Kevät muuttui viikko sitten yhdessä yössä kesäksi.
Elämä siirtyi ulos.
Lämpöaallossa monen kasvin kukinta jää nyt lyhyeksi.
Siksi pyrähdin nyt viikollakin yhtenä iltana töiden jälkeen mökillä
katsastamassa kasvun ihmeitä.
Kai te kaikki muutkin puutarhaturaajaat olette siellä ulkona
ettekä blogilandiassa, joten postausta ei varmaan moni lue,
mutta laitan silti kuvia helatorstain ja äitienpäivän väliseltä ajalta,
niin voin ainakin itse pysyä kärryillä myöhemminkin,
mitä tapahtui, milloin ja millaisessa kelissä :)
Söpöistä söpöin on Viola Jooi.
Se kasvaa ihanana pehkona, lehtien joukosta pilkistelee
pinkkejä, pikkuruisia orvokin kukkia.
Vakka-Taimesta hankittu kasvi on kai suomenkieliseltä nimeltään
taivaansiniorvokki, ellei minulla sitten ole ihan väärää tietoa.
Korjatkaa, jos näin ei ole.
Pystykiurunkannuksissa on tänä keväänä ollut
normia vaaleanpunaisempi vivahde. Komppaavat hyvin Jooia :)
Mökkimaastossa kasvavien valkovuokkojen kanssa yhtä aikaa
ovat kukkineet myös vaaleaan liilaan vivahtavat hämyvuokot.
Kerrottuja valkovuokkoja ilmaantui näkösälle vain yksi.
Tähtitulppaani Alba on tulpuista ensimmäisenä kukassa.
Tulppaani-intoni on kyllä viime vuosina hiipunut,
koska peurat ja puput syövät kaikki ilman verkkoa olevat.
Niinpä uusia en pahemmin ole istuttanut.
Valkoinen rusokoiranhammas oli ilahduttavasti vähän levinnyt.
Tosin vain kahteen lehtiparivaljakkoon ilmaantui nuppu.
On tämä vain aina yhtä valloittava näky!
Tähdikin kukat ilmestyivät hetkessä ja katosivat yhtä nopeasti.
Päivässä kukinta oli ohi, oh-hoh!
Valkoiset
skillat ovat niin nuokkuvia,
ettei niistä tahdo millään saada kuvaa.
Siniset idänsinililjat houkuttelivat monia
paatsamasinisiipiä,
lajihan nimettiin viime vuonna Suomen kansallisperhoseksi.
Viime kesänä näin näitä vain yhden,
nyt tuli useampi yksilö iloisesti lennellen
mökkimäessä vastaan.
Kevätpikkusydän 'Alba' heiluttelee jo kapoisia sydämiään.
Vaaleanpunaiset helmililjat ovat aina yhtä sööttejä.
Valkoinen helmililja on tyylikäs tapaus.
Posliinihyasintit kuihtuivat lämpöaallossa melko nopeasti.
Atsurianhelmililjan sini on todella kaunis.
Kevätkaihonkukan sininen sävy puolestaan on sellainen,
että kamerani ei sitä helpolla tajua eikä pysty oikeanlaisena toistamaan.
Tarhakylmänkukkia minulla on ollut yksi jokaista väriä.
Nyt on näkynyt kukassa vain violetti, toisesta näkyvät jo karvaiset lehdet,
mutta kolmannesta ei mitään.
Kirjopikarililjat aloittelivat avaamaan nuppujansa kelloiksi.
Liljojen myötä ilmestyivät näkösälle myös liljakukot, valitettavasti.
Keltareunapikarililjoja nousi enää vain yksi, voi sentään.
Näitä todellakin ensi syksyn hankintalistalle, ovat sieviä
(vaikka niissä keltaista onkin).
Mikä väri näissä nupuissa!
Arvaatte varmaan, mitä niistä kuoriutui tämän viikon alussa.
Keltaisia kukkia en pahemmin mökille istuta,
mutta keväisin meillä on alaniityllä
mukulaleinikkimatto.
Ainakin
kaaliperhonen tykkäsi, kun malttoi pariksi sekunniksi pysähtyä tankkaamaan.
Toinen valkea kevään lepattaja on
lanttuperhonen.
Niitäkin on ollut ilahduttavasti liikkeellä!
Kevättähdet ovat luotettavimpia kukkijoita, mitä tiedän.
Neitoperhonen nautti kevättähtien tarjoamista eväksistä.
Ruskeasta pöpeliköstä näin sivusilmällä pienen liikkeen ja bongasin pikkuruisen
sisiliskon,
joka selvästi tarkkaili minua ja kun silmä vältti, se oli kadonnut.
Laihaksi kuvaustulokseksi jäi tämä ylivalottunut ja ei-niin-terävä potretti.
Herukkaperhonen yllätti minut lennähtämällä jalkojeni juureen juuri silloin,
kun kuvasin putkella kauempana lenteleviä paatsamasinisiipiä.
Mutta jonkinlaisen todisteen tästäkin päiväperhosbongauksesta onnistuin kiireessä saamaan :)
Kangasperhonen, kuusenneulasen mittainen,
on helppo bongata mökkimäen pikkukuusesta.
Se päivystää reviiriänsä kuusenoksan päässä täydessä puolustusvalmiudessa.
Kohta saa raparperipiirakkaa...namskis!
Koivut notkuivat norkoista, pian seurasivat perässä hiirenkorvat.
Tämä vihreä auringonsäteissä on niin tervetullut näky!
Lämmintä, aurinkoista ja iloista viikon jatkoa kaikille!
