Varjoliljoista angervohopeatäpliin

Heinäkuussa tuli katsottua viikkotolkulla telkusta jalkapalloa sekä

lojuttua hellettä paossa mökillä ilmalämpöpumpun viileässä syleilyssä.

Alkukuusta pystytin näyttelyä, jännitin avajaisia ja 

koin elämäni ekat oman näyttelyn avajaisjuhlat. 

Loppukuusta purin näyttelyn ja nyt mietin,

minne saan säilöttyä kaikki kehystetyt työni, 

ne ovat vieläkin hujan hajan nojaamassa seiniin kotini lattialla.

Puutarhassa ei tullut huhkittua muuta kuin pakolliset kastelukierrokset. 

Sama kastelukannurumba oli päivittäin edessä myös kotona parvekkeella,

onneksi mökillä oli miesväkeä apuna veden kannossa.

Tässä heinäkuun lomaviikoilta flooraa ja faunaa,

kaikki ihan mökkimaisemista.

Kukintahan oli helteillä monilla perennoilla nopeasti ohi.

Siihen joukkoon lukeutuivat ainakin meillä varjoliljat.

Ensin niitä vaivasivat liljakukot, sitten helle ja kuivuus,

mutta kukat ehtivät kuitenkin hetken loistaa ennen lakastumistaan.

Harjaneilikat aloittivat pienten nuppujensa availun jo kesäkuussa,

kukintaa riitti elokuulle asti.

Nämäkin viettävät eloansa kananverkkojen suojissa,

ovat rusakoiden The Herkkua.

Edellisvuoden unikot olivat siementäneet,
ja niiden jälkeläisiä ponnahti esille jo kesä - heinäkuun vaihteessa.

Punaista pilkotti myös punaherukkapensaissa,
marjat kypsyivät tosi aikaisin.

Herukkapensaan lehdellä tallusteli tummanpuhuva härkälude.

Sarah B. hurmasi tyllihameillaan heinäkuunkin puolella.

Näin kesällä perennamyymälässä itselleni uuden perhoskasvin,
 'Butter Milk' -syyskaunosilmän.
Kyltin kuvassa sen kukat näyttivät kermanvalkoisenhaaleankellertäviltä.
Ajattelin, että ok, tuonkeltainen sävy vielä menettelee
(kaikki varmaan tietävät,  etten ole hirmuinen kirkkaankeltaisten kukkien fani).

Oli siinä isällä naurussa pitelemistä, kun kaunosilmän ekat nuput ilmaantuivat.
Ne näyttivät todella ärtsykän keltaisilta.

Nooh, kirkkaankeltainen väri vaihtui kyllä enemmän kermankeltaiseen,
kun kukat vanhenivat...
Heh, yhden ainoan perhosen näin tämän perhoskasvin kukissa,
nimittäin lentonsa loppupuolella olleen, kauhtuneen mittarin.
Onko teillä muilla kokemusta tästä kasvista?

Limenkeltaista sävyä perennapenkkiin toi kääpiöunikko 'Pacino',
joka ilmestyy esiin joka vuosi jostain päin kukkapenkkiä.
Liikkuvaa sorttia.

Leppäkertut ilahtuivat aikaisin kukintansa aloittaneista
tienvierustan pietaryrteistä.

Pehmeä patja yöksi löytyi illansuussa ohdakkeiden partasudeista.

Kesäkuussa oravamamma näytti vähän stressaantuneelta.

Tuuheahännät olivat löytäneet tiensä mökin kattorakenteisiin

ja siellä elämöi kesän aikana kaksi lähes peräkkäistä pentuetta.

Satuin paikalle, kun katolla ja ränneissä ravasi viisi poikasta yhtä aikaa.

Kaksi niistä näkyy ihan tuolla ylhäällä, loput alhaalla.

Emo kuljetti lopulta jo melko isokoiset pentunsa

yksi kerrallaan suussaan toiseen pesään, missä ikinä se lieneekään.

Odotimme, että pesä katon uumenissa oli varmasti tyhjä,

jonka jälkeen isäni on yrittänyt tukkia reitit katon alle.

Kurreille pesäpaikkoja löytyy kyllä metsästä yllin kyllin.

Harsokorento puolestaan tuumaili itsekseen:

Kerro, kerro kuvastin,

ken on korennoista kaunehin?

Hopeasinisiipi nautiskeli hiirenvirnoilla.

Pikkulepinkäinen (koiras) näytti naamioineen aika kärttyiseltä.

Angervohopeatäpliä oli ilahduttavan paljon liikkeellä heinäkuun alussa.

Mitkään muut kasvit kuin tienpientareen ohdakkeet

eivät näille perhosille kelvanneet.

Niinpä kasvustoissa oli hetkittäin aika ruuhkaista.

Telkkä pesi pitkästä aikaa mökkirannan pesässä.

Harmi, että heinäkuussa poikueesta oli jäljellä vain yksi.

Toivon täydestä sydämestäni, että se selviytyi aikuisuuteen asti!

Ja näitä valkohäntäpeuroja näkee mökkimaastossa ihan päivittäin, 

olipa sitten aamu, päivä, ilta tai yö.

Muistoksi tänne myös yhden lomaviikon sääkartta,
keli olikin lähes tulkoon samanlainen koko viisiviikkoisen lomani ajan!
Ennusteissa näkynyt sade kuivui kasaan eikä sadekuuroja mökillä saatu.

Historian kuumimman heinäkuun kuvasatoa on luvassa vielä lisää,

joten stay tuned :)