maanantai 16. syyskuuta 2019

Unikkojen kirjoa ja vihreät valot

Mihin aika valuu?
Terassilla ovat jo syttyneet ajastimella led-ulkotulet. 
Tuuli oli tänään niin kylmää, ettei välikauden takkikaan oikein lämmittänyt.
Viikonloppuna satoi vettä tuntitolkulla hyisen, tuivertavan tuulen avittamana.
Pakko on myöntää, että syyskuu on täällä. Vaikkei yhtään huitsittaisi.

Näin kesän lapsella talvikauden, pimeyden ja kylmyyden lähentyminen
tuntuu vuosi vuodelta iän karttuessa vaikeammalta.
Kesän väriloistoa ensiavuksi,
ettei painu mieli ihan matalaksi.


Ostin viime keväänä pussikaupalla erilaisia unikoiden siemeniä. 
Ihan unelmieni unikkopeltoa en niistä saanut aikaiseksi, 
eivät jostain syystä viihdy meidän mökkimaastossa optimaalisen hyvin,
jotta kukinta olisi täydellistä. Mutta riittävää kuitenkin!
Ja isä jaksoi kastella ahkerasti siemeniä ja taimia, kun itse olin arkipäivät töissä.












Nams, nämä olivat herkullisia. Poimin tertun puolivälissä heinäkuuta.
Seuraavana päivänä puska oli tyhjä, peurat olivat popsineet yöllä kaikki marjat.


Murheenkryynit, varjoliljat. 
Meillä nämä olivat tänä kesänä kuorrutettuja punaisilla liljakukoilla.
Listittiin ötököitä urakalla, kahvinporoja levittelin varsien juurelle,
tepsiikö näiden ennaltaehkäisyyn mikään konsti?
Olin jo loppukesästä niin kypsä kukkoihin, 
että olin vähällä kaivaa liljat maasta ja heittää kompostiin.
Mutta näin kauniita kukkia silti, en sitten raaskinut.


Muinaistulien yönä, elokuun viimeisenä,
vietin kolmisen tuntia peltojen välisellä tiellä
ja yritin elämäni ensimmäistä kertaa ikuistaa revontulet,
jotka täällä meillä päin ovat erittäin harvinaista herkkua.
Parempaan en kyennyt, kuvaamista haittasi pilviharso ja kosteus.
Mutta näkyy siellä nyt vähän väriä taivaanrannassa :)



torstai 29. elokuuta 2019

Jäärästä pergolaan

Olipa mielenkiintoista saada teiltä raporttia 
perhoskesän kuulumisista kotikonnuiltanne, 
kiitos kaikille kommentoineille!

Tässä postauksessa muita lentäviä, 
kesän aikana mökillä kuvattuja.
Ihan sekalaisessa järjestyksessä.
Sekä muutama toukka.

Rusokukkajäärä pelehti innoissaan pioniunikossa.

Kesän ahkerin kalastaja oli kalatiira.

Kultakuoriainen mönki onnellisena lehtoängelmän kukilla.

Mökin lähipelloista yksi oli kesannolla ja suosi töyhtöhyyppien pesintää.

Tarhamehiläinen on ahkera pölyttäjä ja medenkerääjä,
tässä valkomesikällä.


Ampiaisvieras on iso lempeä jättiläinen kukkakärpästen joukossa.
Syyskimikin pullonharjat vetävät kukkiksia magneetin lailla.

Tämä toukka jäi vaille lajiselvitystä.

Nematus (Craesus) latipes. 
Itse en löytänyt suomenkielistä nimeä. 
Pistiäisen toukkia kuitenkin, koivunlehdillä.


Ja tuosta koivusta saan vielä tähän loppuun hyvän aasinsillan:
Oravahan ei yleensä tee pesiänsä lehtipuihin, 
mutta mökin alapihan kurre rakensi pahimman kuumuuden koetellessa
lehtimajan hellesuojaksi katkomalla koivunoksia
ja pinoamalla ne koivunrungon haaraan ja piiloutui sitten sinne keskelle. 
Oravan ikioma pergola!

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Pienet lepattelijat tuovat ison ilon

Öttiäisten ja perhosten bongailu on jäänyt tänä kesänä
melko minimiin muuttopuuhien vuoksi.
Tänä vuonna jotkin lajit ovat olleet mökkimaastossa 
jopa hälyttävän vähälukuisia,
esimerkiksi erilaisia sinisiipiä jäin kaipaamaan.
Onnistuin alkukesän paatsama- ja virnasinisiiven lisäksi
kuvaamaan vain tämän hopeasinisiiven.



Nokkosperhonen sen sijaan on ollut tänä kesänä meillä päin runsaslukuisin laji.
Niitä näkyi sekä alkukesällä, jolloin lennossa oli talvehtijoiden sukupolvi...


...että nyt loppukesästä, jolloin liikkeellä ovat toisen sukupolven edustajat,
väreiltään talvehtineita yksilöitä vähän hehkeämmät lepattelijat.


Pieni ja hento piippopaksupää löytyi virnojen joukosta.
Piippojakin näkyi vähemmän kuin ennen, valitettavasti.


Joinakin vuosina keisarinviittoja on ollut ruuhkaksi asti,
nyt olen nähnyt niitä mökillä kaksi.
Harvoin ovat pysähtyneet mihinkään, lentäneet kuin heikkopäiset.
Molemmat taisivat olla koiraita ja naaraat ilmeisesti kadoksissa.
Harmi, sillä se ei lupaa hyvää ensi kesänkään keisarinviittapopulaatiolle.
Perhosia varten istuttamani nauhus sentään onnistui vetämään keisarinviitan puoleensa,
jotta sain napattua tästä ikiliikkujasta kelvollisen kuvan.


Isojuuriyökkönen, nykynimeltään kai isolahoyökkönen, yllätti mökkirannalla.
Tupsahti ensin näkösälle kuoriutumisen jälkeen tuollaisena tumppina, 
alkoi sitten pumpata siipiinsä eloa ja kokoa, 
ensin pystysuunnassa (vaakakuva alla) 
ja sen jälkeen yökkö käänsi siipensä hornetmaiseen asentoon.
Aika kauan se maassa kökötti ennen ensilentoaan.
Mielenkiintoista oli seurata!


Näiden lisäksi olen bongannut heinä-elokuussa 
muutamia angervohopeatäpliä ja tesmaperhosia, 
joitakin lauhahiipijöitä, pari suruvaippaa ja neitoperhosta
sekä useita lanttuperhosia, mutta vain yhden amiraalin 
enkä yhtään ohdakeperhosta.
No, vielä on kesää jäljellä, joten ei muuta kuin perhosbaari pystyyn
ja odottelemaan uusia vieraita!
Nämä pienet siivekkäät lepattelijat tuovat olemassaolollaan ison ilon!

Minkälainen perhoskesä sinun luonasi on ollut?

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Huh-huh, ei ihan heti tätä uudestaan

Kyllä nyt tietää muuttaneensa, 
kun kesän hajuvetenä on toiminut Cif ja
puutarhahanskojen sijasta käsissä ovat kuluneet siivoushanskat.
Muuttaminen on aika rankkaa puuhaa, 
joten en kyllä aio ihan heti käydä tätä rumbaa läpi uudestaan :)
Olen kiitollinen läheisteni avusta muuton aikana,
ilman heitä tästä ei kyllä olisi tullut mitään!
Vielä parisenkymmentä banaanilaatikkoa odottaa purkua,
hommaa on hidastanut kesäloman päättyminen ja paluu arkeen työrintamalla.
Pikku hiljaa elämä alkaa palata takaisin urilleen, tavarat löytävät paikkansa
ja mielikin on asettunut uusiin kotimaisemiin.
Terassilta olen jo ehtinyt ihailla heinäkuun yön valaisevia yöpilviä.


Pelakuutkin ovat jo muuttaneet entiseltä avoparvekkeelta
uuteen kotiinsa, lasitetulle terassille. 
Ihan kivasti näyttävät viihtyvän,
kunhan muistan availla parvekelaseja, 
mikä on minulle uudenlaista puuhaa.

Tähtipelargoni 'Toscana Summer Twist Rose'


Nautihan elokuustasi!

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Akileijoilla pitkä kukinta

Helle ei ole kiusannut,
joten akileijat mökillä ovat jaksaneet kukkia viikkotolkulla.
Vieläkin osassa on kukkia siellä täällä.
Tässäpä niitä: on lehtoa, jaloa, sysiä, tuoksua ja nukkea :)
























Nukkeakileija hurmaa siroudellaan.


Akileijoista suosikeiksini kirivät tänä kesänä 
luonnostaan syntynyt viininpunainen värimuunnos mummonmyssystä.
Väri on ihana! Hybridi parhaimmasta päästä!
Sekä farkunsiniset myssyt :)



Muutto häämöttää jo,
joten voi mennä tovi ennen kuin ennätän taas blogimaailmaan!
Voikaa hyvin!