Kuvaa kimalainen

Sain ihanan haasteen Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnalta, kiitos siitä!

Kuvaa kimalainen -haasteessa on seuraavat säännöt:

1. Kuvaa kimalaisia työn touhussa ja laita jokaisesta eri näköisestä pörrääjästä kuva haastepostaukseesi.

2. Kimalaisten lajeja tai roolia kimalaisyhteisössä (kuningatar, työläinen...) ei tarvitse tietää. 

Kunhan vain joka kuvassa on eri näköinen kimalainen. Halutessasi voit etsiä kimalaisille nimetkin.

3. Haasta vähintään kolme bloggaajaa mukaan.

4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen Hiidenkiven puutarhassa -blogiin kommentti, 

kun olet osallistunut haasteeseen, 

niin saat postauksesi alkuperäisen haasteen loppuun osallistuneiden listalle.

***

Meillä on mökillä ollut tänä kesänä erittäin vähän kimalaisia. 

Sama pätee päiväperhosiin ja kukkakärpäsiin. 

Olen seurannut niiden poissaoloa todella surullisena. 

Sen takia olinkin vähän epäileväinen, voinko ottaa haasteen vastaan...

jos kerta kaikkiaan niitä kimalaisia ei vaan ole.

Viime viikonloppuna tiirailin mökkipuutarhaa kahtena päivänä 

ja onnistuin ikuistamaan kolme eri kimalaisyksilöä, 

sitä en voi vannoa, että edustavat kaikki eri lajeja.

Valitettavasti lajitunnistukseen ei tässä kohtaa itselläni ole aikaa,

mutta jos joku teistä tunnistaa nämä, laittakaa ihmeessä kommenttikenttään, kiitos.

Eniten kimalaisia on mökillä näkynyt niittyhumalan kukinnoissa,

mutta ne eivät kuki enää tällä hetkellä.

Sormustinkukassa

Unikkoa kohti

Nauhuksella

Haastan kimalaisbongailuun ja -kuvailuun 

Suvikummun Marjan

Kivipellon Sailan 

Kukkia ja haaveita -blogin Sirkun

Extrakuvana heitän postauksen loppuun lähikuvan kimalaisen siivistä.

Mikä nimeksi?

Suomen kuvataiteen päivää vietetään 10.7. Helene Schjerfbeckin syntymäpäivänä.

Samaisena päivänä tänään perjantaina on Suuri maalaustapahtuma, 

jota koordinoi Suomen Akvarellitaiteen yhdistys.

Isoja tapahtumia ei koronan vuoksi ole, mutta pienempiä kyllä sekä verkossa:

 katso lisää tapahtuman FB-sivulta.

Itse olen estynyt osallistumasta maalauspuuhiin juuri tänään, 

mutta osallistun päivään julkaisemalla heinäkuussa maalaamani akvarellin

minulle niin rakkaasta aiheesta: elefantista.

Työllä ei vielä ole nimeä, joten otan ilolla ehdotuksia vastaan.

Referenssikuva: Christie Reeves.

Partsin vehreyttä

En ole ehtinyt blogia viikkokausiin päivittämään. 

Innostuin kesän kynnyksellä aktivoitumaan Mielen Lumoa Instagramissa, 

sinne on ollut helppo nopeasti heittää kuvia kännystäkin.
Pääosin niitä kännykkäkuvia on nyt tässäkin eli terkkuja partsiltani!

Lasitetulla parvekkeella on riittänyt hoivattavaa ja lasirallia;

 helteet saivat pahimmillaan lämpötilan nousemaan +32 asteeseen,

vaikka ikkunoita oli auki.
Kirvoja on löytynyt muutamista kasveista,
ripsiäisiä keväällä ostetusta hortensiasta ja vihannespunkkia keijunmekoista.

Kotkansiivet lähtivät humisten kasvuun parvekkeella.

25. toukokuuta lehdet olivat jo lähes täysin keriytyneet auki.

Summer Breeze Rose -amppelimansikka on tehnyt kivasti marjoja,

tosin maku ei ole ollut kovin kummoinen.

Kesäkuun alussa sain vihdoin kaikki parvekkeen kalusteet ja matot paikoilleen.

Ekaa kertaa kalustin tätä partsia, joten piti vähän funtsailla järjestystä.

Ostin kesäkuun alussa Bunker Hill -pionin ja istutin termoruukkuun.

Pionissa oli monta nuppua, joista  napsaisin pari pois, 

jotta jaksaisi nuorena taimena tehdä edes muutaman kukan. 

Eivät ole vieläkään nuput auenneet, taitavat kuivua paikoilleen.
Poistin juuri äsken vielä kaksi nuppua ja kaksi isompaa jätin.

Olen pähkäillyt, onko tarroituksessa tullut puutarhalla virhe,

 kun nuput näyttävät vaaleilta, ja BH:n pitäisi olla punakukkainen...
Kuvassa pioni heti istutuksen jälkeen.

Kuparisara on kestänyt hyvin helteet partsin sohvapöydällä.

Orvokit eivät viihtyneet kovin hyvin, niille oli liian kuumaa.

Katsurani on kasvanut huimaa tahtia ja lehdet ovat paikoin niin isot,
että latvat painuvat alas päin lehtien painosta.

Lisää vehreyttä partsille tuo talvehtinut aitoviikuna,
joka sekin on kasvattanut kokoaan kesän mittaan.

Magnolian kanssa olen joutunut puuhastelemaan,
koska löysin kesäkuussa sen lehtiä vioittuneena.
En nähnyt mitään tuholaisia, vaikka kuinka reiällisiä lehtiä syynäsin.
Ei toukkia, punkkeja eikä kirvoja.
Olen kaksi kertaa nyt Spruzitilla suihkuttanut koko kasvin.
Eilisen suihkuttelun yhteydessä huomasin,
että runko on alhaalta vioittunut eli kaarna haljennut.
Pitää kysyä puutarhamyymälästä, josta kasvin kevääällä ostin, neuvoja,
mistä on kyse ja mitä pitäisi tehdä.
Jollei kenelläkään teistä satu olemaan hyviä vinkkejä?

Terhakat kirjomaahumalat sojottivat aluksi joka suuntaan eri sivuille 

ja katkoinkin oksista vahingossa osan, kun istutin maahumalat amppeleihin.

Yritin löytää niille kesäkuun alussa paikan,
jossa saavat olla suuren osan päivästä vähän varjoisammassa.

Helteillä näitä piti kastella aamulla ja illalla,
kerran jo nääkähtivät, mutta onneksi sain elvytettyä.
Tässä kuvattuna juhannuksen aikoihin helteiden jälkeen.

Ja tässä ihan kesäkuun lopussa otettu räpsy amppeleista.
Verililjapuukin piti jo siirtää ekan amppelin alta pois, jotta saa valoa.
Vielä on kuitenkin humalilla matkaa lattialle...

Erikoispelargonit ovat saaneet ekoja kukkavanojansa aikaiseksi.
Niitä kasvaa parvekkeella 49 kappaletta.
Pelakuista teen myöhemmin ihan oman postauksensa.

Monivuotisia parvekkeelle

Kun sain tilaisuuden ekaa kertaa kasvattaa kasveja lasitetulla parvekkeella,

halusin lähteä myös kokeilujen tielle ja testailla, 

pärjäisivätkö monivuotiset puut, pensaat ja perennat partsilla läpi vuoden.

AITOVIIKUNA

Viime talven parvekkeella vietti jo aitoviikuna,

sen talvetin termoruukussa pakkaspeitteen alla.

Vaikutti siltä, että talvetus onnistui, kun viikuna alkoi pukata uusia lehtiä.

Nyt niissä on kuitenkin näkynyt outoa vioitusta ja ikään kuin joku olisi rouskinut niitä,

mutta yhtään ainoaa ötökkää tai toukkaa en ole lehdissä nähnyt.

Ei voi kuin odottaa, jos kasvu normalisoituisi alkukesään mennessä.

Pahiten vioittuneet lehdet olen poistanut, joten nyt viikuna on vielä aika kalju.

Laitan siitä kuvan, kun se on toipunut.

AMPPELIMANSIKKA

Tässä sen sijaan on ostamani  'Summer Breeze Rose' -amppelimansikka,

sen kukat puhkeavat nopeasti ja kuihtuvat samoin,

joka paikka on täynnä terälehtiä.

Tämänkin aion koittaa talvettaa, jollei hyydy kesän aikana tai kirvainvaasio iske.

PIKKULEHTIKATSURA

Näin vuosia sitten eräällä retkellä Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa

upean, ison ja lumoavan kauniin katsuran. Ihastuin sen lehdistöön välittömästi.

Siitä lähtien olen haaveillut istuvani jonain päivänä oman katsuran katveessa.

Nyt se on totta, sillä katsura kasvaa parvekkeellani isossa termoruukussa

 ja joka päivä etätöitä tehdessäni näen sen ikkunasta suoraan edessäni. 

Ja työpäivän jälkeen juon katsuran seurassa mehut tai kahvikupillisen.

Oi, onnea!

PALLOESIKOT JA VALKOVUOKOT

Istutin katsuran juurelle kaksi palloesikkoa ja Hilda-valkovuokkoa.

Jotain muutakin pientä siihen juurelle voi vielä laittaa, 

tulee varmaan mieleen kesän aikana, mikä olisi kiva.

Katsuraa voi myös leikata, ihan vielä ei latvus ole katossa, 

joten varmaan päästään ensi kevääseen leikkaamatta.

Talveksi oksat niputetaan yhteen ja kiedotaan hallaharsoon.

Juuriston päälle voi levittää myös jotain suojaksi, 

sitä pitää vähän pohtia.

Suurin haaste on varmaan vähentää kastelua ajoissa, 

koska multa ei voi olla läpimärkää liian myöhään alkutalvesta. 

Puutarhan Kesällä lannoitan nyt,

ja syyslannoitekin voisi olla elokuussa hyvä.

MAGNOLIA

Suuri unelmani on ollut myös saada tuoksutella omaa magnoliaa.

Nyt minulla on sellainenkin partsilla. 

Hän on Susan ja meistä on tullut jo ihan parhaat frendit.

Susanin eka kukka oli kooltaan valtava!

Muutkin sen jälkeen ovat olleet yllättävän isoja pensaan kokoon (korkeus n. 75 cm) nähden,

ja olen myös vähän yllättynyt siitä, että magnolia jaksaa kukkia,

vaikka se on ehtinyt pukata lehdetkin esille.

Jostain luin, että magnoliaa voisi lannoittaa rhodolannoitteella kukinnan jälkeen.

Ajattelin testata, juuri ostin ison pänikän.

Siitä riittää mökin alppiruusuillekin.

KOTKANSIIVET

Mökillä lehti-kompostiryjäkasassa kasvaneista kotkansiivistä 

pari muutti äskettäin parvekkeelleni.

Yritän saada ne menestymään termoruukussa ja talvehtimaan partsilla.

Jos nyt suostuvat lähtemään kasvuun, 

etteivät suuttuneet kasvupaikan muutoksesta.

Kuva on vähän kehnohko, kun nappasin iltahämyssä kännyllä.

Sijoitin ruukun varjoisaan nurkkaukseen.

MITÄ MUUTA?

Toistaiseksi tällaisia kokeiluja monivuotisten osalta,

kesä voi tuoda vielä jotain tullessaan, esimerkiksi pionin. :)

Kertokaahan, jos olette saaneet talvetettua partsilla tai terassilla

monivuotisia ja mitä ne ovat olleet!

Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä menestyy ja mikä ei.

Partsin kukkaisa kevät

Kevätkukkijat ovat ilahduttaneet lasitetulla partsillani jo viikkoja. 

 Pidempään minua seuranneet tietävät hyvin, 

etten ole keltaisten kukkien innokkain kannattaja, 

mutta keväällä kelpaavat nekin, 

sillä verkkokalvot kaipaavat talven harmauden jälkeen väriä!

Tetenarsissien keltaisella energialla alkoikin kukinta parvekkeella.

Tosin nyt ne jo ovat kuihtumisen jälkeen jatkaneet matkaansa mökille lehtikompostiin,

josta toivon mukaan edeltäjiensä tavoin nousevat ensi keväänä sulostuttamaan ryjäkasaa.

Myöhemmin hankin muitakin narskuja,

mm. upean valkokukkaisen 'Geneven'...

... söpöllä torvilla varustetun 'Katie Heathin'...

...ja muhkeista, kerrotuista kukistaan tunnetun 'Westwardin'.

Nämäkin ovat kaikki kukkineet ja pääsevät piakkoin mökillä kukkapenkkiin.

Narsissien jälkeen oli pakko saada ekat orvokit, joista jo ehdin postatakin aiemmin (klik).
Maaliskuussa perinteisesti orvokit hankin, niin nytkin.

Lasitetulla parvekkeella orvokkien kukinta näyttää etenevän nopeammin kuin avoparvekkeella.

Se on ehkä ensimmäinen oppi, kun nyt ekaa kesääni lasitetulla parvekkeella kasveja pidän.

Orvokit kasvavat lasien suojassa ja lämmössä pituutta kolme kertaa nopeammin kuin avopartsilla.

Olen jo leikannut suurimman osan orvokeista alas odottamaan uutta kukintaa. 

Yleensä olen avoparvekkeella tehnyt alasleikkauksen vasta kesäkuussa juhannuksen tienoilla. 

Istutusastiat täyttyivät huhtikuussa myös belliksistä, lemmikeistä, 

jaloleinikeistä ja kruunuvuokosta.

Lemmikit ovat olleet ihan ehdottoman ihana väritäplä bellisten kera kevätpartsilla!

Ranunculukset eli jaloleinikit istutin kokeeksi kasvusammaleeseen.
Todella hyvin ovat siinä viihtyneet ja kastellakaan ei tarvitse kovin usein,
kun sammal pysyy pidempään kosteana.

Kruunuvuokko ei nyt ihan valtavaan kukintaan ole yltynyt,
mutta muutamia kukkavanoja on sentään esitellyt.
Saa antaa vinkkejä, miten sen saa partsilla ruukussa viihtymään paremmin.

Suurta iloa tuottivat viime marraskuussa istuttamani sipulikukat,

joista ekana ilmestyivät kevätkurjenmiekat, joista kuvia olikin aiemmin blogissa.

Tulppaanit työnsivät pitkään vain lehtiä, kunnes yhtenä päivänä huomasin valkoista lehtien seasta.

Tulput eivät varmaan viittä senttiä pidempää vartta kasvattaneet,

mutta kukkivat kyllä pitkään.

Toisesta ruukusta pukkasi tasaiseen tahtiin kolmea lajia helmililjoja.

Hitaasti, mutta kiitettävällä volyymillä. Kaikki sinisen eri sävyjä. 

Kuvasin marraskuussa sipulipussien laput, joten nyt on helppo muistella,
että vaalein on 'Touch of Snow', upeansininen on 'Night Eyes' ja

tuo, jolla on vaaleammat helmet yläosassa, on 'Neglectum'.

Sisätiloissa toistaiseksi majailleet pelargonit 

eli talvetetuksesta selvinneet (n. 20 kpl), 

Pelargonitaivaasta hankitut uudet taimet (10 kpl),

Marjalta lahjaksi saatu taimi

ja omat pistokkaat (vajaat 20 kpl),

odottavat kaikki ulkoiluvuoroaan. 

Kunhan tämä alkava kylmä viikko on ohi,

pitää aloittaa varovainen pelakuiden karaisu. 

Ehkä lasitetulla parvekkeella se on helpompi keissi,

kun kylmä tuuli ei hyydytä eikä sade vihmo.

Ps. Mielen Lumoa on aktivoitunut Instassa,
Sinne päivittyvät kuvat partsilta ja mökkipuutarhasta vähän nopeammin kuin blogiin.
Instagramissa @mielenlumoa - treffataan siellä!