Sinilatvat ihanat,
kellot niityn kietovat.
Sielu sinilaineissaan,
keinumaan jäi, keinumaan.
- Elina Vaara -
keskiviikko 29. elokuuta 2012
Sielu keinuu
Niin tiukasti tahdon pitää kesästä kiinni, en millään malttaisi päästää sitä pois...vielä kukkivat kissankellot siellä täällä, vaikka pietaryrtit jo tienpielessä asettelevat ylleen ruskeaa takkia. Kuvasin keskikesällä sinistä ja keltaista; kuuntelin, kuinka tuuli kilkatti kelloja ja katselin kimalaisen sinnikästä kiipeilyä. Aah...kesä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oi, hienosti olet saanut kissankellot ja pietaryrtit kuvattua!
VastaaPoistaMUlla ihan samat fiilikset, miten estetään kesän loppuminen. Missä voimme osoittaa mieltämme tälle asialle, sidommeko itsemme puuhun ja huudetaan kovaan ääneen että vastustamme syksyä ja talvea!!!! Olen melkein jo ressissä tulevasta talvesta:)
VastaaPoistaIhania hempeitä kesäisiä kuvia. Postataaan koko talvi vai kesän näkymiä.
Tykkään kyllä että näytetään kesäkuvia kunnes ensilumi kimaltee ja vangitsee katseemme.
VastaaPoistaSitten alamme odottaa seuraavaa kevättä ja sen lämpöa, niin herkkä tunnelma kuvissa..
Minäkin yritän vielä houkutella lämpimämpiä päiviä ilmestymään, eihän nyt Vielä voi syksy saapua! Tuntuu että oma puutarha tulee muutenkin jälkijunassa, kaikki kasvit tajusivat kesän liian myöhään :D
VastaaPoistakesä on vielä täällä:) Upeat kuvat!
VastaaPoistaKesä <3
VastaaPoistaAah ja ooh, ihanat kellot ja kirkas keskikesän valo! Mahtavan runon olet tähän yhteyteen löytänyt: tässäpä kesän kaunis kiteytys.
VastaaPoistaIhania viimeisiä kesäisiä hetkiä. Nuo kimalaiset ovat söpöjä <3 Säälittää vain kun hidastuvat ja kuolla kupsahtavat syksyn tullen :(
VastaaPoistaUusi bannerikuva on hieno!