lauantai 25. toukokuuta 2019

Höyheniä, pitsimyssyjä, hiippoja ja kärsäkalloja

Peurat ehtivät popsia viime vuonna puolet tästä söpöstä pikkupensaasta
ennen kuin älysin suojata senkin kananverkolla. 
Pikkuinen osoitti sisukkuutta ja kukki silti tänä keväänä ensimmäistä kertaa.
Höyhenpensas!


Rönsytiarellat ja kuvassa näkyvät tupastiarellat (pitsimyssyt)
saivat keväällä helmoihinsa hevonkakkarakeita ja uutta multaa.
Nyt näyttää kukinnan alku lupaavalta.


Vapautin valkoisen sinikämmenen verkon sisältä kuvauksen ajaksi.
Sinikämmenen on nykyään suosikkivarjoperennojani.
Takana näkyvä verkko kuuluu yhdelle keijunkukista.


Kasvin englanninkielinen nimi Japanese Wood Poppy 
viittaa mm. kasvin alkuperämaahan. 
Tykkään kympillä isojen kukkien lisäksi 
sinikämmenen kauniinmuotoisista lehdistä.


Hankin jo aiemmin vuosia sitten myös siniliilakukkaisen sinikämmenenen,
mutta se oli liian kuivalla ja aurinkoisella paikalla, joten kasvi menehtyi. 
Olen kuitenkin niin ihastunut näihin Hokkaidon vuoristometsistä 
kotoisin oleviin perennoihin, että ostin uuden siniliilan taimen viime kesänä, 
istutin varjoisampaan paikkaan ja nyt se kukkii jo yhdellä kukalla.


Pikku hiljaa alkavat kypsyä myös laukkojen pompulat.
Eilen pilkotti jo yhdestä vähän väriäkin.


Akileijoista ensimmäisenä hamosensa esille levittävät sinivalkoiset
kääpiöjapaninakileijat.
Kukat ovat söpöjä pulleroita, 
sinisten joutsenten kokoontumisajot ovat alkaneet.





Syksyllä istutettujen 'Artist'-helmililjojen kukkavanat
ovat tosi isot ja jotenkin menevän oloiset.


Hattivattien muodonmuutos käynnissä :)
Nytpä näistä karvaisista lehdyköistä 
jo tunnistaa sateenvarjolehden muodon.


Näin vaatimaton se on,
mutta silti koruttomuudessaan ihan kiehtova.
Komeakolmilehden kukka.


Metsäperenna amurinkärsäkalla viihtyy meillä mökillä erinomaisesti.
Koko kasvaa vuosi vuodelta, 
nyt kärsäkalloja löytyi isojen lehtien katveesta jo kymmenkunta.
Hankin muutamia uusia kärsäkallalajikkeita viime kesänä,
mutta ne eivät valitettavasti selvinneet talvesta.
 

Tarhapionin nupuista alkaa jo pilkistää kukan huikea väri,
jolle ei tahdo löytyä edes riittävän kuvaavaa nimeä,
on niin huikean kirkas ja kamerankin vaikeasti tulkittavissa.


Coral Charm tulee hyvää vauhtia perässä.


Pionien lisäksi yksi harvoista perennoista,
jotka peurat ja rusakot jättävät rauhaan,
on särkynyt sydän.
Niinpä minulla onkin niitä jo kolme valkoista kasvamassa lähekkäin
sinisten kevätkaihonkukkien lomassa.


Valkoinen tarhavarjohiippamätäs kasvaa hitaasti vuosi vuodelta.
Kiva ja herkkis varjonpaikan kukkija näin keväisin!


Voikukkia on ennätysmäärä. Niitä on hiipinyt myös kukkapenkkeihin.
Kitkentää olisi siis tarjolla, kun vaan viitsisi ruveta hommiin!
Luonnonkukista avautuvat kohta päivänkakkarat,
nuppuja näkyi jo tienvarrella.
Mökillä kukassa myös pienet metsämansikat.


Vuorijumaltenkukat, sekä pinkki että valkoinen,
selvisivät taas talvesta, hurraa.
Pinkki ehätti ensin aloittamaan nuppujensa avaamisen.


Megapostauksen loppun vielä pähkinä:
mitä näistä tulee? (Itselläni ei hajuakaan...)

tiistai 21. toukokuuta 2019

Hattivatitkin tulivat!

Viime viikonloppuna ennätin mökillä tehdä
kananverkkojen asettelun lomassa pari kuvauskierrostakin.

***

Minut on hurmannut ihan täysin tämä ihanuus.
Valkovuokko Vestal.


Hämyvuokkoja taitaa mökillä olla muutamiakin erilaisia.
Tämä ehkä Royal Blue.


Tavallisia valkovuokkoja, osa yhdeksälläkin terälehdellä varustettuna,
putkahtelee esille siellä täällä myös kukkapenkeissä.
Ovat luonnosta levinneet. Tässä kimpassa helmililjojen kanssa.


Suklaakirsikkapensas on niin täynnä valkoisia, sieviä kukkia,
että on varmasti tulossa ennätyssato.


 Uusia tulppaaneja en ole enää peurojen vuoksi pahemmin mökille istuttanut.
Vanhoista tulpuista muutamia yksilöitä jaksaa edelleen pinnistää pinnalle,
ja ne kukkivat ainoastaan verkkojen ansiosta.





Kevätlinnunherne on hurmaava, erityisesti olen viehättynyt sen
moneen eri väriin shiftaavista kukista. Sinistä, violettia, pinkkiä!



Ehdin jo vähän huolestua, kun en toukokuun puolivälissä nähnyt
jälkeäkään odottamistani "hattivateista".
Viime viikonloppuna ne onneksi pinnistivät esille mullasta.
Näistä kasvaa sateenvarjolehtiä!


Auroraperhoset ovat viilettäneet liian lujaa, 
jotta niitä olisi saanut kuvattua. 
Piirtoyökkönen yllätti, 
luulin sitä ensin vastavaloon katsoessani mansikkakirjosiiveksi. 
Mutta tämä yökkönen onkin päiväaktiivinen laji.



Lanttuperhonen ei olisi voinut asettua kuvauksellisempaan ympäristöön.


Penteleen liljakukot, niitä on nyt joka liljassa,
oli liljalajike mikä hyvänsä.
Vaikea napata kukkoja pois, kun kukkien ympärillä on korkeat verkot.
Välillä vähän kyllästyttää...


tiistai 14. toukokuuta 2019

Tupla-Ellenistä Mount Hoodiin

Kevään kulkua mökillä on ollut nyt kiva seurata,
kun kylmemmät kelit ovat jarruttaneet kukintavauhtia.
Ehtii itsekin paremmin nauttimaan kasveista,
koska töiden takia möksällä ei voi ravata joka päivä.

***

Jouluruusuille on ollut vaikea löytää mökillä optimaalista kasvupaikkaa. 
Ovat vaan juroneet. Tai joutuneet peurojen syömiksi. 
Tänä keväänä kerrottu jouluruusu 'Double Ellen' yllätti. 
Sen sijaan, että olisi delannut, 
se kasvatti yhden varren ja siihen kolme kukkaa.
Ensimmäinen niistä avautui sopivasti äitienpäiväksi.


Alaniityllä metsän reunaa täplittävät somat metsäorvokit.


Komeakolmilehti (T. cuneatum) ei kyllä meillä leviä mihinkään.
Joka vuosi maasta puskee yksi-kaksi vartta, ja homma jää sitten siihen.
Lieneeköhän vääränlaisessa kasvupaikassa?
Onko antaa vinkkejä?
Jostain luin, että kolmilehdet pitävät kalkista, toisaalta luin,
että ainakin komeakolmilehti viihtyykin happamassa maassa.


Kirjopikarililjoista vain yksi oli valkoinen, kovin nopeasti taantuvat.
Muutoinkin liljoja nousi mullista aiempaa vähemmän,
joten pitänee yrittää muistaa syksyllä satsata uusiin sipuleihin.



Tarhapioni virittelee jo kukinnan aloitusta.


Valkoiset verenpisarat paisuttavat nuppujansa kevätkaihonkukkien keskellä.


Vähän keltaistakin mahtuu kevääseen. Pieninä annoksina.


Kevätesikkomättäiden lisäksi kukinnan on aloittamassa 
Ruotsista hankkimani esikko, joka talvehti onnistuneesti.


Tähtitulppaani 'Little Beauty' on parvena suloisuuden perikuva.


Helmililjoilla on ollut hyvä kevät.
Niitä putkahtelee vähän sieltä sun täältä.
Minkälainen ääni pallurasta voisi kuulua, kun se poksahtaa auki?
Fiuuuh, puuuuuh, poks, plim :)


'Mount Hood' -narsissi on helppo tunnistaa muhkeasta torvesta
ja valkoisesta olemuksesta.


Tämän narsissin nimilappu oli hukkunut talven aikana.
Viime syksynä istutettuja kuitenkin.
Saa kertoa, jos tietää lajikkeen!


Pikkuruiset vaaleanpunaiset lemmikit alkoivat 
jo kurkkia kukkapenkistä viime viikonloppuna.
Forget-me-not!