Sammakkonäyttelyssä kasvitieteellisessä

Piipahdin arkivapaalla Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa sammakkonäyttelyssä, 

jonka tavoitteena on esitellä

sammakoiden monimuotoisuutta, elintapoja ja nykytilaa.

Sammakkoeläimistä viimeisen 20 vuoden aikana on 

kuollut sukupuuttoon noin 170 lajia!

Näyttely pohjautui pitkälti tietoplakaatteihin.

Puutarhaan oli tuotu myös muutamia pieniä lasivitriinejä,

joihin oli rakennettu eri lajien luonnonmukaisia elinympäristöjä sammakoineen.

Lisäksi puutarhassa soivat sammakoiden ääntelyt,

jotka ovatkin varsin monimuotoisia.

Vain pikkuruiset nuolimyrkkysammakot

olivat esillä olevista livesammakoista päiväaktiivisia,

niinpä muiden sammakoiden bongaus jäi vähäiseksi.

Yhdestä onnistuin näkemään karikkeen seasta kyljen,

pikkuakvaariossa hiekan seasta yhden selän (kokonaan litteä sammakko)

ja  yhdestä puusammakosta lättänän pään ja vähän selkää yläpuolelta.

Keltainen kultanuolimyrkkysammakko on 

maailman myrkyllisin selkärankainen.

Yhden sammakon myrkky riittäisi tappamaan 10 - 20 ihmistä.

Myrkyn tuottamiseen tarvittavat ainesosat ne keräävät syömästään hyönteisravinnosta, 

kuten muurahaisista ja punkeista,

mutta vankeudessa niille syötetään lähinnä banaanikärpäsiä,

jonka vuoksi myrkkyäkään ei synny.

Kultanuolimyrkkysammakot elävät luonnonvaraisena

ainoastaan Kolumbian Cauca-laaksossa, 

mutta lajia uhkaa elinympäristön väheneminen ja se on vaarantunut.

Tosi söpöjä olivat, mutta kuvaaminen trooppisessa, kosteassa puutarhassa,

vesisumuisen, heijastelevan lasin takaa oli aikamoinen haaste!

Saa näistä nyt kuitenkin osviittaa, miltä näyttävät.

Raidallisilla golfodulcenmyrkkysammakoilla oli 

kosteassa vitriinissään kevättä rinnan alla. 

Nämä ovat noin kolmesenttisiä, Isokokoisemman pitäisi olla naaras

ja hän vaikutti naistenpäivänä varsin määräilevältä. 

Päätyivät lopulta kimpassa tuonne kotaan.

Tämä keväinen iltapäiväpuuhde oli ihan loistohomma, 

sillä laji voi kuulemma olla vaativainen kumppaninsa suhteen

eli tässä näyttäisi tulleen match.

 Tämäkin Costa Ricasta kotoisin oleva laji on valitettavasti vaarantunut.

Vielä yksi samppikuva, koittakaa kestää. 

Tämä on Jappe, chaconsarvisammakko. 

Nämä eivät paljon muuta tee kotiseuduillaankaan Etelä-Amerikassa

kuin kököttävät maahan kaivautuneena kuivalla Gran Chacon tasankoalueella

ja odottavat kärsivällisesti saalista. 

Kokoa konnalla on normisti 8 - 13 cm.

Yleisimpiä syitä sammakkoeläinten ahdingolle ja populaatiokokojen pienenemiselle

ovat metsänhakkuut ja kosteikkoalueiden kuivaaminen.

Myös ilmastonmuutos vaikuttaa sammakoihin negatiivisesti.

Muun muassa Iso-Britanniassa lämpimät talvet

ovat aiheuttaneet rupikonnanaaraiden normaalia suurempaa liikehdintää,

joka on kuluttanut niiden rasvavarastoja, joita ne tarvitsisivat muniakseen.
Ajatuksia herättävä näyttely faktoineen.
Ja teki myös vähän surullisen ja ahdistuneen olon,
mitä voisin itse tehdä biodiversiteetin puolesta...

Katso Yle Areenasta sammakkonäyttelystä juttu Luonto lähellä -ohjelmassa.

Nooh, sammakoiden ihmettelyn lisäksi oli tietysti ihan pakko

samalla rahalla (7 euroa) kiertää myös kasvitieteellisen kasvihuoneet.

Kamelioista ja kaktuksista sekä muista ihanuuksista kuvia seuraavalla kerralla!