torstai 19. kesäkuuta 2014

Niiton uhrit

Mikäs sen suloisempi näky mökille ajaessa kuin molemmin puolin tietä kasvavat
polvenkorkuiset, siniset metsäkurjenpolvet (Geranium sylvaticum).
Mutta sitäpä näkyä ei kauan saanut ihailla!
Niittokone saapui säksättäen viime viikonloppuna ja
katkoi kaikki luonnonkukat ja heinät nurin niskoin metrin etäisyydeltä tiestä :(


Metsäkurjenpolvella on ollut useampiakin kansanomaisia nimiä,
kuten juhannuskukka, siniheinä, mäntäheinä,
sinikukka, kurenkattilainen ja kurjenheinä.

Onneksi kukkapenkissä kasvaa metsäkurjenpolven sukulaisia,
kuten samansävyinen jalokurjenpolvi 'Philippe Vapelle'. 
Philippet selvisivät ensimmäisestä talvestaan hyvin,
hankin ne viime vuoden keväällä taimialesta.
Ovat jopa tuuhistuneet,
vaikka joku ötökkä rei´ittikin niiden lehdet pitsiksi viime kesän aikana.

14 kommenttia:

  1. kauniita. Minulla on puutarhassa verikurjenpolvea, joka on uskomattoman tehokas leviämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä eivät kyllä ole levinneet vielä minnekään, jos Philippe on sitten vähän maltillisempi kurjenpolvi?

      Poista
  2. Kauniit kuvat! Minuakin harmitta pientareiden niittäminen kesken kauneimman kukinnan. Parantaako se edes mainittavasti liikenneturvallisuutta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ehkä se parantaa pupujen turvallisuutta. Niitä ei huomaa, jos pomppaavat pitkästä ruohikosta tielle. Mutta mökkitiellä nopeus on niin pieni, että siinä kyllä ehtii jarruttaa, jos joku eläin tielle ponnahtaa.

      Poista
  3. Minua myös harmittaa pientareiden niittäminen, onko se "revitty" niitosjälki sitten kauniinpi kuin kukkivat kukat. Kasvit ovat niin lyhyitä että tuskin liikenneturvalisuuskaan on syynä. Samaan aikaan surraan sitten näiden kasvien häviämistä. Toki ne väkenee kun eivät pääse siementämään.
    Kauniisti kuvasit kurjenpolvea se on kauneimpia kukkia luonnossa ja saisi mieluusti lisääntyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsäkurjenpolvi tien varrella on kyllä sykähdyttävä näky. Nyt sitä näkyä pitää taas odottaa ensi vuoteen...

      Poista
  4. Metsäkurjenpolvet on ihania kaikissa eri sävyissään. :) Ne on todella kauniita kesäisissä kukkakimpuissa. Toivoisin, että saisin niitä meidänkin tontille, mutta en tiedä, onnistuisikohan niiden siirtäminen... Pitää kokeilla.

    Ja Tuulan kommenttiin sanoisin sen, ettei tiettyjen kasvilajien vähenemiseen ja katoamiseen ehkä suurimpana syynä ole kuitenkaan niittäminen. Uskoisin suurempaa haittaa olevan esimerkiksi vieraslajeilla. Esimerkiksi lupiini valtaa elintilaa kasvupaikkojen alkuperäiseltä lajistolta melko tehokkaasti tällä hetkellä. Lupiinien torjuntaan kuuluu olennaisesti niiden niittäminen ennen siementämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti kerätä luonnonantimista kukkakimppu juhannukseksi, mutta en sitten raaskinutkaan :)

      Poista
  5. Pahuksen niittokoneet ! Mietin aina, että kuinka paljon myös eläimiä joutuu niiden uhriksi kukkien ohella... :(

    Yksi vuosi meilläkin oli melkein kaikkien kurjenpolvien lehdet pienillä rei'illä. Siihen saattoi ehkä olla syynä pitkään seissyt kasteluvesi. Sen mukana olisi penkkiin mennyt sääskien/hyttysien munia ja myöhemmin toukat pisteli kurjenpolvien lehdet suuhunsa. Sen jälkeen olen ollut tarkempana kasteluvesien kanssa. En uskalla enää käyttää kovin pitkään seissyttä vettä kukkapenkkien kasteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin tiirailla lehtiä, että näkyykö niissä jotain ötököitä, kirppoja tai muita, mutta en koskaan onnistunut näkemään, mikä sai lehdet ihan pitsiksi. Sama ilmiö näyttää tapahtuvan tänäkin vuonna!

      Poista
  6. Juhannuskukka, niitä me lapsena poimimme ja silloin ei vielä tienlaitoja niitetty. KesäKukka, samoin minäkin olen aina ajatellut, niittokone on kuin giljotiini.
    Minä onneton en antaisi edes piharuohoja leikata ja suren aina kun "kaikki kaunis" katoaa, rikkaruohotkin ovat omalla tavallaan kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri ihailin mökillä päivänkakkaroiden vitivalkoista, pirteää olemusta ja lemmikkien herkkää sineä. Niin kaunista!

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!