Löysin viime kesänä mökkimaastosta pari sellaista luonnonkukkaa,
jotka aiemmin ovat jääneet minulta jostain syystä rekisteröimättä.
Pikkutalvikki (Pyrola minor) vaatii viihtyäkseen
kohtuullisesti kosteutta, sanoo Luontoportti.
En ensin kuvatessani tajunnut, että talvikki on ihan täydessä kukassa!
Paljon enempää kukat eivät tuosta avaudu, ovat siis lähes umpinaiset.
Eivätkä tuoksu. Mutta ihan sieviä olivat ojan pientareella metsikön laidalla.
Mesiangervoa mökillä kasvaa paljon,
mutta ensi kertaa havaitsin mökkitontin läheisyydessä
sikoangervoa (Filipendula vulgaris).
Sen levinneisyys noudattelee Luontoportin mukaan
melko tarkoin pronssi- ja rautakauden asuttuja seutuja.
Sikoangervo tunnetaan juurimukuloistaan.
Niitä on kuulemma viikinkiajalla käytetty ihmisten ravintona.
Luontoportin infon mukaan myös vapaina kasvatettavat siat
tonkivat ja syövät mukuloita halukkaasti,
mistä kasville on johdettukin sen suomenkielinen nimi.
Eikö ole ihanaa, kun vielä näin aikuisenakin saa oppia uusia asioita?
Itse olen aina ollut kiinnostunut luonnon floorasta,
mukavaa, että sitä voi harrastaa ihan pihapiirissäkin.
Ja loppuun vielä perinteikkääät luonnonkukat, päivänkakkarat,
tuomaan piristystä harmauteen ja sadepäivän iltaan!
Luonto on loputon aarreaitta, ja sen havainnoiminen suurta viihdettä sekä löytämisen iloja. Leppoisaa adventtiaikaa!
VastaaPoistaKesän tuulahdus lämmitti mieltä tänne asti ;)
VastaaPoistaOnkin jo kesää ikävä!
PoistaKesän kauneutta!
VastaaPoistaSen perään haikailen, kun en ole yhtään sielultani talvi-ihmisiä...
Poistatodella kauniita!
VastaaPoistaLuonto on. :)
PoistaKauniita! Talvikkia en muista luonnossa nähneeni - tai ainakaan niin, että olisin sen tunnistanut. Työpöydällä on Elsa Beskovin satujen kuvitukseen pohjautuva Talvikki-muki. Siinä kukat ovat enemmän auki.
VastaaPoistaMukissa komeilee ilmeisesti isotalvikki, sen kukat avautuvat.
Poista