sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Joen varrella lokakuussa

Kansallismaisemaa syysväreissä.
Turun tuomiokirkko taitaa olla yksi Turun kuvatuimmista nähtävyyksistä.


Kaunista väriloistoa on ollut myös
Tuomiokirkkosillalta yläjuoksulle päin kohti Tuomaansiltaa.





Suomen Joutsenen takana häämöttää Gracen roottoripurje violettina pilarina.


Jokilautta suhaa Aurajoessa vieläkin!
Vuoden viimeinen reissu on kuulemma joulurauhanjulistusristeily 24.12.


Vastarannalla.


keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Loppukesän yksivuotisia kukkijoita

Yksivuotisia tulee kylvettyä yleensä touko-kesäkuun vaihteessa.
Tänä kesänä jäi kylvöt vähän myöhäiseen,
mutta unikkojen lisäksi on nyt saanut nauttia mökillä
näihin päiviin asti söpöistä ja herkistä kukkijoista.

Malvikit


Kääpiöauringonkukat


Tuoksuherneet



Sinisievikit


Klarkiat


Perhoskukat



Ruiskaunokit






Harvoin raaskin mitään kukkia mullasta poimia maljakkoon,
kun useimmiten kestävät pidempään maassa kuin maljakossa,
mutta äidin lempikukkia, tuoksuherneitä, 
toin kotiin keittiön pöydälle äidin kuvan viereen.


tiistai 9. lokakuuta 2018

Eläimellistä menoa

Muistatte ehkä, kun kerroin, 
että pidin kesällä näyttelyn, 
jossa oli esillä eläinaiheisia akvarellejani.
Tässä muutama töistä tännekin näytille.
Kaikki nämä eläimet ovat mökillämme tavattuja persoonia.


Leikitään 10 käpyä oksalla! 
Akvarelli, 2018. Yksityiskokoelma.


Herkkupeppu
Akvarelli ja guassi, 2018.


Heitä nyt jo se pähkinä!
Akvarelli, 2018.

tiistai 2. lokakuuta 2018

Lisää unikoita ja pirkkoja

Jaahas, hellelamaannuksen jälkeen iski näköjään syyslamaannus.
Postausten tahti ei siis edelleenkään ole huima,
Mielen Lumossa mennään vielä heinä-elokuun tunnelmissa.

Kylvin yksivuotiset unikot yms. vähän liian myöhään kesäkuun puolella,
mutta lämmin kesä jeesasi
ja uusia unikoita pulpahteli esille pitkin heinä- ja elokuuta.








Silkkipaperimaiset terälehdet heiluvat kesätuulessa usein niin vinhaan,
että terävän kuvan saaminen vaatii lehmän hermoja :)



Ojanvarren pietaryrttien napeilta löytyi heinäkuussa monenmoista öttiäistä,
tässä kaksipistepirkko, joita näin tänä kesänä useammin kuin koskaan ennen.


Seitsenpistepirkko eli perinteinen leppiksemme läheltä katsottuna.


En erota keltiäistä siloviholaisesta eli kusiaisesta. Tämä lienee niistä toinen.
Jälkimmäinen on se, joka voi pistää. Keltiäisellä ei ole piikkiä eikä myrkkyä.


Ruskea pensaspisarpirkko on hauska näky valkoisine pilkkuineen.


"Mä seuduilla näillä oon tunnettu kalamies..."
Lucky bird, kalatiiran talvi sujuu eteläisessä Afrikassa!


maanantai 24. syyskuuta 2018

Viesti keväältä

Eiliseen syyspäiväntasausmasennukseen
auttoi vähän, kun bongasin mökin kukkapenkistä yllätyksen.
Pieni esikko kuiskutti sieltä, että täällä ollaan, ei kadota minnekään.
Ensi keväänä taas noustaan maasta ja tuodaan väriä ja iloa maailmaan!
Esikko väitti, että toukokuu on taas ihan kohta!


Mukavaa viikkoa kylmenevästä kelistä huolimatta!