maanantai 6. heinäkuuta 2015

I will be back

"Mitäh? Enkö muka voi tulla?
Olisin taas sorkastellut maistelemaan
niitä herkullisia ja tuoreita kukkanuppuja neidonkurjenpolvista,
jotka kasvavat tonttinne laidalla olevan kukkapenkin päässä.
Samalla olisin voinut napsaista muutaman keijunkukan lehden kyytipojaksi;
maistuivat viime yönäkin niin kivan rapsakoilta.
Okei, et kuitenkaan jaksa päivystää mökkitontillanne koko yötä,
joten I´ll be back!"


"Ha-haa, senkin hassu peura, kuka nyt tuollaista kaksijalkaista pelkäisi?
Pötki sinä vaan pakoon, mutta minä,
tämän kulmakunnan nopein peltojänis, 
loikin kaislikon suojassa lähelle mökin kukkapenkkejä
ja isken talttahampaani kaikkein mehevimpiin herkkuihin heti,
kun tuon tädin silmä välttää. 
Minä nimittäin pystyn juoksemaan seitsemääkymppiä,
joten ei se minua ainakaan kiinni saa,
vaikka olisinkin busted!
Tiedä vaikka, jos menenkin heti ensimmäisenä napsaisemaan palasen syysvuokosta,
eikös niiden lehdet olleetkin sinun suosikkejasi, sorkkajalka?"

14 kommenttia:

  1. Hauskasti kirjoitettu postaus, vaikka aihe onkin ikävä. Harmittavaa, että nuo sinänsä suloiset otukset hakeutuu aterioimaan pihoille :( Peurallakin on ihan selvästi lällällää-ilme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti herkut houkuttelevat metsän ja peltojen antimien sijasta :)

      Poista
  2. Hahhahhaaa....! Saako tälle nauraa? Pakko, ei voi muuta. Säälin sun kasveja sitten seuraavassa postauksessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nauraa! Kyllä sitä itsekin välillä tulee naurettua, kun ei muuta voi, kun katselee tallottuja ja syötyjä kasveja.

      Poista
  3. Nii-in... Kenenkäs mailla sitä kukakin sitten ihan oikeasti onkaan. Siitä voi olla monen monta mielipidettä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puput ja peurat ovat varsin sympaattisia olemukseltaan, mutta välillä vaan harmittaa, kun kukat on parturoitu jo ennen kukintaa. Luonnon monimuotoisuus on ilman muuta vaalimisen arvoinen asia! Jostain luin, että valkohäntäpeurat tuotiin Suomeen amerikansuomalaisten aloitteesta riistaeläimiksi 1930-luvun alkupuolella.

      Poista
  4. Kivahan sitä on käydä murkinalla kauniisti katetussa pöydässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta. Tuleehan sitä itsekin käytyä joskus ravintolassa syömässä arkiaterioiden sijasta.

      Poista
  5. Gourmet-ravintolaa ei voi vastustaa:)

    VastaaPoista
  6. Hmm....Susannan kanssa vähän samoissa aatoksissa. Meidän porukka on tainut viedä elukoiden asuinpaikan ja näin myös naapurit! Siksi mä kestän inisemättä kun 4 rusakkoa hyppii pihalla ja siili kahistelee pensaassa. Harakat hyppii katolla ja rääkyvät savupiippuun joka ikinen aamu. Fasaanikukot tappelee ruusupuskan vieressä ja rastaat paskovat autot. Ei voi mitään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnonystävänä tykkään kyllä luonnon monimuotoisuudesta, mutta joskus vaan harmittaa sen verran, että tulee inistyä :)

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!