sunnuntai 25. elokuuta 2013

Ei ihan, mitä odotin

Olen joskus vuosia sitten kokeillut krasseja parvekkeella, mutta jotenkin en vaan ole niihin kovin tykästynyt. Ehkä se johtuu tarjolla olleesta värikirjosta: keltaista, oranssia, kirkkaanpunaista. Siitä syystä ilahduin kovasti, kun huomasin keväällä, että valittavana olisi nyt myös lohenpunaisen, vaaleanpunaisen ja valkoisen krassin siemeniä..

Hah! Arvaatte varmaan, ettei niistä ihan luvatunlaisia tullut. Lähimmäksi siemenpussissa kuvattua väriä pääsi lohenpunainen, joka ensin oli enemmän oranssi, mutta vanhetessaan ja haaletessaan tavoitti enemmän lohenpunaista sävyä. Mutta vaaleanpunaiset eivät olleet vaaleaa nähneetkään, ja valkoinen taipui sitkeästi keltaiseen. Iskin kaikki taimet samaan ruukkuun ja näillä värisävyillä siitä tuli melkoinen sillisalaatti. Krasseja vaivasivat keskikesästä lähtien myös pikkumatoset, jotka rei´ittivät lehdet alta aikayksikön. Joten krassit saavat nyt jäädä unholaan minun osaltani, vaikka nuo yksittäiset kukat ovatkin nättejä.







14 kommenttia:

  1. Oi voi. Tuo kolmannen kuvan punertava on kaunis sävyltään. En tosin osaa edes arvata onko se lohenpunainen vai vaaleanpunainen. Tässä tuotannossa se saattaisi olla jo se valkoinen :D Ja mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se että valkoinen ei ole puhtaanvalkoinen. Ei kelpaa vaaleanpunertavat tai kellertävät.

    VastaaPoista
  2. Kauniita krasseja. Harmi, ettet ole tykästynyt niihin. Joskus ostin tummanpunaisen krassin siemeniä. Korkeus oli sillä krassilla 30cm, mikä varmaan sopisi pieniin tiloihin. Itse tykkään krassien kirkkaista väreistä ja niiden muhkeista muodoista. Tosin minulla on suuri terassi, missä on tilaa vaeltaa:)

    VastaaPoista
  3. Juu, kraseista ei KOSKAAN tule sen värisiä, mitä pussissa luvataan!
    Alimmassa kuvassa oleva vaalea taitaa olla myynnissä "milkmaid"-nimellä. Ostin joskus sillä nimellä pussillisen siemeniä ja niistä kaikista, ihme kyllä, tuli tuollaisia kermanvaaleita.
    Mullakaan ei krassit pysy kuin alkukesän jokseenkin siedettävinä, sen jälkeen niistä on lehdet syöty ja varret venyneet (vaikka ostan pensaskrassin siemeniä).
    Niillä on kuitenkin kivat kukat, joita voi käyttää salaatin piristeenä tai kakunkoristeena :)

    VastaaPoista
  4. Krassi on hyvä kasvi, kun haluaa nopeasti vihreää ja rehevää. Tykkään möys sen kukkien kirpeästä tuoksusta. Värit eivät kyllä koskaan vastaa pussin kuvaa, ellei tyydy siihen perus oranssiin.

    VastaaPoista
  5. Minä ostin myös niitä vaaleanpunaisen siemeniä ja hailakkaina oransseina ne kukkivat.

    VastaaPoista
  6. No voihan... Joskus myyjäosapuoli haluaisi värin kovasti olevan jotain muuta kuin mitä se todellisuudessa on. Esimerkiksi 'Blue Parfum'-ruusua myytiin sinisenä ruusuna ja kun se aukesi kukkaan myymälässä niin eihän tuo ollut sinistä nähnytkään. Se oli enemmänkin sellainen kylmän pinkki, jossa oli pieni häivähdys liilan suuntaan. Mutta ehdottomasti ei lähelläkään sinistä ollut se värisävy. Eikös se sitä paitsi ole niin, että sinistä ruusua on mahdoton jalostaa :D

    VastaaPoista
  7. Minäkin ostin lohenpunaista krassia, mutta kyllä se melkoisen oranssilta näyttää. Krassi siinä kuin kehäkukkakin kuuluu minusta jonkinlaiseen "mummolan kesämuistot" -sarjaan; niihin siis liittyy enemmän tunteita, kuin mielivärejä. Lisäksi ne ovat tavattoman helppoja, joten siksi niitä tulee johonkin paikkaan keväisin tökättyä.

    VastaaPoista
  8. Minä näin tänään suloisen vaaleankeltaisen krassin, olisko ollut samaa kuin tuo alimman kuvan! ihan uusi tuttavvuus.
    Omat krassit on ihan ruotosen näkäisiä molemmat, ottivat ja päättivät että se on syksy nyt...komposti om osoite seuraavaksi.

    VastaaPoista
  9. Kaunis sävy on tuossa toisessa kuvassa! Krassien kanssa olen minäkin taiteillut, joku osa minusta tykkää niistä, joku ei, useimmiten on juuri niin että lehdet kellastuu tai ne on syöty tai jotain...helppojakin ovat kasvattaa, naapurin krassit tuolla ihanasti loistavat iltahämärässä :)

    VastaaPoista
  10. No kun ihan noin kävi täälläkin. Kovin olivat hailakoita, mutta syytin itseäni ja pistin huonon lannoituksen piikkiin. Tai liiallisen kastelun. En tiedä. Lopulta kasvin valtasi järjetön kirvastolauma (jotain mustia möttiäisiä). Höh.
    Tykkään kovasti krassista. Muistan mummolan kesäiset, valtavat istutukset. Ja tuoksun.

    VastaaPoista
  11. Niin ei se mene aina yksiin pussin kuva ja todellisuus..;)
    Itse pidän krassien väreistä, koska siihen aikaan keästä, kun ne kukkivat, kaipaan jo kirkkaampia ja syvempiä värejä:)

    VastaaPoista
  12. Krassi on ihana kukka, ja sopii oikein hankaliin paikkoihin peittämään rehevällä kasvustollaan. Suosikkini on kirjavalehtinen Alaska ja tummakukkainen. Keväthurmassa laitoin kasvihuoneeseeni (16 m pitkä) tomaattien alle ja kurkun viereen krassia, tuli aivan ihana sekamelska, ne kaikki pitivät toisistaan mutta eivät sitten minusta, viidakkohan siitä tuli. Sain taiteillen tehtyä askeleille pienet reijät käytävillä jotta kastelu onnistuisi, mutta kaunista on! Krassi on aivan ihana koriste (syödäkin voi) salaattiin, niillä on mukava leikitellä ja ne aina huomataan. Olen yrittänyt löytää ihan valkean krassin siemeniä, huonolla menestyksellä. Hyväuskoisena kuvapussin mukaan olen sini-puna-sävyiseen istutukseen laittanut valkoista krassia - ja voi sitä harmin määrää kun ensimmäinen kukka puhkeaa rehevästä kasvustosta ja se on joko kermankeltainen, keltainen tai jopa oranssi!

    Kauniita kuvia!

    Terveisin

    Saila

    VastaaPoista
  13. Tjooh, minullakin oli krassia kylvettynä, erikoisimmat värit eivät itäneet edes, ja muista kahdesta pussista tuli ainakin kolmea väriä :D toukkia oli kanssa, ja se kirvojen määrä... Heitin pari viikkoa sitten krassit menemään, en jaksanut taistella enää :D

    VastaaPoista
  14. Tutulta näyttää. Mullakin on "valkoista" krassia ja "viininpunaista" myös :D Meni parit kesäkukkaistutukset ihan mönkään, kun krassien todelliset värit olivatkin aivan mitä sattuu.

    VastaaPoista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!