sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Muistojen tiellä

Viime aikoina on tullut tehtyjä huiseja matkoja lapsuuden muistoihin.
Olen kiitollinen vanhemmilleni, jotka ovat säilyttäneet 
suuren osan lapsuuden piirustuksistani ja maalauksistani,
pehmoleluistani, nukeistani vaatteineen ja vanhoista muistikirjoistani. 
Tallella on myös joitakin vauva- ja taaperoajan vaatteitani. 
Olen jo aiemmin pelastanut vanhempien luota talteen
lapsena keräämäni postimerkit ja kiiltokuvat. 

Lisää muistoja nuoruus- ja opiskeluajoilta on löytynyt omasta kellaristani,
jossa on pinoittain laatikoita, joita en ole avannut vuosikausiin.
Voi mitä kaikkea sieltäkin on löytynyt!

Tässä muutama kännykameraräpsy nostalgian ja pölyn keskeltä,
vanhoja tavaroita penkoessa on vierähtänyt ilta jos toinenkin,
välillä on mennyt yön tunneillekin.


Kummeilta pienenä saamani Dam-trollinorsu
ei ole vuosien saatossa menettänyt kuin kulkusen kaulasta.
Mohairtukkakin on ihan alkuperäiskunnossa.
Lelu on tanskalaista vintagea, suunnittelijana Thomas Dam,
joka aloitti trollien valmistuksen v. 1959 nimellä Good luck trolls.
60-luvulla trolleja myytiin suuria määriä.
90-luvulla oli kuulemma toinen trollibuumi.
Damin trollit saivat silloin "halpiskilpailijoita",
vissiin useampaakin merkkiä. Russ taisi olla yksi.
Jostain luin, että  tämä isompikokoinen elefantti on aika harvinainen.
Niin tai näin, minulle se on ainutlaatuinen ja rakas muisto!


Kokosin innoissani suloisen palapelin.
Viime kerrasta onkin vierähtänyt aikaa jo useampi kymmenvuosi :)
Kyseessä on englantilainen Victory-sarjan lasten palapeli,
jossa palat on sahattu puusta ja ne muodostavat suloisen kuva-aiheen.


Jääkiekon löysin vähän yllättäen punaisista Palaset-laatikoista,
joissa muuten oli lähinnä koruja ja pikkusälää.
Kiekko muistuttaa ajoista,
jolloin toimin veljeni jääkiekkojoukkueen huoltajana;
vastasin urheilujuoman jakelusta ja kannustuksesta 
sekä joukkueen maskottinallen roudaamisesta.


Arvatkaa vaan, oliko ihanaa katsoa,
mitä olin pienenä tyttönä raapustanut
näihin lukollisiin muovipinnotteisiin päiväkirjoihin!
Ja kaikki pikkuavaimetkin lukkoihin olivat tallella.
Selvisi sekin, että 5-vuotiaana olin sairastanut todella kovan tuhkarokon.
Olin tehnyt itsestäni asian vahvistamiseksi myös piirustuksen,
jossa olin yltä päältä rokkonäppylöissä!
Samalla sivulla myös totesin, että
omena on punainen.
Voi suloisuus, mitä aikoja!


Mitä olikaan ennen Facebookia?
Silloin lähetettiin kirjeitä.
Minulla oli penpaleja eli kirjeenvaihtokavereita
IYS:n kautta eri puolilta maailmaa. 
Löysin juuri säkillisen vanhoja kirjeitä
Tansaniasta, Kreikasta, Saksasta, Japanista, Brasiliasta, Keniasta,
Singaporesta, Hollannista, Kanadasta, Malesiasta, Intiasta jne.
Näitäkin olen lueskellut hymy herkässä,
kyllä tällä kirjemäärällä on englanninkielen taitokin väistämättä karttunut!


Muovisten muistikirjojen syövereistä luin,
että olin todella innoissani 9-vuotiaana,
kun olin saanut joululahjaksi mustan nokkahuilun.
No, tummanruskea se taitaa väriltään olla,
sillä ihan sattumalta se löytyi kellarista muiden tavaroiden joukosta.
En edes muistanut, että nokkis on edelleen tallella!
Koulu taisi olla se, joka sai innostuksen latistumaan
nokkahuilun soittamisen suhteen, sillä en muista iloinneeni siitä,
että oli pakko mennä musiikkikokeeseen soittamaan nokkahuilua
luokan eteen opettajan pimputtaessa vieressä pianoa.

Katsotaan, jos näistä lapsuusajan jutuista irtoaa jatkossa toinenkin postaus!
Herättikö näistä joku sinullekin omia muistoja vuosien takaa?

14 kommenttia:

  1. Aika samoja juttuja: nokkahuilu, IYS ja kirjekaverit yms. Ihana kokoelma sinulla.

    VastaaPoista
  2. Suloinen tuo norsu, en olekaan ikinä tuollaista nähnyt. Niitä Russin peikkoja meillä on varmaan satoja. Kyllä nuo vanhat lelut ovat paljon personaallisempia ja suloisempia kuin uudemmat härpäkkeet :).

    VastaaPoista
  3. Päiväkirjoja ja kirjekavereita...IYS:hän se oli tosiaankin. Kuka tänä aikana enää vaivautuu kirjettä kirjoittamaan, paitsi joulukirjeen ehkä?
    Mullakin olisi vintin alkovien siivous edessä. Mitä kaikkea sieltä löytyykään.

    VastaaPoista
  4. Ihania lapsuus- ja nuoruusmuistoja. Kiva kun vanhempasi ovat säilyttäneet säitä. Kirjeiden aika oli kyllä aika mukavaa aikaa.

    VastaaPoista
  5. Kyllä vain. Päiväkirjat ovat tallessa. Minulla on myös tarroja, kiiltokuvia, paperinukkeja...

    VastaaPoista
  6. Viehättävä postaus!
    Tuon palapelin muistan. Ja kirjeenvaihtokaverit. Harmittaa kun hävitin kaikki nämä kirjeet kun muutin pois kotoa. Jälkeenpäin, eiväthän ne olisi paljoa tilaa vieneet.

    VastaaPoista
  7. Kotoani löytyy vielä vinot pinot päiväkirjojani, ystävä-kirjoja, kiiltokuvakansioita ja kirjepinoja kirjekavereiltani. Joskus olen niitä selaillut ja muistoja on tulvahtanut mieleen... 9-15 vuotiaana kirjoittelin lähes 10 kirjekaverin kanssa, ympäri Suomea ja joitakin tapailinkin joskus. Vähitellen kirjeet harvenivat ja vain yhden kanssa kirjoitellaan vielä 2-3 kertaa vuodessa. Oi aikoja!

    VastaaPoista
  8. Ihania muistoja! Päiväkirjat minullakin on yhä tallessa ja myös kiiltokuvat. Kirjeenvaihtoa tuli sitäkin harrastettua ja kirjeitä kirjoitin paljon aivan viime vuosiin saakka. Nyt se on radikaalisti vähentynyt. Sääli.

    VastaaPoista
  9. Harmittaa että muistoni melkeimpä vain mielessäni. Vain 2 ainevihkoa kansakoulusta on tallessa.

    VastaaPoista
  10. Kivoja muistoja. Vähän samanlaisia on itselläkin tallessa, täytyisi taas joskus kaivaa niitä esille ja tehdä vaikka blogipostaus. Nokkahuilu on minullakin jossain. Inhosin sitä ja eipäs se ollut kivaa, kun piti aina koulun juhlissa esittää orkesterina nokkahuilulla jotain.

    Kiva postaus :)

    VastaaPoista
  11. Kaikki näistä herättää muistoja, paitsi trollit. Muistan ne kyllä, mutta olen tainnut syntyä juuri buumien välissä, joten ne en ole ikinä omistanut yhtään.. nythän ne taitaa olla tulossa uudestaan. Jonkun mainoksen taisin nähdä uudesta animaatioita...

    VastaaPoista
  12. Iik nuo päiväkirjat! Ihan kuin omaa pinoa katselisi, lukotkin samanlaiset... Tosi kiva joskus uppoutua tutkimaan vanhoja aarteita. Onneksi ne on tullut säilytettyä.

    VastaaPoista
  13. Ihania muistoja tallessa! Jos ikävä muisto sallitaan niin... Nokkahuilusta tuli mieleeni, en saanut koskaan omaa nokkahuilua, koska siihen ei ollut vanhemmillani varaa.

    VastaaPoista
  14. Blogissani olisi sinulle Kuusi kuvaa kesästä -haaste, jos kiinnostaa. :)

    VastaaPoista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!