoihin.

      Poista
  6. Oi mikä yllätystapaaminen, onneksi sait näpättyä kuvan :) Minua vastaan tuli kerran susi kotipolulla, siihen aikaan ei vielä kännykkä taskussa kuljettu. Taisin sanoa" mikäs sinä olet" ja kumpikin lähti siihen suuntaan mistä oli tullutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kuva on sen verran ok, että siitä nyt ketun erottaa ja vielä sen, kuinka läheltä se minut ohitti. Harmi, etten siitä katseiden vaihdosta saanut kuvaa, ei ollut vielä känny siinä kohtaa löytynyt laukusta.

      Poista
  7. No jopa oli kohtaaminen! Nopeat refleksit sinulla. Sait hyvän kuvan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus näköjään refleksit pelaavat, vaikka kädessäkin on kremppaa yllin kyllin.

      Poista
  8. Voi miten mukava kohtaaminen. Ihan terveeltä näyttää repolainen, turkki on sileä ja kunnossa. Toivottavasti löytää ruokaa ja suojaa jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nätti turkki sillä oli, kovin oli laihanoloinen, mutta voi johtua iästäkin.

      Poista
  9. Hauska kohtaaminen kansansatujen sankarin kanssa. Taitavat tuollaiset kohtaamiset olla nykyisin tavallisempia kaupungissa kuin maalla. Ainakin noin lähelle valpasta repolaista pääsee täällä harvoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nähnyt ketun aiemminkin kaupungin keskustassa jolkottelemassa ilta- tai yöhämärissä, mutta näin lähikontaktia päiväsaikaan ei kyllä ole koskaan ollut.

      Poista
  10. Uskomatonta! Olisin kyllä itsekin hieraissut silmiäni moisessa kohtaamisessa. Olen nähnyt muutaman kerran ketun, mutta niin kaukaa, ettei niistä ole ollut oikein iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökille mentäessä yhdessä kohtaa on näkynyt tänä kesänä useamman kerran kapinen kettu ja se säälittää minua joka kerran. Olen tehnyt kansalaisvelvollisuuteni ja ilmoittanut ketusta paikalliselle riistanhoitopiirille, heidän pitäisi huolehtia siitä, että kettu ei kärsi enää jatkossa, mutta aika usein sitä vielä soittoni jälkeen näin, joten en tiedä, joutuiko sitten kärsimään loppuun asti. Harmitti sen puolesta ja kun en tiennyt, mitä muutakaan enää olisin voinut tehdä.

      Poista
  11. Vau, kerran elämässä olen ketun nähnyt ja sekin jolkotteli pellolla myyrien ja hiirien jahdissa! Onnittelut!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve kettu on aina mukava näky. Olisi hienoa päästä näkemään livenä ketun saalistusta lumihangessa.

      Poista
  12. Voi että, jos jos hänet tapasit työpaikkasi lähistöllä, niin todella on keskikaupunkikettu!
    Ei hän onneksi ainakaan kapiselta näytä, jospa oli läpikulkumatkalla.
    Meillä on joskus ollut kettu pihalla istuskelemassa, kun on tultu illalla kotiin. Mut mehän asutaankin täällä metsässä. Vähän kyllä kylmäsi kissojen puolesta, mutta ehkä täältä on löytynyt muuta ruokaa, ettei ole tarvinnut meidän kissoja popsia. Hui, kamala ajatuskin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielläpä juuri, Marja :)
      Oli käynyt tutustumassa laajemminkin alueen sisäpihoihin.
      Oi, onneksi kissat ovat niin kovia kingejä, ettei niille yksi kettu varmaan uskalla mennä ryppyilemään!

      Poista
  13. Voi ihanaa...täällä maalla niitä olen tottunut näkemään, mutta en kaupungissa..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mökille mennessä niitä on teiden varsilla ja ojissa ja peltojen pientareilla näkynyt, kaupungissakin olen muutaman kerran kauempaa nähnyt illalla tai yöllä, mutta eka kerta oli ihan noin keskellä päivää keskellä kaupunkia.

      Poista
  14. Vastaukset
    1. Tuuhea oli kyllä repolaisen häntä ja niin sirot mustat sääret!

      Poista
  15. Hieno kohtaaminen! Harvoin sitä repolaisia vastaan tulee 👍🏻

    VastaaPoista
  16. Näyttää varsin hyväkuntoiselta ketulta, kapia ei ainakaan ole ja sehän se on kettujen yleisin vitsaus. Kyllä, vaikka täällä luonnon keskellä asuukin, aina villieläimen kohtaaminen jättää jäljen sydämeen.
    Toivottavasti city-kettu kohtasi city-kanin ja poistui jonnekin tyytyväisenä vatsa killillään.
    Itselläni ei luultavasti olisi kuvaaminen tuossa kohtaa onnistunut vaan olisin sössinyt sen varmasti. Hyvä kuva siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kyllä oli lähellä, etten minäkin sössinyt kuvan ottamista, kun en malttanut irrottaa silmiäni lähestyvästä ketusta ja sitten vielä sille jotain juttelin, kun pysähtyi minua eteeni katsomaan.

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!