Kukkashoppailua

Tein toukokuun loppupuolella jo perinteiseksi muodostuneen
kukkashoppailuretken Vuorelan puutarhaan ja Vakka-Taimeen.

Erityinen syy visiteerata juuri Vuorelassa: ihana blogikamuni on siellä töissä! 

Ja kaiken lisäksi siellä on komeita kesäkukkia ja paljon kaikkea muuta kiinnostavaa...jos vain olisi se pakettiauto!

Olin niin innoissani, että lähdin ajelemaan kohti Raumaa sen verran ajoissa,

että olin Vuorelassa jo ennen Suvikummun Marjan työvuoron alkua :)

Ehdin siinä napsia kännyllä pari kuvaa, järkkäriä en ostosmatkalle raahannut,

koska kädet piti varata kasveja varten!

Vuorelasta pakkasin autoon hakuropajun, joka sai kelliä pelkääjän paikalla
sekä takalaatikollisen verran 'Aquarello'- ja 'Bunny Pink Ice' -pelargoneja,

sammakonreiden (vai mikä se nyt olikaan),
ison keijunmekon satoine nuppuineen,
hopeapallon ja useita tuoksuvia heliotrooppeja.

Sain mukaani myös komean, Marjan kasvattaman

'Vectis Glitter' -pelakuun, kiitos kivasta ylläristä!

Perennojen osalta olin tehnyt päätöksen, 

että niitä otan matkaan vain Vakka-Taimesta,

mutta kuinkas ollakaan, livahtihan sitä Vuorelastakin

vielä yksi kaunopunahattu matkaan.

Auto kasveilta tuoksuen ajelin hiljakseen kohti Vakka-Taimea.

Matkalla piti pysähtyä kuluttamaan aikaa huoltikselle mehulle,

koska puutarha aukesi vasta klo 12.

Taisin olla pihalla tasan puolilta päivin :)

Viime kesänä olin suunnilleen samaan aikaan käymässä Vakka-Taimessa,
silloin kukassa olivat muun muassa magnoliat,
kerrotut lumikit ja isokolmilehdet.
Nyt ne kaikki olivat jo ehtineet toukokuun helteissä kukkia.
Jotain valkoista välkkyi kuitenkin vihreyden keskellä...

Talvi oli kurittanut kasvatettavia sen verran,

että ihan kaikkia ostoslistani taimia ei löytynyt.

Mutta onneksi minulle esiteltiin vaihtoehtoja,

joista yhteen ihastuin suin päin, oikopäätä, tuhatta ja sataa.

Hän on tässä:

lilikiehkurakielo
(Polygonatum cirrhifolium)

Niin söpö ja pieni, vähän varpumainenkin. 

Lilillä on ihanan väriset kellokukat, joissa on viehättävä vieno tuoksu.

Mökille hankin tuon ihanuuden lisäksi muutaman muunkin perennan:

valkoruusuleinikki (se kuuluisa adonis),

kampasaniainen,

addisoninkärhö,

jonkin sortin luppio

(aiemmin jostain luppiona ostamani taimi

osoittautui konnantatariksi),

valkokonnanlilja,

sulkakellukka,

sininen sinikämmen,

akileija (jonka lajikkeen jo unohdin, kun oli heräteostos siperianakileijan tilalle)

Kaikki perennat sain isän avustuksella istutettua mökille,
parvekkeelle laitoin pelakuut, pajun ja muut.

Parvekekuvia on luvassa joku toinen kerta,
kunhan ennätän sinnekin kuvailemaan
kaiken kastelun ja istuttamisen ohella.

Lokoisaa kesäkuun jatkoa!
Meillä juhannusruusukin on jo kuihtunut, joten katsotaan,
minkä kukan tuoksussa jussia tänä kesänä vietetään...

Uusi persikkapuu

Sain 14 vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi äidiltäni persikkapuun.

Se jaksoi olla ilonamme ja tuottaa satoa mökkirinteessä peräti 12 vuoden ajan,

kunnes talvi ja ties mikä suureksi harmiksemme vei sen.

Parhaimmillaan siitä tuli satakunta hedelmää yhtenä kesänä.

Hommasin uuden persikkapuun tilalle viime keväänä,

mutta se osoittautui taimistolta kotiin tuotua pystyynkuolleeksi.

Minun piti saada korvaava puu tilalle tänä keväänä,

mutta en ollut tyytyväinen lajikkeeseen, jota minulle tarjottiin, 

joten otin rahat takaisin ja kävin ostamassa toisesta paikasta haluamani.

En valitettavasti muista, minkä lajikkeen äitini alun perin hankki,

mutta halusin ehdottomasti tilalle mahdollisimman samanlaisen.

Päädyin 'Mairaan', se on baltialainen, itsepölyttyvä lajike,
joka kukkii vaaleanpunaisin kukin
ja tuottaa mehukkaita 50 - 80 gramman hedelmiä.
Siellä se nyt on mökkirinteessä entisen puun paikalla!



Päädyimme sijoittamaan puun samaan paikkaan
alppiruusujen katveeseen rinteeseen,
koska edellinenkin siinä niin hyvin viihtyi.

Uskon, että äiti pilvenreunalla pitää peukkuja, 

että uusi puu on yhtä satoisa kuin entinen :)

Muutama vuosi pitää ainakin odottaa,

että saadaan sen verran persikoita, että riittävät piirakkaan...

Kiitos isälle, joka on jaksanut ahkerasti kantaa puulle vettä istutuksen jälkeen.
Ja hän se myös vanhan kannon kaivoi kuopasta ja laittoi uudet mullat,

itse lähinnä katsoin, että puu tulee suoraan :)

Valkoisesta violettiin

Äidin poismenosta tulee muutaman päivän päästä kuluneeksi viisi kuukautta.

Ja silti tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut juuri äsken.

Äidin suosikkikukat, kielot, kukkivat mökillä

parisen viikkoa normikevättä aiemmin. 

Tämä kimppu oli äidille sinne jonnekin.

Kevätkukkijoita on kielojen tavoin putkahdellut normiaikataulua aiemmin.
Laukat näköjään taantuvat, sillä vuosi vuodelta kukkapallot pienenevät.

Valkoinen jättilaukka kukkii violetteja serkkujaan myöhemmin.

Oli viime viikonloppuna vasta kerimässä nuppujansa auki.

Muut isommat sipulikukat ovat jo lähes kokonaan taantuneet.

Yksittäisiä tulppuja ja narskuja nousi esille sinne sun tänne.

Olin superiloinen siitä, että valkoisessa sinikämmenessä oli 

tänä keväänä peräti kymmenkunta kukkaa,

viime vuonna niitä oli vain yksi. 

Kukinta alkoi heti toukokuun puolivälin jälkeen.

Nyt terälehdet ovat jo kuihtuneet,

ja puska on kasvattanut komean kokoiset lehdet.

Pinkki vuorijumaltenkukka oli talven jälkeen heikossa hapessa,

kun harjaneilikat olivat nujertaneet sen allensa.

Sain sen kuitenkin elvytettyä, ja kukkiakin tuli lopulta mukavasti.

Valkoinen vuorijumaltenkukka on viime kesän ostos Vakka-Taimesta.

Kyllä taas kannatti kykkiä ojanpientareella tovi jos toinenkin.

Sain ikuistettua kesän ensimmäiset virnasinisiivet.

Tämä yksilö, koiras, oli niin komea ja pysähtyi mehulle aitovirnalle.

Lempeä, helmiä ja hattivatteja

Pus-pus, hellästi suki toisiansa 

kotipihallani olevalla mattotelineellä

tämä nuorenoloinen sepelkyyhkypariskunta.

Mökillä kukoistavat vaaleanpunaiset lemmikit sopivat symboliksi parin onnelle!

Lempeä oli selvästi ilmassa.

Mökillä uusia kukkijoita on putkahdellut esille helminauhan lailla.
On tämä vaan hurja tahti!
Tuli mieleen, että mitä enää kukkii heinäkuussa,
kun nyt jo monet kasvit ovat ottaneet ennakkospurtin...

Näistä pikkuruisista helmistä saisi pujoteltua herkkiä kaulakoruja!

Valkoisia kirjopikarililjoja nousi maasta tänä keväänä ennätysmäärä.

En ole pahemmin ennättänyt mökillä pikkulintuja kuvata,

mutta tässä yksi otos vikkelästä pajulinnusta tuomessa.

Suklaakirsikkapensaassa oli niin paljon kukkia, 

etten ole koskaan ennen nähnyt.

Hyvä-hyvä, sehän tietää toivon mukaan erinomaista satoa!

Kuin hattivatit työntyvät mullasta sateenvarjolehdet.

Vasta jälkikäteen huomasin, 

että karvoituksen seassa käyskentelee kutsumaton linssilude - kirva!

Kevät- ja pihaesikot kukkivat runsaasti näin lämpimänä keväänä.

Kevätlinnunherne ei ole parina aiempana kesänä 

päässyt ollenkaan kukintavaiheeseen, koska eläimet ovat aina parturoineet sen.

Mutta nyt olin ajoissa ja tälläsin taimien päälle kananverkkohäkkyrän.

Sen ansiosta sain ihailla lila-pinkkikukkaisia varsia, 

jotka velloivat tuulen mukana.

Tuomi oli jo näin komeassa kukassa 15. toukokuuta.

Valitettavasti viime talven tykkylumet veivät meiltä monta kaunista puuta.

Joukossa useampi vanha, komea tuomi.

Mökkirantaan oli ajautunut osittain syöty kuollut lahna.

Sitä kuvatessani ohitse lipui yksinäinen, nukkuva joutsen

kuin lautta virran viemänä. Absurdi fiilis!

Elämä siirtyi ulos

Kevät muuttui viikko sitten yhdessä yössä kesäksi.

Elämä siirtyi ulos.

Lämpöaallossa monen kasvin kukinta jää nyt lyhyeksi.

 Siksi pyrähdin nyt viikollakin yhtenä iltana töiden jälkeen mökillä

katsastamassa kasvun ihmeitä.

Kai te kaikki muutkin puutarhaturaajaat olette siellä ulkona

ettekä blogilandiassa, joten postausta ei varmaan moni lue,

mutta laitan silti kuvia helatorstain ja äitienpäivän väliseltä ajalta,

niin voin ainakin itse pysyä kärryillä myöhemminkin,

mitä tapahtui, milloin ja millaisessa kelissä :)

Söpöistä söpöin on Viola Jooi.

Se kasvaa ihanana pehkona, lehtien joukosta pilkistelee

pinkkejä, pikkuruisia orvokin kukkia.

Vakka-Taimesta hankittu kasvi on kai suomenkieliseltä nimeltään

taivaansiniorvokki, ellei minulla sitten ole ihan väärää tietoa.

Korjatkaa, jos näin ei ole.

Pystykiurunkannuksissa on tänä keväänä ollut

normia vaaleanpunaisempi vivahde. Komppaavat hyvin Jooia :)

Mökkimaastossa kasvavien valkovuokkojen kanssa yhtä aikaa

ovat kukkineet myös vaaleaan liilaan vivahtavat hämyvuokot.

Kerrottuja valkovuokkoja ilmaantui näkösälle vain yksi.

Tähtitulppaani Alba on tulpuista ensimmäisenä kukassa.

Tulppaani-intoni on kyllä viime vuosina hiipunut, 

koska peurat ja puput syövät kaikki ilman verkkoa olevat.

Niinpä uusia en pahemmin ole istuttanut.

Valkoinen rusokoiranhammas oli ilahduttavasti vähän levinnyt.

Tosin vain kahteen lehtiparivaljakkoon ilmaantui nuppu.

On tämä vain aina yhtä valloittava näky!

Tähdikin kukat ilmestyivät hetkessä ja katosivat yhtä nopeasti.
Päivässä kukinta oli ohi, oh-hoh!

Valkoiset skillat ovat niin nuokkuvia,
ettei niistä tahdo millään saada kuvaa.

Siniset idänsinililjat houkuttelivat monia paatsamasinisiipiä,
lajihan nimettiin viime vuonna Suomen kansallisperhoseksi.

Viime kesänä näin näitä vain yhden,
nyt tuli useampi yksilö iloisesti lennellen
mökkimäessä vastaan.

Kevätpikkusydän 'Alba' heiluttelee jo kapoisia sydämiään.

Vaaleanpunaiset helmililjat ovat aina yhtä sööttejä.

Valkoinen helmililja on tyylikäs tapaus.

Posliinihyasintit kuihtuivat lämpöaallossa melko nopeasti.

Atsurianhelmililjan sini on todella kaunis.

Kevätkaihonkukan sininen sävy puolestaan on sellainen,
että kamerani ei sitä helpolla tajua eikä pysty oikeanlaisena toistamaan.

Tarhakylmänkukkia minulla on ollut yksi jokaista väriä.
Nyt on näkynyt kukassa vain violetti, toisesta näkyvät jo karvaiset lehdet,
mutta kolmannesta ei mitään.

Kirjopikarililjat aloittelivat avaamaan nuppujansa kelloiksi.
Liljojen myötä ilmestyivät näkösälle myös liljakukot, valitettavasti.

Keltareunapikarililjoja nousi enää vain yksi, voi sentään.
Näitä todellakin ensi syksyn hankintalistalle, ovat sieviä
(vaikka niissä keltaista onkin).

Mikä väri näissä nupuissa!
Arvaatte varmaan, mitä niistä kuoriutui tämän viikon alussa.

Keltaisia kukkia en pahemmin mökille istuta,
mutta keväisin meillä on alaniityllä mukulaleinikkimatto.
Ainakin kaaliperhonen tykkäsi, kun malttoi pariksi sekunniksi pysähtyä tankkaamaan.

Toinen valkea kevään lepattaja on lanttuperhonen.
Niitäkin on ollut ilahduttavasti liikkeellä!

Kevättähdet ovat luotettavimpia kukkijoita, mitä tiedän.

Neitoperhonen nautti kevättähtien tarjoamista eväksistä.

Ruskeasta pöpeliköstä näin sivusilmällä pienen liikkeen ja bongasin pikkuruisen sisiliskon,
joka selvästi tarkkaili minua ja kun silmä vältti, se oli kadonnut.
Laihaksi kuvaustulokseksi jäi tämä ylivalottunut ja ei-niin-terävä potretti.

Herukkaperhonen yllätti minut lennähtämällä jalkojeni juureen juuri silloin,
kun kuvasin putkella kauempana lenteleviä paatsamasinisiipiä.
Mutta jonkinlaisen todisteen tästäkin päiväperhosbongauksesta onnistuin kiireessä saamaan :)



Kangasperhonen, kuusenneulasen mittainen,
on helppo bongata mökkimäen pikkukuusesta.
Se päivystää reviiriänsä kuusenoksan päässä täydessä puolustusvalmiudessa.

Kohta saa raparperipiirakkaa...namskis!

Koivut notkuivat norkoista, pian seurasivat perässä hiirenkorvat.

Tämä vihreä auringonsäteissä on niin tervetullut näky!

Lämmintä, aurinkoista ja iloista viikon jatkoa kaikille!