torstai 12. syyskuuta 2013

Siniset sydämet

Aika hassua! Minä istuttelen perhosille sopivia kasveja mökin kukkapenkkiin, mutta eniten olen tänä kesänä nähnyt perhosia mökkitien varrella ohdakkeiden parissa. Luonnon omat antimet ovat näköjään ykkössijalla - ja hyvä niin!

Koko kesänä en ole kovin montaa perhosta nähnyt, kuitenkin enemmän kuin viime kesänä, mutta kauniiden kelien vuoksi oletin, että siivekkäitä olisi liihotellut maisemissa useammin.

Onneksi sain viettää yhtenä heinäkuun lopun päivänä pitkän tovin suruvaipan (Nymphalis antiopa) kanssa ohdakepöpelikössä. Tallensin osan siitä hetkestä teillekin:


Suruvaipan herkkua on koivun mahla. 
Hyvin näytti maistuvan myös ohdakkeen mesi,
 tässä kuitenkin imukärsä on jo rullalla ja menossa on pieni lepohetki.


Suruvaipasta tuli hassunnäköinen, 
kun se laski tuntosarvensa kokonaan alaspäin.
Avustivat ehkä tasapainottelussa.


Rakkaalla lapsella on monta nimeä. 
Suruvaippaa kutsutaan jenkkilässä nimellä Mourning Cloak
ja britit puolestaan käyttävät nimeä Camberwell Beauty.


Oletko muuten huomannut, 
että suruvaipan siipien reunoissa olevat siniset täplät näyttävät
siipien alapuolelta katsottuina
riviltä mustareunaisia, sinisiä sydämiä?
Varsinkin takasiiven alapuolelta.



Joskus ennen vanhaan kuulemma toivottiin, 
ettei kevään ensimmäinen perhoshavainto olisi suruvaippa, 
sillä tumma perhonen saattoi ennustaa onnettomuuta ja surua. 
Minulle suruvaipan näkeminen toi pelkästään hyviä ja kauniita tuntemuksia!


Oli myös jännää katsoa,
 miten perhosen värin tummuus sai erilaisia sävyjä valon vaikutuksesta.
 Tähän kuvaan ikuistui ruosteenpunaisenruskeaa sävyä, 
varjoisammasa kohdassa perhosen tumma pääväri näytti puolestaan mustanruskealta.


8 kommenttia:

  1. On se hieno perhonen! Ja jännää huomata, miten luonto kyllä osaa hoitaa hommansa, jos siihen mahdollisuus on. Toivottavasti perhosia alkaa eksyä pihaankin asti, itse ainakin uskon niin käyvän ajan kanssa.

    ~ Piia Anneli / annelivia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kun kiva, Piia Anneli, että jätit puumerkin käynnistäsi. Mukavaa vaihtaa ajatuksia. En ajatellut antaa periksi, vaan jatkan perhospenkin rakentamista niin kauan kuin vapaa multatilkku penkistä löytyy :)

      Poista
  2. Suruvaippa on upea perhonen. Minusta tänä kesänä on ollut pajon vähemmän perhosia, kuin esimerkiksi edellisinä kesinä. Hesarissa oli kuitenkin juttu, että kesä on ollut ihan normaali perhoskesä. Ehkä en ole ollut tarpeeksi tarkkana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joitakin perhoskuvia odottelee vielä minulla tuolla kansioissa, kun en ole ehtinyt kesän aikana blogiin laittaa. Enemmän niitä on kuin viime kesänä, mutta ei nytkään mitenkään joukoittain.

      Poista
  3. Upeat perhoskuvat :-) Meilläkin on onneksi ollut huomattavasti parempi perhoskesä kuin aikaisempina sateisina kesinä, mutta tunnen niin huonosti noita perhoslajikkeita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan teillä siellä jotain ihan erilaisia perhoslajeja kuin täällä Suomessa?

      Poista
  4. Suruvaippa on yksi upeimpia perhosia, mutta valitettavasti sitä näkee melko harvoin. Hienot kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suruvaippa taitaa kuulua suurimpien päiväperhostemme joukkoon, se on vaikuttava ilmestys.

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!