Vielä ei yhtäkään

Hui, mikähän minua vaivaa? Vielä ei ole kotiutunut yhtäkään sipulikukkapussia...

No, sipulikuume nousi taas, kun kurkkasin viime kevään ja kesän kukkijoiden kuvia.

Poimin niistä muutamia teidänkin iloksenne.

Tämän vuoden tulppaanit, narsissit, helmililjat ja peruslaukat olette jo nähneet, 

joten suunnataan katseet muihin sulostuttajiin.

Vaaleanpunaiseen espanjansinililjaan

 (Hyacinthoides hispanica 'Rose Queen')

 olen tykästynyt valtavasti.

Liljat ovat saaneet olla rauhassa peuroilta ja pupuilta.

Olen alkanut pikku hiljaa arvostamaan kasveja,

joita ei tarvitse verhota kananverkkoon!

 Keltareunapikarililja (Fritillaria michailowskyi)

 on keväisen kukkapenkin piristys.

Väriyhdistelmä tumman ruskeanvioletti - keltainen kiinnittää huomion.

Hymyn tuo huulille viimeistään se,

kun näkee nämä persoonalliset kellohameet

hulmuamassa tuulessa.

Isotähtihyasintti (Camassia lechtlinii caerulea) kerää pisteitä sillä,

että se pysyy hyvin pystyssä ilman tukea, vaikka kasvaakin korkeaksi.

Tänä kesänä sen kukinta oli kuitenkin ohi varsin nopeasti.

 Perinteinen kirjopikarililja (Fritilliaria meleagris) ei onneksi tänä vuonna

houkutellut paikalle punaisten liljakukkojen armeijaa.

Yhden taisin löytää.

 Valkoinen jättilaukka (Allium 'Mont Blanc')

sai välittömästi kukkansa avattuaan

tinkimättömän ihailijan.

Kultakuoriainen fanitti laukkaa päivästä toiseen

möyrimällä kukkien terälehdillä

niin antaumuksella, että lopulta nukahti pallon päälle.

Jättiläiseksi pallon teki sen puolitoistametrinen vankka varsi!

 Vuodesta toiseen jaksaa hyvin kukkia matala lehtolaukka (Allium oreophilum).

Yritän joka syksy muistuttaa itseäni siitä, että näitä kannattaisi istuttaa lisää.

Jospa tällä kertaa muistaisin.

Hei, eikö tätä enää kutsutakaan hajulaukaksi (Nectaroscordum siculum)?

Jossain näin käytössä nimen hunajalaukka.

No, kuulostaahan se myyvemmältä :)

Nämä meidän h-laukat olivat pari vuotta kadoksissa, mutta intoutuivat nyt ilmestymään 

maan pinnalle ja kukkivat pitkän varren päässä nuokkuen niin sievästi.

Palestiinanlaukka (Allium schubertii) oli viime syksyn uutuushankintani.

Tämä on kyllä vaikein ja haastavin kukka kuvattavaksi.

Melko lyhyen ja paksun varren päässä sojottaa moneen suuntaan ohuita kukkavarsia

kahdessa eri tasossa.

Alemman tason kukat avautuvat ensin ja myöhemmin nuo ylempänä olevat.

No, kai saatte kuvista jonkin sortin tolkun...

Hauska kokeilu oli nuokkulaukka (Allium cernuum).

Siitä jäi valitettavasti ottamatta paremmat kuvat.

Nämä kukkivat varsin pitkään koleana heinäkuuna.

Tähtilaukka (Allium albopilosum christophii) on kaikista laukoista ehdoton suosikkini.

Nämä kasvoivat valtavan kokoisiksi palloiksi todella tukevien varsien päähän

ja kukkivat viikkotolkulla.