perjantai 29. kesäkuuta 2018

Vauhtisokeus

Huh, huh, ylihuomenna ollaan jo heinäkuussa.
Talvesta kesään kuljettiin tänä vuonna sellaista nopeutta,
että iski itselle jonkin sortin vauhtisokeus.
Moni kasvi kukki etuajassa.
Kaikkea kasvua ei töissä ollessa ehtinyt edes rekisteröimään,
koska mökille ei päässyt päivittäin.
Viikkoja jatkunut kuivuus pakotti tarttumaan kastelukannuun,
onneksi vesi mökkikaivossa on riittänyt 
ja perennat saavat kiittää isääni viikkoiltojen juoma-annoksestaan.
Kesäloma koitti juhannuksen aikaan,
jolloin juhannusruusut eivät enää kukkineet,
vaan jussia vietettiin päivänkakkaroiden huojuessa niityillä ja ojanvarsilla.


Jälkilöylyissä nyt mennään blogissa 
toukokuun loppupuolen kuvamuistoja nautiskellen.
Seuraavissa postauksissa sitten kesäkuun kuvasatoa :)

Amurinkärsäkalla vankistuu vuosi vuodelta
ja työnsi jo toukokuussa useamman "kärsän" esille.


Keväällä 2016 en laittanut amurinkärsäkallan päälle ajoissa kananverkkoa
ja sen lehdet syötiin. 
Tänä keväänä olin ajoissa verkon kanssa,
ja nyt on lehdetkin tallella.




Akileijoista ensimmäisenä kukkaan ehätti viehättävä kääpiöjapaninakileija.


Tänä keväänä sinilila-valkoisia kukkia oli ennätysmäärä.


Terälehtien väri vaihtelee hauskasti valaistuksen mukaan.
Joskus shiftaa enemmän violettiin, toisinaan taas siniseen.


Lieköhän lajike nimeltään ´Ministar´, en kyllä enää muista.


Läheisellä pellolla näkyi välillä yhtä aikaa viisikin rusakkoa.
Eipä siis ihme, että mökin perennapenkeissä on ollut rutkasti 
myös nelijalkaisten jättämiä merkkejä.


Herukkaperhosia näkyi toukokuun lopulla lennossa muutamia.


Tarhakullero 'New Moon' oli tämän kevään taimiostoksia.
Kulleroita olen istuttanut mökille useasti, joka talvi ne ovat kadonneet. En tajua, miksi. 
Nyt kokeilen ihan uutta paikkaa, jospa se auttaisi.
Pikkutyttönä vein opettajalle kevätjuhliin mamman puutarhasta noukittuja kulleroita. 
Olisipa hauska joskus saada kerättyä tästä uudesta itselle oma kimppu.


Unelmatädyke kasvoi tänä keväänä kuin vesiheinä.
Kukkavanatkin venyivät tosi pitkiksi.
Tuloksena laonneet varret.


Libanoninlaukat kukkivat toukokuussa runsaammin
kuin monena edeltävänä vuonna. Liekö lämmön ansiosta?


Arovuokot ovat rusakkojen ja peurojen erikoissuosiossa.
Niinpä nekin kasvavat meillä mökillä kananverkon alla.


Olen hankkinut aika monia valkoisena kukkivia perennoja viime vuosina.
Valkoiset verenpisarat eivät olleet ihan loistossaan tänä vuonna.
Lehtiin iski myös joku näivetystauti, mistähän mahtaa olla kyse?


Erikoisemmat pikarililjat vaikuttavat ainakin meillä olevan taantuvaa sorttia.
Anatolianpikarililjaa nousi tänä vuonna mullasta vain yksi kello.


Tummapikarililja on olemukseltaan vähän erilainen pikarililja.


Tykkään siitä kovasti, vaikka kukkien sisustaan näkee vasta,
kun on itse kyykistynyt maan tasalle.


Superlämpimän toukokuun avittamana myös syreenit kukkivat meillä normaalia aiemmin.
Onneksi ehdin muutamana päivänä näiden ihanaa tuoksua nuuhkia.


20 kommenttia:

  1. Kauniita kukkia toinen toisensa jälkeen.
    Ilmeisesti kukilla on ollut samat käytöstavat paikasta riippumatta. Meilläkin unelmatädykkeet olivat ruohomaisia ja harvakukkaisia ja lakosivat heti. Samoin valkokukkainen särkynytsydän teki vain yhden kukkavanan,joka ei pitkään jaksanut kukkia. Onneksi moni muu kukka ei ole kuivuudesta välittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Särkyneiden sydänten ja keijuängelmän lehdet katosivat. Jäljellä on monessa kohtaa vain lehtiruodit. En ole nähnyt mitään toukkia tms., joten en ymmärrä, mikä niitä vaivaa. Toivon vain kovasti, että keijuängelmä selviää, se on ollut lempikasvejani.

      Poista
  2. Kauniita toukokuisia kukkijoita.
    Nyt kaikki kukinta oli meilläkin etuajassa, mutta kuivuudesta johtuen pituuskasvu jäi monilla perennoilla normaalia lyhyemmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan kannettu kaivovettä, joten meillä perennanvarret ihan normipituisia. Joillakin jopa normia pidemmät :)

      Poista
  3. Kaunista ja rehevää! Upea kärsäkallakasvusto. Täällä unelmatädyke kuivui vallan kokonaan eikä edes yrittänyt kukkia. Sitten kastelin, ja se hieman piristyi, mutta jätti kukinnan väliin, varmaan ihan viisaasti.
    Hassua, täällä ei arovuokkoa eikä kärsäkalloja ole syöty. Libanoninlaukkana hankkimani kukka teki vasta vähän aikaa sitten nuppuja, epäilen, että se on jokin toinen laukka. Täytyykin muistaa mennä tutkimaan, jos kukat ovat avautuneet! Noita pieniä ei tahdo muistaa, kun ei niitä oikein näe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kyllä syödään lähes tulkoon kaikki! Valitettavasti!

      Poista
  4. Minullakin kukki libanoninlaukka komeammin kuin koskaan. Hienot pikarililjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva nähdä libanoninlaukka niin runsaana, yleensä se on ollut vähän kituliaan oloinen.

      Poista
  5. Pitäisi olla lakisääteiset kevään ja alkukesän nautintapäivät. Niin paljon jää huomaamatta.
    Ihmettelin särkyneensydämen vaisua olemusta minäkin. Vaaleanpunaiseni on tähän asti kukkinut runsaasti. Nyt teki muutaman kukkavarren, niissäkin sydämet harvakseltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pitäisi, ehdottomasti. Niin paljon jää paitsi kaikesta ihanasta, kun istuu töissä sisätiloissa. Olikohan viime talvi erityisesti särkyneelle sydämelle haitallinen?

      Poista
  6. Nyt minäkin ymmärrän, ettei särkyneen sydämen heikko kukinta johtunutkaan vain omast yksilöstääni, vaan syyt löytyvät joko menneestä talvesta tai kuumasta keväästä. Japaninakileijat ovat ihania, täälläkin oli huippukukinta! Kiitos kauniista kuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kyllä kastelimme kaivovedellä särkyneitä sydämiä, joten kallistun kovaan talveen.

      Poista
  7. Onpa tuo Amurinkärsäkalla ihastuttava! Täällä kukkii kevättalvella vastaava pikkuinen kalla, mutta lehti ei ole noin liuskottunut.
    Akileijojen kauneutta ja arovuokkoja...oih! <3

    Täällä huutaa vain "tirriäinen" (joku jumalattoman kova-ääninen kesäkuumien kaskas) palmussa ja kärsimyskukat, oleanterit ja kiinanruusut kukkivat joka nurkalla.
    Ihania kesäpäiviä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on toinenkin kalla, toivon saavani Vakka-Taimesta viime keväänä ruskokärsäkallan, sitä ei ollut, joten sain jonkun toisen tilalle, mutta nimikyltti on haalistunut talven jäljiltä enkä enää muista lajiketta. Kiinanruusujen keskelle upeaa kesän jatkoa!

      Poista
  8. Hienoja kuvia. Minäkin ostin New Moonin taimen fb ryhmästä, oli niin kaunis, että pakko langeta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidetään peukkuja, että molempien taimet tuuhistuvat ja kukoistavat vuosikausia.

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!