perjantai 6. toukokuuta 2016

Lahdelta ojan pohjalle

Kevät keikkuen tulevi, vai miten se nyt menikään?

Olin 23.4. hetken mielijohteesta lahdenpohjukassa
hyytävässä tuulessa auringon laskiessa testaamassa,
olisiko zoomini kasvanut tehokkaammaksi vuoden aikana.
Ei ollut.
Ihan yhtä huonosti tavoitin putkellani
kaukana oleskelevat joutsenet ja vesilinnut kuin viime keväänäkin.
Koska lintutorni oli paikalle tullessani täysmiehitetty, jättäydyin suosiolla kalliolle.
Olin jo lähdössä pois, kun havaitsin, että torni oli tyhjentynyt. 
Kiipesin ylös, tömäytin monopodin tornin lattialle ja aloin juuri tarkentaa, 
kun mustalta taivaalta vyöryi niskaani rapiseva raepommitus.
Tuli äkkilähtö autolle.
Muutama kuvamuisto jäi.
Laulu- ja kyhmyjoutsenia.
Nauru- ja kalalokkeja.
Isokoskeloita ja sorsia.
Rakeita riitti autonkatolle röpölliseksi rappaukseksi asti.






Nyt on sitten kietouduttu viime päivinä ihanaan valoon ja lämpöön,
kyseisen sääilmiön ansiosta ojanpohjalta on alkanut jälleen kuulua tuttua "haukuntaa".
Tosin hieman paria aiempaa kevättä myöhemmin.
Viitasammakkokoiraat kutsuvat naaraita!
Jos joku on arka, niin viitasammakko.
Pieni risahdus ja ne ovat umpisukkeluksissa, pitkään.
Ojanpohjalla tuli käkittyä tovi, jos toinenkin,
ainut kuvatulos on tässä.


Sammakoita odottaessani huomioni kiinnittyi
minikokoiseen rakennelmaan, josta välillä näkyi kurottelevan joku öttiäinen ulos,
kuin suuressakin hädässä.
Ötökkä-asiantuntijoiden avustuksella karvainen otus tunnistettiin vesiperhosen toukaksi,
joka on rakentanut erittämänsä seitin avulla itselleen pienen puumajan,
jossa se asustaa suojassa.
Tässä lienee kyse lajista pölliputkisirvikäs.
Savisen ojaveden vuoksi näkyvyys ei ole ihan priimaa,
joten eivät ole kuvatkaan, mutta kyllähän tuosta nyt riittävästi hahmottaa.


16 kommenttia:

  1. Joskus olen tuollaisia rakennelmia nähnyt, mutten ole ajatellut niitä rakennetuiksi; miten lie ovat jonoon juuttuneet. Mielenkiintoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin aatoksin tikkukasaa katselin. On se kiva aina oppia jotain uutta näin aikuisenakin :)

      Poista
  2. Aivan uskomattoman kauniita lintukuvia! Ja tuo sammakko...en ole kovin sammakoiden ystävä, mutta hyödyllisiä ne ovat kasvimaalla! Onpa pikkuisella melkoinen rakennustyömaa ollutkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, miten viitasammakoiden kutu onnistui tänä keväänä, sillä en nähnyt kuin kaksi koirasta ojassa. Naaraita ei ollut missään. Viitasammakot ovat jo sen verran harventuneet, että toivoisin todella niiden kannan säilyvän meidänkin mökkimaisemissa.

      Poista
  3. On hienot lintukuvat! Ja kaikki kuvat ylipäätään. Noin pientä öttiäisrakennelmaa ei välttämättä olisi huomannutkaan. Luonto on taas ihmeitä täynnä ja mukavaa, että sinäkin jaat niitä meille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, olisiko tikkurakennelma kiinnittänyt huomiotani, ellen olisi tuijottanut ojanpohjaa niin intensiivisesti. Ja kun sammakoita ei näkynyt, jäin sitten ihmettelemään tuota venkoilijaa. Kaikki uusi kun kiinnostaa aina! Ajattelin, että jotain teistäkin saattaisi kiinnostaa ja siksi laitoin kuvat, vaikka eivät priimaa olletkaan.

      Poista
  4. Wau, upeaa. Tykkään tuosta viimeisestä öttiäisestä, se on erikoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli todellakin erikoinen. Ja sen menoa oli hauska seurata, touhusi kyllä koko ajan jotain. Jos venkoilusta jaettaisiin palkintoja, toukka saisi kyllä mitalin :)

      Poista
  5. Kauniita lintukuvia. Sammakkokuva on hieno! Mukavaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätin sammakon yläpuolelta. Näiden lähestyminen on todellinen taitolaji, hiljaa hiipien!

      Poista
  6. Luonto on ihmeitä täynnä ja kevät on niin upeaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menee taas niin hurjaa vauhtia, ettei muilta arkisilta askareilta oikein kaikkea ennätä havannoida saatikka tajuta. Mutta nautitaan silti kaikesta, minkä ehtii huomata!

      Poista
  7. Hui, ihan pelottavan näköinen tuo perhosentuokka. Minä kun pelkään kaikki tuommoisia outoja ötököitä, susia ja karhuja en ollenkaan =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karvat voisivat kutittaa kämmenellä :) Noo, en minäkään ehkä tätä sirvikkään larvaa välttämättä käteeni haluaisi, mutta kauempaa on kivempi ihailla ja ihmetellä.

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!