sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Akileijoilla pitkä kukinta

Helle ei ole kiusannut,
joten akileijat mökillä ovat jaksaneet kukkia viikkotolkulla.
Vieläkin osassa on kukkia siellä täällä.
Tässäpä niitä: on lehtoa, jaloa, sysiä, tuoksua ja nukkea :)
























Nukkeakileija hurmaa siroudellaan.


Akileijoista suosikeiksini kirivät tänä kesänä 
luonnostaan syntynyt viininpunainen värimuunnos mummonmyssystä.
Väri on ihana! Hybridi parhaimmasta päästä!
Sekä farkunsiniset myssyt :)



Muutto häämöttää jo,
joten voi mennä tovi ennen kuin ennätän taas blogimaailmaan!
Voikaa hyvin!

torstai 4. heinäkuuta 2019

Konmaritusta ja pioneja

Pakkauspuuhat ovat lohkaisseet ison osan lomapäivistä juhannuksen jälkeen,
joten en ole ennättänyt blogin puolelle piipahtaa.
Muutto on edessä heinäkuussa, 
joten kesäloma menee lähinnä sen parissa.

Tuntuu, että olen "konmarituksen" huipulla;
paljon on tavaraa lähtenyt kierrätykseen ja osa roskiinkin.
Olen päättänyt suoraan luopua muuton yhteydessä tavaroista,
joita en ole käyttänyt viimeisen vuoden aikana kertaakaan.
Tämä aspekti on luonnollisesti pitkittänyt pakkaamista,
koska monen esineen kohdalla olen pohtinut, olenko käyttänyt tätä, 
tarvitsenko tätä todella ja jos en, tarvitseeko joku muu. 
Ja lajittelun jälkeen tavarat on pitänyt vielä toimittaa kiertoon suunnitellusti.

Ja eih, en ole vieläkään valmis.
Tyhjiä banaanilaatikoita odottaa keittiön lattialla...

Muutamia mökkipuutarhakuvia olen ehtinyt napsia,
suuri ilo olivat näyttävästi kukkineet pionit, tottakai!

Ekana nuppunsa kypsytteli entiseen tapaan isän äidiltä peritty tarhapioni.
Väri aina yhtä vaikeasti kameralla vangittava.



Reine Hortense -pionin luulin jo menettäneeni,
kun se ei viihtynytkään kasvupaikallaan.
Siitä oli jäljellä yksi ranka, kun istutimme pionin uuteen paikkaan
muistaakseni parisen vuotta sitten.
Nyt huomasin sen tehneen yhden kukan.
Ehkäpä Reine tuosta lähtee tuuhistumaan pikkuhiljaa.


Coral Charmin väri hurmaa vuosi toisensa jälkeen.
Lohenpunainen hohtaa auringon ja varjon läikkeessä,
vanhetessaan kukat haalistuvat tyylikkäästi.



Viimeisenä keri terälehtensä auki Sarah Bernhardt,
aina yhtä hemaisevan upea!


Ja mikä tuoksu!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Ihanuuksia

Voi sentään, akileijat ovat jo meillä mökillä siemeniä kehittämässä.
Tämä sininen oli ilta-auringossa niin täydellinen mummonmyssy.
Muita akileijakuvia tulossa myöhemmin toisessa postauksessa.


Hieman samoja sinisävyjä shiftasi isotähtihyasintti,
joka kehitti tänä vuonna monta kukkavanaa.


Toukokuun loppupuolen postauksessani (KLIK)
ihmettelin, mikä kasvi pukkaa maasta ylös.
Joku teistä aavisteli laukoiksi.
Itselläni ei ollut harmaintakaan muistikuvaa,
mitä olin kyseiseen paikkaan istuttanut 
enkä ollut nähnyt sennäköisiä tiittejä koskaan ennen. 
No, ei se mikään ihme ole, 
sillä nämä pukkasivat ylös mullasta meillä nyt ensimmäistä kertaa: 
lilikiehkurakielot (Polygonatum cirrhifolium)!


Viime kesänä istuttaessani pystyssä oli vain yksi kukassa oleva varsi,
nyt niitä oli jo monta - huippua!


Luulin viime kesän kuivuudessa ja helteessä menettäneeni 
Ruotsista hankkimani hietakäenkaalin
joka tosin on kivikkokasvi, joten sen pitäisi kestää kuivia olosuhteita.
Ihastuin hietakäenkaalin kauniisiin lehtiin ensinäkemältä,
lehtien väri ja muoto olivat suurin heräte kasvin hankkimiselle.
Taisin kiljaista ääneen ilosta, kun huomasin nyt kesäkuun alussa
sen näin hyvävoimaisena kukkapenkin laidassa.
Pieni, herkkä ja sievä. 


Alkukesän leiskuvin kukinta oli ehdottomasti pinkillä vuorijumaltenkukalla.


Valkoinen versio oli selvästi hillitympi.


Isän pystyttämien korkeiden kananverkkohäkkyröiden ansiosta
syreenitkin pääsivät kehittämään kukkaterttunsa ilman,
että peurat järsivät osan oksista pystyynkuolleiksi, kuten edellistalvena.
Ihan yhtä hyvin ei käynyt verkottomalle pikkusyreenipuulleni Palibinille,
joka aiempina vuosina on saanut olla täysin rauhassa,
mutta nyt rusakko popsi masuunsa puun alaoksat. Otti pattiin. Pahasti.

Tämän tuoksun kun saisi purkkiin...


Yritän etsiä syksyisin sipulitarjonnasta lähinnä kokovalkoisia narsisseja,
mutta niitä ei kovin monia ole ilmestynyt eteen.
Tämä on yksi aiempien vuosien hankinnoista,
 ja nimi on valitettavasti kadoksissa.
Isot kukat, tosin hieman vanhentuessaan shiftaavat kermankeltaiseen.



Viime syksynä istuttelin joitakin uusia narsissilajikkeita,
yksi niistä oli Professor Einstein,
aika pirtsakka tapaus.



Kovin vähän olen valitettavasti ehtinyt olla näin alkukesästä mökillä.
Niinpä perhoshavainnotkin ovat olleet melko minimissä;
suuri ilonaihe oli kuitenkin, kun päivänkakkaraketoa ihaillessani
lähikukkaan lennähti pikkukultasiipi.


Tämän pensaan kukkia muistan harvemmin kuvata,
vaikka kovin nättejä ovat nämäkin.
Valkeista kukista kehkeytyy marja-aronian tummanpuhuvia marjoja,
yleensä lintuparvi popsii ison pensaan tyhjäksi syys-lokakuussa.


Puhtaat valkeat...



Mummon peruja oleva juhannusruusu ehti kukkia mökillä
jo ennen juhannusta, itsekin missasin täyden kukinnan vaiheen, nyyh.
Tässä kuitenkin eka nupusta puhjennut ihanuus.
Tuoksukoon tämä äitini silmäterä myös hänelle sinne tähtitaivaan taa...


Herttaista ja leppoisaa juhannusta!

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Luumunruskeaa ja turkoosia

Kevät ja kesä ovat valon ja värien juhlaa!
Persianpikarililjan kukkien väriä on vaikea määritellä,
mutta itse kuvaisin väriä luumunruskeaksi :)


Persianpikarililjaakin ehtivät liljakukot jo vioittaa. 
Onneksi eivät kokonaan syöneet ennen kuin ennätin nähdä
tämän komeuden ensimmäistä kertaa.


Lykkäsin persianpikarililjan sipulin viime keväänä muiden sipuleiden joukkoon. 
Olisi ollut järkevämpää istuttaa erikseen, 
niin olisi saanut helpommin listittyä kukkoja. 
Nyt tämä ihanuus kasvaa muiden sipulikukkien keskellä kananverkon sisällä;
kun verkko hiukankin värähtää, kukot pudottautuvat piiloksiin.


Kovin moni kasvi ei tuota samanvärisiä kukkia.
Suunnilleen samaa sävyä olen löytänyt tulppaanista, jonka nimeä en nyt muista,
suklaakosmoksesta ja keltareunapikarililjasta.
Tuleeko teille muita mieleen?


Muutamana päivänä olen tuloksetta etsinyt ojanvierustoilta virnasinisiipeä. 
On ollut sen verran tuulisia kelejä viime päivinä, 
että täällä päin ei ole ollut näkösällä yhtään päiväperhosta. 
Kuvasin eilen mökillä kukkapenkissä kääpiöjapaninakileijoja,
otin ensin kuvaa vähän kauempaa ja kun siirryin lähemmäs,
näin sinisen joukosta pilkistävän jotain hentoa turkoosia.
Wau, taisin huokaista ääneen ihastuksesta ja yllätyksestä!
Akileijan tuulessa lepattavalla terälehdellä kiikkui pikkuruinen virnasinisiipi.