Suojasimme persikkapuun talvisin pakkaspeitteellä. Vuonna 2006 kukinnan "sormipölytys" onnistui, ja saimme maistaa elokuussa ensimmäiset omat persikat, joita tuli muutama. Vähän kirpakoita ja pieniä, mutta erittäin mehukkaita!
Takaisku ei lannistanut, ja seuraavana talvena puumme sai taas peitteen suojakseen. Vuosi 2008 oli todellinen menestys erittäin lämpimän kevään ansiosta: persikkasatoa tuli sadan pehmeänukkaisen hedelmän verran! Osa syötiin sellaisenaan, todella mehukkaita, ja lopuista tein pari persikkapiirakkaa.
Nyt puun oksat ovat kasvaneet sen verran pitkiksi, että talvisuojan laittaminen on jo teknisesti melko mahdotonta. Niinpä täytyy nyt vain pitää peukkuja, että persikkapuumme olisi jo tottunut pakkaskeleihin ja jaksaisi kevätauringon lämmittäessä kehittää satamäärin kauniita, pieniä, vaaleanpunaisia kukkanuppuja! Viime kesän persikat ehti ilmeisesti orava napostelemaan...ymmärsi sekin hyvän päälle!
Puutarhahörhö täällä melkein hyperventiloi kun katselee kuvaa tuosta persikkapuusta ja sen sadosta. Pitänee pistää ostoslistalle...
VastaaPoistaJa tykkäsin kyllä kovasti myös keraamiikkatöistäsikin :-)
Uskomaton kokeilu! Ei taitaisi onnistua näillä korkeuksilla.
VastaaPoistaOlipa kiva yllätys, kun kävit jättämässä jälkesi blogiini ja löysin vastavierailulle. Sopinee,ett klikkaan blogisi myös lukulistalleni?
Mukavaa kevään odotusta.
Vuokko, kiva, kun tykkäsit persikkakuvista! Juu, sehän olisi ihan kunnia, jos saan olla mukana listallasi. Jäädään odottelemaan lumen sulamista...se voi kestää kyllä aika kauan tänä vuonna, mutta joka päivä on kevättä kohti ja tämänpäiväinen auringonpaiste piristi taas kummasti!
VastaaPoistaTahtoisin nähdä lisää keramiikkatöitäsi -itsekin harrastajana kiinnostaa!
VastaaPoistaKauniit lasitteet olit saanut noihin alempana julkaisemiisi töihin.
En ole koskaan kuullutkaan, että persikkapuu voisi viihtyä näin pohjoisessa. Hieno juttu.
VastaaPoistaOi,Oi,Oi!Pakoo saada persikkapuu! Mikä tämä sinnikäs puu on nimeltään? :)
VastaaPoista