tiistai 24. marraskuuta 2015

Blogini tarina

Urakoinpa tähän jatkoksi
vastauksen toiseenkin taannoin saamaani haasteeseen,
joka lennähti Mielen Lumoon Pepiltä Huusholli-blogista.
Kiitos haasteesta, Pepi :) 


Koska edellisessä sain julkaista vain kuusi kuvaa kesästä,
vuodatan tekstin sekaan lisää ennen julkaisemattomia kuvia viime kesältä.
Sametti-iiriksellä aloitettiin ja jatketaan ampiaisvieraalla.


Blogini tarina?
Ensi helmikuussa tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä,
kun solahdin blogimaailmaan ja aloin kirjoittaa Mielen Lumoa -blogiani.
En enää rehellisesti sanottuna muista,
miksi aloin blogata. 
Ei minulla ainakaan varmasti ollut ihan selkeänä mielessä,
minkälainen Mielen Lumosta olisi tulossa
enkä aloittaessani kategorisoinut blogiani mihinkään genreen.


Alkuaikoina keskityin varmaan enemmän
käsityö- ja keramiikka-aiheisiin.
Tuolloin sain sattumalta päähäni,
että voisin kokeilla kouluvuosien jälkeen
aikuisiällä ensimmäistä kertaa ompelemista.
Siis minä? Yllätyin itsekin, sillä kässä ei koulussa 
lukeutunut ompelutuntien osalta suosikkeihini.
En minä vieläkään mitään vaatteita ompele,
mutta tein blogin alkuaikoina Tilda-juttuja ja muita värkkäyksiä,
kuten pehmosydämiä ja tuoksupusseja.


Kokeilin jossain kohtaa virkkaustakin monien vuosien jälkeen,
ja se tuntui taas kiinnostavalta ja koukuttavalta.
Varsinkin, kun vaihdoin langat kuteeksi.


Keramiikan tekoa harrastin aktiivisesti yli 10 vuotta,
joten niistäkin puuhista Mielen Lumossa tekstailin.
Kokeilin myös mosaiikkitöitä,
pari tarjotinta eri työvaiheineen esittelin täälläkin.


Jossain vaiheessa kaikki käsityöt sekä värkkäykset
jäivät pienemmälle huomiolle ja 
lisää palstatilaa lohkesi puutarha- ja luontoaiheille.


Puutarhanhoitoni koostuu kesäisestä parvekepuutarhailusta
ja puuhailusta vanhempieni mökillä
sipulikukkien ja perennojen parissa.


Luonnosta olen ollut kiinnostunut pikkutytöstä asti,
vaikka lapsena huusinkin kuin vietävä,
kun leppäkerttu puri sukkahousujen puristuksessa reiteen
ja hämähäkinseitti iskeytyi naamalle metsäretkellä Lapissa.
Bilsa kuului lempiaiheisiini vielä lukiossakin.
Nyt luonto on elämässäni ihan parasta!
Voin kuluttaa tuntikausia tarkkailemalla pikkuöttiäisten
ja siivekkäiden touhuja ojanpientareella tai mökkiniityllä.
Enkä todellakaan pidä sitä hukkaan heitettynä ajankuluna!


Mukana kulkee aina kamera,
koska rakas harrastukseni on valokuvaus.
Se yhdistyy kätevästi bloggailemiseen.
Siinä taitaa teidän lukijoiden lisäksi olla se toinen syy,
miksi vielä olen täällä :)
On mukavaa, että kuvia voivat katsella muutkin kuin minä itse kotikoneella.
Ja mikä parasta, olen saanut tutustua mielenkiintoisiin blogeihin,
persooniin niiden takana ja
yhdestä teistä olen jo saanut ystävän ihan tosielämässäkin.
Se on mahtavaa!


Erikoisen lämmin kiitos teille kaikille lukijoilleni,
jotka vierailette Mielen Lumossa.
Täällä ovet ovat aina avoinna
ja olette tervetulleita mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Aivan erityinen kiitos teille,
jotka ehditte ja jaksatte jakaa mietteitänne kommentoimalla.
Ilahdun joka puumerkistä,
joka blogipostausteni kommenttikenttään ilmaantuu.
Ilman vuorovaikutusta ja kontaktia ei olisi Mielen Lumoa.
Nöyrin kiitokseni, siis.


Katsotaan, miten pitkälle blogini tarina jatkuu.
Ainakaan vielä ei ole aika sanoa:
Sen pituinen se.

32 kommenttia:

  1. Kiitos kun vastasit haasteeseen. 😔❤️
    Ja vielä suurempi kiitos noista vallan hurmaavista kuvista, lumoutuneena katselin jokaista erikseen, pitkään.
    Sinulla on kyllä ihan maaginen yhteys luontoon kamerasi kanssa, viihdy sinä vaan edelleenkin siellä ojien pientareilla ja pöpeliköissä, näitä katselee niin mielellään.

    (Iskit muuten riman aika korkealle, mulla on kuuden kuvan haaste ollut odottamassa koneen kotiinpaluuta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Pepi, kauniista sanoistasi, ihan täällä posket punastuivat kehuista. Ihanaa, että pidät kuvistani!

      Poista
  2. Hienot kuvat ja hieno tarina. Edellinen kommentoija sanoikin jo kaiken muun oleellisen niin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kerran mukavasta kommentistasi, Kruunu Vuokko!

      Poista
  3. Kiva kuulla blogisi historiasta, kun en ole alusta saakka seurannut. Mulla taitaa olla jotain siun käsitöitä, taisi tulla arpajaisvoittona silloin vuosia sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, varmaan jotain omin käsin tehtyjä arpajaisvoittoja on tullut vuosien mittaan jaettua :)

      Poista
  4. Siinäpä sitä oli blogin tarinaa, monenlaista on mahtunut mukaan jo tässä vaiheessa. Luontokuvaukset on ihania ja valokuvaus oiva harrastus, näin digiaikaan saa räpsiä surutta kuvia. Toista se oli filmirulla aikaan, kun ei raaskinut ottaa kun kuvan/tilanne, jos sitäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisin filmiaikaankin kuluttaa sitä aika surutta, kuvasin mv-kuvia ja kehitin filmit ja kuvat itse. Oi niitä aikoja!

      Poista
  5. Mukava kuulla historiaasi. Enhän ole blogiasi seuraillut vasta kuin vajaan vuoden, mutta sitäkin tiiviimmin ihastellut kauniita lähikuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että lukijajoukossa on eri aikaan mukaan liittyneitä! Osa alkuaikojen seuraajista on jo varmaan lähtenytkin, mutta mukavasti on tullut taas uusia tilallekin. Viime aikoina tosin harvemmin.

      Poista
  6. Kuvasi ovat aina niin upeita, että jo pelkästään niiden vuoksi blogiasi kannattaa seurata. Olen iloinen, että olen löytänyt blogisi ja ettet aio sanoa: "sen pituinen se".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä olen iloinen, että sinä jaksat usein jättää minulle sanasen, jos toisenkin, tänne kommenttkiboksiin! Lämmin kiitos :)

      Poista
  7. Mukavaa oli lukea tarinaasi. Olen samaa mieltä että kommentit ovat tärkeitä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä nyt kukaan yksin jaksa koko ajan höpistä :)

      Poista
  8. Kiva kuulla blogisi tarinaa alkuajoilta, vaikka aika aikaisessa vaiheessa mukaasi tulinkin.
    Nämä sinun kuvasi ovat niin kauniita, niitä jaksaisi katsella vaikka kuinka kauan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hanne, mukavasta kommentista ja ihanaa, että jaksat edelleen täällä visiteerata!

      Poista
  9. Muistan ne mosaiikkityösi ja ihmettelen vieläkin kuinka sinulla riitti kärsivällisyyttä ja taitoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla se toinen tarjotin on keittiön kaapissa ja toinen makkarissa. Ovat niin isoja, ettei niille tahdo minun pienestä kodistani löytyä oikein sopivaa paikkaa. Itsekin välillä ihmettelen, miten jaksoin ne lukuisat eri malliset kaakelinpalat laatoista kliksuttaa. No, oli kyllä kädetkin kipeät silloin ja enää ei taitaisi onnistuakaan kahden käsileikkauksen jälkeen...

      Poista
  10. Hello again, sometimes I have a look on your blog.
    Beautiful flowers, beautiful pictures.
    Have a good time !
    Greetings Rosine

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hello, Rosine. It´s so nice that you still come and visit my blog. You are always welcome!

      Poista
  11. Blogisi on upea ja täällä on aina ilo vierailla!

    VastaaPoista
  12. Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon, aina jaksat muistaa kauniilla sanoilla!

      Poista
  13. Oi, mikä hurmaava kesäinen tuulahdus! Ihanat kukkakuvat!
    Sun blogisi tarina onkin edennyt ihailtavan järjestelmällisesti, ensin niitä Tilda-juttuja ja keramiikan kautta luontokuviin. Toisin kuin mun blogi, jossa on ollut ja tulee olemaan kaikkea mahdollista sikinsokin :D .
    Olen varmaan seurannut sun blogia ihan alusta asti. Muistan aina sen ihanan isohattuisen raku-tonttutytön. Oi kun se on ihana!
    Oikein hyvin meillä kyllä viihtyy eräs valkoinen raku-kissa ja keittiössä näin joulun aikaan raku-enkeli.....
    Ajattele, ilman blogeja ei olisi koskaan tutustuttu ja monta mukavaa reissua jäänyt tekemättä! Huhtikuuksi on jo pätevä kuski varattuna......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, saa nähdä, mihin tämä tästä seuraavaksi kehkeytyy...no, aika paljon on tullut kirjoitettua ja kuvattua puutarha- ja luontoaiheita. Niillä mennään varmaan ensi kevät ja kesäkin, näin talvisin täällä on vähän hiljaisempaa :) Ihanaa, että rakukisu saa olla siellä muiden kissimirrien seurassa ja eihän se joulukuu olisi mitään ilman liihottelevaa enkeliä :) Joo-o, olen kyllä tosi iloinen, että ollaan tultu tutuiksi ja tehty kivoja retkiä. Pitää vissiin tiirata, onko mahdollisuuksia saada lomapäiviä, jos kerran kuskikin on jo hommattu :)

      Poista
  14. Kiva postaus! Mitä on tuo viehättävä alimman kuvan kasvi, pakko kysyä, onko se jotain sinililjaa? Kuvasi ovat huikeita, jatka samaan malliin! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se alin kukka on vaaleanpunainen espanjansinililja, olen nykyään kasvin fani! Kiitos kivoista sanoistasi!

      Poista
  15. Ihana kukallinen postaus <3

    - Ronja -

    http://ronjanvalokuvat.blogspot.fi

    VastaaPoista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!