keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Elämä siirtyi ulos

Kevät muuttui viikko sitten yhdessä yössä kesäksi.
Elämä siirtyi ulos.
Lämpöaallossa monen kasvin kukinta jää nyt lyhyeksi.
 Siksi pyrähdin nyt viikollakin yhtenä iltana töiden jälkeen mökillä
katsastamassa kasvun ihmeitä.

Kai te kaikki muutkin puutarhaturaajaat olette siellä ulkona
ettekä blogilandiassa, joten postausta ei varmaan moni lue,
mutta laitan silti kuvia helatorstain ja äitienpäivän väliseltä ajalta,
niin voin ainakin itse pysyä kärryillä myöhemminkin,
mitä tapahtui, milloin ja millaisessa kelissä :)

Söpöistä söpöin on Viola Jooi.
Se kasvaa ihanana pehkona, lehtien joukosta pilkistelee
pinkkejä, pikkuruisia orvokin kukkia.
Vakka-Taimesta hankittu kasvi on kai suomenkieliseltä nimeltään
taivaansiniorvokki, ellei minulla sitten ole ihan väärää tietoa.
Korjatkaa, jos näin ei ole.


Pystykiurunkannuksissa on tänä keväänä ollut
normia vaaleanpunaisempi vivahde. Komppaavat hyvin Jooia :)



Mökkimaastossa kasvavien valkovuokkojen kanssa yhtä aikaa
ovat kukkineet myös vaaleaan liilaan vivahtavat hämyvuokot.



Kerrottuja valkovuokkoja ilmaantui näkösälle vain yksi.
Tähtitulppaani Alba on tulpuista ensimmäisenä kukassa.
Tulppaani-intoni on kyllä viime vuosina hiipunut, 
koska peurat ja puput syövät kaikki ilman verkkoa olevat.
Niinpä uusia en pahemmin ole istuttanut.
Valkoinen rusokoiranhammas oli ilahduttavasti vähän levinnyt.
Tosin vain kahteen lehtiparivaljakkoon ilmaantui nuppu.
On tämä vain aina yhtä valloittava näky!


Tähdikin kukat ilmestyivät hetkessä ja katosivat yhtä nopeasti.
Päivässä kukinta oli ohi, oh-hoh!


Valkoiset skillat ovat niin nuokkuvia,
ettei niistä tahdo millään saada kuvaa.


Siniset idänsinililjat houkuttelivat monia paatsamasinisiipiä,
lajihan nimettiin viime vuonna Suomen kansallisperhoseksi.


Viime kesänä näin näitä vain yhden,
nyt tuli useampi yksilö iloisesti lennellen
mökkimäessä vastaan.


Kevätpikkusydän 'Alba' heiluttelee jo kapoisia sydämiään.


Vaaleanpunaiset helmililjat ovat aina yhtä sööttejä.


Valkoinen helmililja on tyylikäs tapaus.


Posliinihyasintit kuihtuivat lämpöaallossa melko nopeasti.


Atsurianhelmililjan sini on todella kaunis.


Kevätkaihonkukan sininen sävy puolestaan on sellainen,
että kamerani ei sitä helpolla tajua eikä pysty oikeanlaisena toistamaan.


Tarhakylmänkukkia minulla on ollut yksi jokaista väriä.
Nyt on näkynyt kukassa vain violetti, toisesta näkyvät jo karvaiset lehdet,
mutta kolmannesta ei mitään.



Kirjopikarililjat aloittelivat avaamaan nuppujansa kelloiksi.
Liljojen myötä ilmestyivät näkösälle myös liljakukot, valitettavasti.



Keltareunapikarililjoja nousi enää vain yksi, voi sentään.
Näitä todellakin ensi syksyn hankintalistalle, ovat sieviä
(vaikka niissä keltaista onkin).


Mikä väri näissä nupuissa!
Arvaatte varmaan, mitä niistä kuoriutui tämän viikon alussa.


Keltaisia kukkia en pahemmin mökille istuta,
mutta keväisin meillä on alaniityllä mukulaleinikkimatto.
Ainakin kaaliperhonen tykkäsi, kun malttoi pariksi sekunniksi pysähtyä tankkaamaan.


Toinen valkea kevään lepattaja on lanttuperhonen.
Niitäkin on ollut ilahduttavasti liikkeellä!


Kevättähdet ovat luotettavimpia kukkijoita, mitä tiedän.



Neitoperhonen nautti kevättähtien tarjoamista eväksistä.


Ruskeasta pöpeliköstä näin sivusilmällä pienen liikkeen ja bongasin pikkuruisen sisiliskon,
joka selvästi tarkkaili minua ja kun silmä vältti, se oli kadonnut.
Laihaksi kuvaustulokseksi jäi tämä ylivalottunut ja ei-niin-terävä potretti.


Herukkaperhonen yllätti minut lennähtämällä jalkojeni juureen juuri silloin,
kun kuvasin putkella kauempana lenteleviä paatsamasinisiipiä.
Mutta jonkinlaisen todisteen tästäkin päiväperhosbongauksesta onnistuin kiireessä saamaan :)



Kangasperhonen, kuusenneulasen mittainen,
on helppo bongata mökkimäen pikkukuusesta.
Se päivystää reviiriänsä kuusenoksan päässä täydessä puolustusvalmiudessa.


Kohta saa raparperipiirakkaa...namskis!


Koivut notkuivat norkoista, pian seurasivat perässä hiirenkorvat.
Tämä vihreä auringonsäteissä on niin tervetullut näky!


Lämmintä, aurinkoista ja iloista viikon jatkoa kaikille!

24 kommenttia:

  1. Oletpas saanut bongattua monta perhosta. Ja vielä kuvatkin niistä! Meillä on ollut niin vikkeläliikkeisiä perhosia ettei ehdi kuvaamaan ollenkaan. Paatsamasinisiipi lepattelee herukoilla jatkuvasti mutta ei juuri istahda paikoilleen. Mies sanoi eilen nähneensä Herukkaperhosen, mutta sekin oli niin kiireinen että kun kameran kanssa ehti paikalle oli perhonen jo tiessään. No, onneksi on vielä kuvauspäiviä edessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auroraperhoset tuntuvat joka kevät olevan vikkelin laji, niistä en tahdo millään saada otettua kuvaa, kun eivät kerta kaikkiaan "istahda" mihinkään. Tai jos pysähtyvät, se on niin nopea pit stop, että meikäläinen ei ehdi edes tarkennusnappulaan tarttua. Nyt odottelen, että tulisi eteen kevään ensimmäinen virnasinisiipi.

      Poista
  2. Kiitos perhosista, meilläpäin ei tuollaista kavalkadia ole ainakaan vielä näkynyt! Kuvasi ovat taas niin kauniita, oli ilo katsella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kyllä ollut moneen vuoteen paras perhoskevät täällä päin! Ja se on ihanaa, rakastan perhosia!

      Poista
  3. Upeita kuvia ja mielenkiintoisia kasveja! Nytpä sain tietää tuon kangasperhosen nimenkin. Meillä oli niitä oikein parvi havujen ympärillä tässä yhtenä päivänä. Mukavaa loppuviikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kangasperhosen nimeä yritettiin muuttaa joku aika vihernopsasiiveksi, mutta tuolla ekalla nimellä edelleen kulkee.

      Poista
  4. Kaunista <3 Upeita kuvia upeista kohteista <3

    VastaaPoista
  5. Elämä on tosiaan siirtynyt ulos ja koneella ei oikein ehdi/jaksa käydä! Mutta tämä sinun kukka-perhos-postaus oli tosi ihana ja kuvat jälleen taattua laatua eli huikean hienoja! Ihanaa, että perhosia näkyy tänä vuonna enemmän, kuin viime vuonna yhteensä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, lajit ovat suunnilleen samat, mutta määrällisesti perhosia on ollut enemmän tänä keväänä kuin monena aiempana. Ja sehän on ihanaa!

      Poista
  6. Sisällä käyn näillä helteillä lähinnä vain viilentymässä ja tankkaamassa.

    Aivan ihana postaus, erityisesti kuvaus Kangasperhosesta on huikea, kiitos siitä (ja kaikista muista kuvista).
    Perhosia on huomattavasti enemmän kuin viime vuonna, silloin oli niin kylmää ja sateista.
    Samoin hyttysiä on nyt paljon, en muista milloin olisin aloittanut hevosten 'myrkyttämisen' toukokuun puolivälissä. Isoja ovat hyttyset ja ahneita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, meilläkin on ihan jättikokoisia hyttysiä ollut. Pari kertaa ovat päässeet jo puremaankin.

      Poista
  7. Onpas sinisiivellä ovela tapa ruokailla idänsinililjalla! Vähän niin kuin varkain kurottelee takakautta :D Kauniita kuvia ja ihanan paljon perhosia. Niitä olen yrittänyt omallekin pihalle houkutella toistaiseksi heikonlaisella menestyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pitkä on tuo imukärsä pikkuperhosella, eikö?

      Satsaa hyviin mesikasveihin, niin eiköhän perhosia ennen pitkää ilmaannu! Välillä kyllä näyttää siltä, että luonnonantimet vetävät pitkän tikun ja puutarhani kasvit jäävät kakkoseksi. Suurimpia perhosmagneetteja täällä ovat olleet mm. tienpientareen pietaryrtit.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kesä tosiaan tulvii tällä hetkellä ihan syliin asti!

      Poista
  9. Paljon olit nähnyt perhosia, viime kesänä niitä ei pahemmin näkynyt, nyt voisi olla perhoskesän vuoro.

    VastaaPoista
  10. Kuvasi ovat todella nautittavan kauniita taas kerran.
    Nyt elämä on tosiaan siirtynyt ulos ja hyvä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan pihalla! Ja toivon mukaan koko kesä hyvässä säässä!

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!