Iirisiloa

Pikainen piipahdus tänne blogilandian puolelle!  

Tunnustan, että Instan helppous on vienyt mennessään, 

mutta olen edellen aika ajoin käynyt blogeissanne visiitillä.

Alkaneen kesäajan kunniaksi tuon kuvaterveiset lasitetulta parvekkeeltani.

Siellä ovat jo tovin kukkineet lokakuussa ruukkuihin istuttamani iirikset

Harmony, Sheila Ann Germaney, Katharine Hodgkin ja Blue Note.

Valitettavasti luvassa on miinusasteita ja lisää lunta ensi viikolla,

joten kevätmeininki partsillakin taatusti hidastuu.

Toivotaan kuitenkin, että se kevät jo huhtikuussa starttaisi!

Valoa, iloa ja kevätmieltä kaikille!

Välikevät?

Pikavisiitti mökille tuotti yllätyksen:
lumipeite oli kadonnut kokonaan.

Noooh, on sitä valkoista varmasti tulossa taivaan täydeltä vielä lisää,
mutta oli kyllä ilo tänään ihastella lumetonta ja yläpihalla lähes jäätöntä maata.

Visiitin tarkoituksena oli antaa liraus vettä mökissä talvehtiville pelakuille.
Niistä osa taitaa olla menetettyjä, mutta osa voinee selvitä.
Reilun kuukauden päästä ne voi jo kiikuttaa kotiin ikkunoiden eteen!

Rannassa jäässä oli railoja ja vähän näkyi myös avonaista vettä.
Se tuntui, noh, hiukan keväiseltä - kylmästi puhaltavasta tuulesta huolimatta!

Mökkirinteessä vanhoista alppiruusuista toinen on vähän ruppuisempi,
mutta näytti siinäkin nuppuja olevan.

Ylempänä rinteessä on muutamia uudempia alppiruusuja,
isäni hankintoja. Ja yksi on kummien minulle antama.
Nekin näyttivät ihan hyvinvoivilta.
Nämä ovat aina saaneet pärjätä ihan itsekseen sen suhteen,
ettei niitä ole koskaan suojattu kevätauringolta minkään sortin peitteillä.

Mikä lumensyvyys on teillä päin tällä hetkellä?
Vähän kävi sääliksi kukkapenkkieni kasveja, kun suojaava lumipeite on nyt pois.
Toivon mukaan lopputalvea ja alkukevättä ei vietetä kovin sahaavassa säässä.

Jäähän on mökkitiellä ikuistunut myös ei niin toivottujen vieraiden sorkan jälkiä.   

Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Tekohengitystä?

 Vähän on tahmeaa tämä bloggailuni, 
kun ei ole enää haluja käyttää normityöpäivän jälkeen aikaa koneella istuskeluun. 

Bloggailu puhelimen välityksellä ei tunnu omalta, joten voi olla, 
että nämä viime aikojen harvat kirjoitukset ovat olleet tietynlaista tekohengitystä. 
Yritystä katsoa, vieläkö tähän riittäisi jollain konstilla aikaa ja energiaa.
Katsotaan, mihin se johtaa.

 Blogilandiassa on ollut mukavaa, joten siirtyminen puutarha-asioissa pelkästään
Instagramin puolelle ei tuo samanlaisia kokemuksia. 
Instan kuvien selailu on enemmänkin "pikaruokaa" 
kuin "kunnon päivällinen" blogipostausten parissa. 

Aika moni lukijoistani tuntuu kadonneen jonnekin, ja kommentoijia on enää kourallinen. 
Ei se vuorovaikutus Instankaan puolella ole ollut 
ainakaan @mielenlumoa-tilini saralla kovinkaan aktiivista, 
itse asiassa siellä tulee kommentteja vielä vähemmän kuin blogipuolella.

 Instan vaivattomuus ja nopeus sekä sen käyttö puhelimella puoltavat kuitenkin siirtymistä
 kokonaan sinne puolelle jatkossa jossain vaiheessa.
Olisi kiva saada tietää, millä nimellä te muut mahdollisesti olette Instassa, 
jotta voin varmistaa, että löydän teidät kaikki tutut sieltä jatkossa, 
jos jossain vaiheessa päätän jättää blogilandian.

 Laittakaa osoitteitanne vaikka kommenttikenttään, jos ehditte. Tulen seuraajaksi! 
Oma Insta-tilini ei ainakaan toistaiseksi ole julkinen, 
mutta laita pyyntö, niin käyn hyväksymässä.

Joulukuusen virkaa toimitti tänä vuonna pöytämallia oleva hernesypressi,
joka näyttää edelleen voivan varsin hyvin.

Valoa päiviisi!

Paikka auringossa

 Ison rastasparven venkoilua puusta toiseen auringonsäteiden perässä oli jännä seurata rosollin valmistuksen lomassa. Pakkaspäivänä paikka auringossa oli haluttu!

Hyvää ja toivon mukaan aurinkoista joulun aikaa kaikille!

Kukkiva metsä

Raision Alppiruusupuistosta on pikku hiljaa muodostunut keidas,
joka kerää vierailjoita jo vähän pidemmänkin matkan takaa. 

Viime kesänä käväisin kukkivassa metsässä 9. kesäkuuta. 
Suurin osa valkoisista lajikkeista oli jo kukkinut siihen mennessä,
joten pääsävy oli pinkinpunertava.

Mökillä odottivat omat alppiruusuvanhukset metsän reunassa. 
Uusimmat istutukset ovat ihan pieniä vielä. Näiden vanhimpien ikää en muista.

Joku alppiruusulajikkeista sopii myös ruukkuviljelyyn esim. parvekkeelle,
muistaako kukaan, mikä sellainen lajike on nimeltään? Itse sen kerran jostain luin,
mutta kun en kirjoittanut silloin ylös, niin nyt pitää yrittää etsiä vastausta eri keinoin.
Olisi ehkä hauska kokeilla partsilla!

Lue lisää Raision Alppiruusupuistosta