sunnuntai 19. elokuuta 2018

Perseidit

Eipä niillä nyt maailman kaunein nimi ole, 
mutta meteoriparvea kutsutaan perseideiksi siitä syystä, 
että tähdenlentojen säteilypiste sijaitsee Perseuksen tähdistössä. 
Parhaiten ja runsaslukuisimpana ne näkyvät Suomessa vuosittain 12. elokuuta.

Tänä vuonna tiesin, että sille yölle oli luvattu pilvistä,
joten otin förskottia ja kävin tiirailemassa tähtitaivasta jo edellisenä yönä. 
 Puolen yön kieppeillä aloitimme taivaalle katselun
ja muutamia tähdenlentoja näimme harvakseltaan.

Onneksi minulla oli yön pimeydessä seurana "turvamies",
sillä kaislikosta alkoi yhtäkkiä kuulua aikamoista ääntelyä ja ryskimistä.
Taisi olla kiukkuinen mäyrä asialla.
Ei tullut otus kuitenkaan meidän taskulampun valokeilaan.


Turvamies testaili pokkarinsa yökuvaustoimintoja vähän minusta taaempana.
Juuri, kun olin laittanut 25 sekunnin valotusajan päälle, välähti salama. 
Tokaisin turvamiehelle, että älä käytä salamaa, menee pitkä valotukseni pilalle.
Mies totesi lakonisesti, että se oli salama.
Niin, niin, intin, älä käytä sitä. Mies jatkoi: se oli oikea salama.
Hups, niinhän se olikin! Kyllä nauratti oma töksäytykseni!
Taivas takanamme nimittäin välähteli elosalamista valkoisena vähän väliä.

Jos tarkkaan katsot, näet näissä kahdessa otoksessa tähdenlennon,
toisessa lyhyemmän ja toisessa pidemmän :)



Juupa juu, vielä on harjoiteltavaa tuossa tähtitaivaan kuvaamisessa,
mutta tämä oli vasta toinen kerta, kun sellaista yritin,
joten ihan ok tulokset siihen nähden.

perjantai 17. elokuuta 2018

Kesällä kerran...Ruississa

Kerran kesässä yritän ehtiä kiertämään Ruissalon kasvitieteellisen ulkopuutarhan.
Tänä vuonna kierros ajoittui kesäkuun ensimmäiseen päivään,
jolloin keli oli kivan aurinkoinen.
Matkassa oli ystävä, joten kuvaaminen jäi vähemmäksi tällä visiitillä.
Silmien täydeltä väriloistoa tarjosivat atsaleapensaat,
ne houkuttelivat myös kimalaisia.



Poikkeuksellisen lämpimän kevään vuoksi osa pioneista oli jo muodostanut siemeniäkin,
mutta kaunis valkoinen pensaspioni kukoisti varjossa.


Olisipa kiva, jos mökilläkin saisi nauttia tällaisesta arovuokkojen merestä.
Meillä puput ja peurat popsivat vuokot, jollen ole suojannut niitä verkolla,
joten ehkä tuollainen vuokkopelto olisikin haaste suojaamisen näkökulmasta.



Tämän kellertävän, terhakkaan ja jämäkän vuokon nimikylttiä en kukkapaljoudesta erottanut.
Tiedätkö sinä, mikä vuokko on kyseessä?
Kukka oli vähän pienempi kuin arovuokolla, mutta suurempi kuin valkovuokolla.


Pallerovuokot olivat veikeitä.


Helluntaikurjenmiekat ja Scilla litardiereit (Dalmatian scillat)
muodostivat hauskan sinisävyisen sommitelman.



Lisää sinisävyjä saimme ihailla tarhakurjenmiekoissa.


Ruusujen tuoksuakin oli tarjolla!


Härveleitä oli lennossa Ruissalossa lukuisia.
Ruskohukankorento parkkeerasi lammen reunan kortteeseen.


Keihästytönkorennoilla oli jo lisääntymispuuhat mielessä.



Ja näitähän Ruissalo on kesäisin tulvillaan - valkoposkihanhia.
Visiitilläni lummelammen rannassa näkyi tosin vain kaksi hanhea.


Ehtikö joku teistäkin piipahtaa Ruississa?


torstai 9. elokuuta 2018

Hellelamaannus ja Suvikummun synttärit

Jos ei nyt ihan lämpöhalvaus iskenyt lomaviikkoina,
niin ainakin totaalinen hellelamaannus.
Kotona oli trooppisen kuumaa ja kosteaa, oli sitten yö tai päivä,
mökillä ei ulkona jaksanut edes kunnolla kävellä tai valokuvata,
saatikka ajatella kitkevänsä rikkaruohoja.
Ampiais- ja paarmahyökkäyksiä oli riittämiin,
päivittäiseksi iltarutiiniksi muodostui kaivoveden kantaminen kastelukannulla
perennapenkkeihin, pensaille ja persikkapuulle.
Kirsikkana hellekakussa oli vedenkeittokehotus kotikunnassa,
koska asennustöissä sattui putkirikko.
Lomakin loppui, ja ekan työviikon kärvistelin sisätiloissa +32 asteessa.
Suomen historian lämpimin heinäkuu, huh!

Onneksi lomaan mahtui kuitenkin rento ja leppoisa puutarhapäivä Raumalla!


Ystäväni Suvikummun Marjan blogin kymppisynttäreitä juhlistettiin
retkellä aina yhtä kiehtovaan Vakka-Taimeen
ja puutarhachillailulla Marjan ihanassa paratiisissa
emännän loihtimien suolaisten ja makeiden herkkujen parissa.

Olin ensimmäistä kertaa mukana puutarhabloggaajien tapaamisessa,
mutta ei kauheasti jännittänyt etukäteen, kun tiesin,
että luvassa oli ihania, uusia puutarhatuttavuuksia ja ennestään tutut
synttäriblogisti Marja ja Kivipellon Saila.
Halaukset vaihdoin kaikkien kanssa jo esittelyvaiheessa Vakka-Taimen pihatiellä.
Kasvi-ihanuudet odottivat meitä laajassa koepuutarhassa!


Saavuin paikalle joukon ensimmäisenä,
joten sain kunnian hetken rupatella kärsäkalloista
Vakka-Taimen omistajan Vesa Muurisen kanssa.
Kärsäkalloja tulikin hankittua mökille neljä lajiketta lisää:
neidon-, palmu- ja viherkärsäkallat.
Ja keltakärsäkallan sain vielä lahjaksi.
Tässä komeilee palmukärsäkalla Vesan puutarhassa.


Vesa esitteli helteisessä ja hiostavassa kelissä innostavasti 
kymmenpäiselle joukollemme rehevän puutarhansa erikoisuuksia.
Vesalla on hirmuisen paljon tietoa ja mielenkiintoisia tarinoita kasveista.
Mikä hienointa, puutarhassa on tilaa monenlaisille kokeiluille.
Ja puutarhurilla rohkeutta ja tarmoa toteuttaa niitä!
Pohjoisamerikkalainen lakkipuu on aika harvinainen Suomessa.
Vakka-Taimessa se oli tänä kesänä kukkinutkin valkoisin kukkatertuin.


Onneksi pääosan useamman tunnin tutustumiskierroksesta 
kiertelimme tällä kertaa varjoisamman metsäpuutarhan alueella,
jossa terttuselja näyttäytyi sadunomaisena - huikea varsi.


Hikkoripuu kuuluu jalopähkinäkasveihin.
Joku mietti, mistä se on tuttu ja päädyttiin siihen,
että ainakin savustuslastuina sitä käytetään.
Puu on kovempaa kuin tammi, joten soveltuu monenlaiseen käyttöön.


Novosibirsk-tuomet olivat ihastuttavan tummia.


Köynnökset ovat puutarhassa myös huikeita,
tuli ihan sademetsäfiilis välillä.


Yritin painaa muistiin Vesan puheissa vilisseiden kasvien nimiä,
mutta se osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi, lajeja oli niin paljon :)
Kanadanliljoja ja luonnon lajikkeitakin heilahteli kellojen tavoin
eri puolilla puutarhaa.



Lamopeikonkellot säestivät omilla soinnuillaan.


Porottavan auringon paahteessa mm. ruusutarha jäi katsastamatta,
mutta totesimme, että on taas ensi visiitille jotain, mitä innolla odottaa.
Muutama ruusu nähtiin kuitenkin hiekkapenkkien osastolla :)


Mehutauon jälkeen suuntasimme kasviostoksille.
Autot täynnä vehreyttä pöräytimme Marjan keitaaseen,
jossa vastassa oli perheen kissoista Ruusa.


Marja oli loihtinut huikean herkkupöydän.


Kalan, piiraiden ja salaattien jälkeen jälkkärin nautimme söpöistä lasipurkeista:
lakritsipannacottaa vadelmakastikkeella ja pistaaseilla.


Eikä siinä vielä kaikki:
jälkkärin jälkeen makuhermojamme hemmoteltiin vielä marjaisalla pavlovalla.


Taisimme kaikki olla mahat pinkeinä suolaisten ja makeiden herkkujen jälkeen,
joten oli hyvä suunnistaa pienelle tutkimusmatkalle
Suvikummun puutarhaan teehuoneelta kasvarin pelakuutaivaaseen.











Illan kruunasi se, että bongasin tämän sammakon kasvarin lattialla.
Tänä kesänä sammakoita ei ole mökillä kevään jälkeen näkynyt,
joten oli mukavaa tavata tämä söpöläinen, vaikkakin pikaisesti.


Lämpimät kiitokset ihanasta elämyspäivästä 
upealle emännälle Marjalle,
puutarhatarinoista Vesa Muuriselle 
ja kivasta, rennosta seurasta kaikille mukana olleille, oli kiva tutustua!

Ps. Kohtasin tämän peuran ja kolme muuta mökkitiellä
kuskatessani paluumatkalla illan tunteina Vakka-Taimen ostoksia mökille.
Eivät pahemmin loiki auto eteen, kun jauhavat vaan pellolla apetta
(silloin, kun eivät ole meidän mökkipuutarhassa gourmet-ateriaa etsimässä).
Aika tavalla Mie romahan -fiiliksissä olivat peurat helteisen päivän päätteeksi.
Vai mitä sanotte peuran ilmeestä ja olemuksesta?


lauantai 21. heinäkuuta 2018

Akileijakeijuja ja luonnon pieniä ihmeitä

Oli kiva tavata puutarhabloggareita Suvikummun Marjan blogin kymppisynttäreillä. 
Kiitos upealle emännälle järjestelyistä ja herkkutarjoiluista!
Tuosta antoisasta ja helteisestä retkestä varmasti muutama kuva tulossa tännekin,
kunhan ensin saan kahlattua läpi mökkimaaston kesäkuun floorat ja faunat :)


Mamman peruja oleva tarhapioni omaa niin jännän värin.
että sen toistaminen kameralla on kovin haastavaa.


Pikkusyreenipuu 'Palibin' kasvaa mökillä metsän siimeksessä,
joten kukkia ei tule yhtä paljon kuin aurinkoisemmissa olosuhteissa ilmestyisi.


Mutta kyllä näistäkin tertuista jo tuoksui koko mäki ihanan parfyymisesti.
Pääkukinta ajoittui kesäkuun alkupuolelle.


Pikkusyreeni sai koristeekseen kimmeltävän korun.
Kukkatertuissa vaeltelu vaati välillä näiltä pikkujäteiltä aikamoista taituruutta.


Akileijojen kukat olivat ehkä kuivuudesta johtuen normaalia pienempiä kooltaan,
mutta hauskan keijuväen ne kuitenkin taas mökin kukkapenkkeihin muodostivat.
Lehtoakileija 'William Guinness' on yksi suosikkejani.
Melko identtinen sen kanssa on penkistä löytyvä 'Magpie'.
Jostain luin, että olisi jopa sama lajike, vain eri myyntinimi.


Viime vuoden kevään hankinta oli tämä
upean lilansinisen värin omaava ´Blue Barlow´.



Tämä hattara ilmestyi ihan itsestään uutena risteymänä kukkapenkin laitaan.
Oli kyllä niin herkun värinen!


Röyhelömekkoiset akileijat ovat kyllä sööttejä.
Mummonmyssyiksi myös kutsutaan, 
tämä lajike on 'Tower Pink'.


Edelliskeväänä esikasvatin vaaleansinisen mummonmyssyn taimia,
tänä kesänä ne kukkivat ensi kertaa.
Lajike taisi olla Aquilegia vulgaris 'Triple Blue'.
Siemenpussin hankin Chiltern Seedsistä.
Näitä tosin taisi vaivata akileijanäkämäsääski, 
kun osa nupuista oli niin vioittuneen näköisiä.



'Petticoat Pink' -akileijojen frillat ovat myös ihanat.


Hetken jo ehdin luulla, 
että 'Christa Barlow' oli talven aikana kadonnut.
Mutta tulihan sieltä sentään muutamia kukkia!


'Black Barlow' on aina niin dramaattinen.



Sysiakileijan terälehtien värisävyt vaihtelevat kiehtovasti valaistuksen mukaan.


Jaloakileija 'Crimson Star' kukki hirmuisen paljon viime kesänä,
nyt kasvi jäi todella pieneksi, varmaan kuivuuden vuoksi.




Valkoinen jaloakileija 'Silver Queen' kukkii edelleen nyt heinäkuussa.


Lajike voi olla myös 'Kristall', menin näissä sekaisin viime kesänä,
eivät muistaakseni kumpikaan kukkineet silloin.


Ahkerin akileija oli tänäkin kesänä vaaleanpunainen lehtoakileija,
joka on mökkipuutarhan ensimmäinen akileija. 
Sen tarina alkoi mökkiojasta,jonne se oli jostain levinnyt. 
Siirsimme sen kukkapenkkiin, jossa se on ilostuttanut jo monta kesää.


Tuoksuakileijan siniset kukat ilmestyivät jo aikaisin.
En taaskaan tänä vuonna muistanut nuuskutella kukkia lähietäisyydeltä.


Sattumalta löysin koivunrungolta parikin koivukehrääjän toukkaa.
Enpä ole koskaan ennen näitä nähnyt.
Aikuisia näkee kuulemma vieläkin harvemmin.
Toivon mukaan toukat pääsivät hyvin talvehtimaan,
voivat kuulemma viettää kotelovaiheessa joka kymmenenkin vuotta!



Lisää pisteitä maailmaan! Asialla kaksipistepirkot.


Angervohopeatäpliä oli viime kesänä tosi vähän,
tänä vuonna kesäkuussa näitä lenteli taas ilahduttavan monta.


Jouduin selittämättömästä syystä mökkitiellä kuvausreissulla ampiaisten hyökkäysten kohteeksi. 
Hyökkäsivät heti, kun yksi auto oli kaasutellut reippaampaa vauhtia ohitseni.
Eivät päässeet onneksi pistämään, sillä oli tiiviskankainen takki päällä ja lippis päässä. 
Ja myönnän, yritin juosta karkuun.
Tarhamehiläinen oli ystävällisempi tapaus ja tyytyi vain mesittelemään.


Pakko on vielä laittaa yksi kuva kulta- tai kuparikuoriaisesta.
Sillä oli niin nautinnollinen ilme ängelmällä, kun imuroi siitepölyä.


Sain kesän alussa lahjaksi kynnellisen puutarhahanskan.
Näillä kynsillä saivat kesäkuussa rikkaruohot kyytiä!
Heinäkuussa on ollut niin helle,
että rikkikset ovat saaneet rehottaa rauhassa.