tiistai 11. kesäkuuta 2013

Odotusta

Sanotaan, että odottavan aika on pitkä. Aikakäsitys on tietysti suhteellista, mutta olen kyllä omasta mielestäni odottanut jo melko kauan, että näkisin Sarah Bernhardt -pionini kukkivan mökillä. Istutin sen vuonna 2011 kesällä, kukintaa ei tietysti tullut silloin eikä viime kesänäkään, mutta nyt kolmantena vuonna näyttää todella lupaavalta, vai mitä sanotte?


Hyvin odottavalla kannalla tuntui olevan tämä ruskohukankorento, joka vain olla möllötti pitkät tovit huojuvassa suolaheinän varressa. Odottiko kenties kumppania kevätkarkeloihin? Treffit sillä tontin korkeimmalla suolaheinällä!


Laukkojen nuput ovat ennen puhkeamistaan kuin odotuksen vertauskuvia. Luulisi niistä kuuluvan oikein poksahdus, kun pienet kukkavarret tunkevat itsensä esille nupun tiukasta kelmusta.


Västäräkki odottaa joka ilta mökkitien varressa vesipömpelijutun päällä. Kun kärsivällisesti odottaa, tuuli tyyntyy iltaa kohti ja laskevan auringon valossa tanssii tuhansia hyttysiä ja muita siivekkäitä, on iltaruokailun aika.


Itse odotin innokkaasti jälleennäkemistä akileijojen kanssa, mutta kaikkien akileijojen nuput ovat kovin vaivaisen oloiset ja nuppujen koko on puolet pienempi kuin viime vuonna. Vaivaako joku tauti vai oliko viime talvi liian rankka? Nyt odotellaan, että nuput aukeavat, niin nähdään edes häivähdys akileijojen keijunherkistä kukista.


Mökkirannassa on suihkinut ihan rantavedessä vähän yli 20-senttinen minihauki. Se on niin suloinen ja oikea odottamisen perikuva. Se jaksaa lillua paikoillaan sinnikkäästi pohjan väreihin hienosti naamioituen ja vaania pikkukalojen poikasia. Jos joku niistä ui riittävän lähelle, odotus ehkä palkitaan...


Edit 11.6. klo 23.47: yritän nyt näillä editeillä saavuttaa mahdollisimman monen, joka näki maanantaisen postaukseni. Haluan korjata vaaleanpunaisen tulppaanipelargonin nimen, se onkin Emma, eikä Mårbacka Tulpan. Pahoittelen sekaannusta.

17 kommenttia:

  1. Taas niin hienot kuvat, tuo haukikin niin jännä lilluja

    VastaaPoista
  2. Minulla kukkivat akileijat mökillä tänä vuonna ensimmäistä kertaa, mutta silti osan nupuista on joku hyönteinen nakerrellut rikki. Niilläkin on siis tuholaisensa. Suloinen tuo minihauki!

    VastaaPoista
  3. Västäräkit on niin kauniita lintuja. Niiden värityskin on suorastaan täydellinen. Kauniita kuvia jälleen kerran :)Ja kyllä pionien avautumista odotellaan täälläkin.

    VastaaPoista
  4. Hienoja kuvia ja hauskan odottava teema.

    VastaaPoista
  5. Mikä muuten noissa pionin nupuissa noita mulkuriaisia kiinnostaa?? Meillä eletään samassa odotuksessa pionin suhteen ja jopa kolmessa pionissa on ensimmäistä kertaa yksi nuppu per kasvi :D huikeeta...

    VastaaPoista
  6. Kummallista kyllä että meillä on pionin kanssa aina tuo sama juttu, jos on tarpeeksi nopea ja aloittaa raidkuurin ajoissa, näkee kukinnankin, muussa tapauksessa ei. Ihanat kesäkuvat.

    VastaaPoista
  7. Odottavan aika on pitkää - todellakin. Olen odottanut vuodesta 2008 kuolan pionin kukintaa ja tänä vuonna ihmeen ihana pullukka nuppu ilmestyi ja olin innoissani. Mutta se kuivui ja kuoli pois. Mahtaakohan pioni kasvaa väärässä paikassa.

    VastaaPoista
  8. Enpä ole koskaan livenä tuollaista pikkuhaukea nähnytkään, niin vaalea vielä väriltään. Tuon pionin avautumista odotan minäkin jo innolla! Tekevätkö muurahaiset niille tuhojaan vai kestääkö kukka muurahaisten temmellyksen?

    VastaaPoista
  9. Upeaa luontokuvausta – taas kerran! Hauki on vallan söötti, ei uskoisi että heidän sukunsa on niitä veijareita, jotka pikkupoikia varpaista purevat laiturin kupeessa ;)

    Akileijat olivat meilläkin tänä vuonna kituliaita. Veikkaan syyksi kuivuutta ja kuumuutta.

    VastaaPoista
  10. Hienot kuvat, odotus palkitaan :)

    VastaaPoista
  11. Eipä kauaa enää kestä, että Sarah Bernhardt avaa kukkansa ja odotuksesi palkitaan :)

    Edelliseen postaukseesi vielä; juu, se pelakuu on tulppaanipelakuu Emma, ruotsalaisten jalostusta sekin, kuten Mårbackatkin ovat Ruotsista lähtöisin ( Selma Lagerlöfin kotoa ovat Mårbackat alkujaan kotoisin, näin ainakin uskotaan)

    Kiitos terveistä ja kiitos itsellesi, kun kävit :)
    Minulla postauset ja varsinkin toisten blogien lukemiset on nyt niin vähissä, mutta ensi viikolla asia korjaantuu. Pitää silloin oikein urakalla käydä lukemassa kaverien postauksia.....
    Jos tässä nyt on erityisen paljon kirjoitusvirheitä, syy on Nipsun. Hän istuu puoliksi näppäimistön ja puoliksi käteni päällä ja kehrää ihan mahdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja! Nyt äkkiä korjaamaan kömmähdys lajikkeen nimessä! Sekoitin siihen Mårbacka Tulpaniin, kun viime kesänä oli sellainen parvekkeella. Vähän olivat kuitenkin nuo kukat erilaiset ja siitä aloin pohtimaan, että taisikin olla Emma kyseessä. Voi Nipsu, ihanainen!

      Poista
    2. ....jatkuu... Nipsu siirtyi pois käden päältä. Tuo Emma-pelakuu on Mårbacka-pelakuun mutaatio, joka on löytynyt v. 2002 Bengtsbon puutarhalta Ruotsissa.
      Pelakuu nimettiin heidän tyttärensä Emman mukaan. Vuonna 2006 se lanseerattiin omana lajikkeenaan. Ruotsissa se tunnetaan nimellä Emma från Bengtsbo.

      Poista
    3. Muistelen joskus vastaavaa lukeneenikin Emmasta, kiitos vielä, kun jaksoit virkistää muistiani ja jakaa lisätietoa tätä kautta muillekin Mielen Lumossa vieraileville! Nyt on pakko suunnata nukkumaan, muuten en jaksa herätä aamulla töihin, olen kukkunut myöhään jo monena yönä perätysten. Kesällä ei jotenkin väsytä yhtään, paitsi sitten aamuisin. Hyvää yötä, Marja ja Nipsu sekä muut kisut!

      Poista
  12. Hienot kuvat! Pioni kukkii usein istutuksen jälkeen vasta seuraavana tai sitä seuraavana kesänä, riippuen onko ostettu taimi vai saatu taimi. Pioni ei tykkää siirtelyistä. Siirsin muutaman juurakon toiseen paikkaan viime keväänä ja nyt näkyy vasta vihreää joten kukkia ehdä ensi kesänä:)

    VastaaPoista
  13. Lumoava tuo laukan nuppu (pakko hankkia laukkoja...:D)
    Seurailen aina unikoiden nuppuja,uskomatonta miten sellaisesta ryppyisestä pallerosta voi aueta niin kaunis kukka:)

    VastaaPoista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!