maanantai 4. kesäkuuta 2018

Valkoisesta violettiin

Äidin poismenosta tulee muutaman päivän päästä kuluneeksi viisi kuukautta.
Ja silti tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut juuri äsken.
Äidin suosikkikukat, kielot, kukkivat mökillä
parisen viikkoa normikevättä aiemmin. 
Tämä kimppu oli äidille sinne jonnekin.


Kevätkukkijoita on kielojen tavoin putkahdellut normiaikataulua aiemmin.
Laukat näköjään taantuvat, sillä vuosi vuodelta kukkapallot pienenevät.



Valkoinen jättilaukka kukkii violetteja serkkujaan myöhemmin.
Oli viime viikonloppuna vasta kerimässä nuppujansa auki.


Muut isommat sipulikukat ovat jo lähes kokonaan taantuneet.
Yksittäisiä tulppuja ja narskuja nousi esille sinne sun tänne.








Olin superiloinen siitä, että valkoisessa sinikämmenessä oli 
tänä keväänä peräti kymmenkunta kukkaa,
viime vuonna niitä oli vain yksi. 
Kukinta alkoi heti toukokuun puolivälin jälkeen.
Nyt terälehdet ovat jo kuihtuneet,
ja puska on kasvattanut komean kokoiset lehdet.




Pinkki vuorijumaltenkukka oli talven jälkeen heikossa hapessa,
kun harjaneilikat olivat nujertaneet sen allensa.
Sain sen kuitenkin elvytettyä, ja kukkiakin tuli lopulta mukavasti.


Valkoinen vuorijumaltenkukka on viime kesän ostos Vakka-Taimesta.



Kyllä taas kannatti kykkiä ojanpientareella tovi jos toinenkin.
Sain ikuistettua kesän ensimmäiset virnasinisiivet.
Tämä yksilö, koiras, oli niin komea ja pysähtyi mehulle aitovirnalle.


14 kommenttia:

  1. Kerrassaan ihania kuvia! Mukavaa viikon jatkoa sinulle

    VastaaPoista
  2. Oi, miten ihana perhonen, kaunis kuva!
    Ihania ovat muutkin kuvat.
    Menen tänään käymään Vakka-Taimessa työkaverini kanssa, pitääkin muistaa kysyä, olisiko nyt valkoista vuorijumaltenkukkaa saatavilla. Uusi Adoniskin pitäisi ostaa, kun edelline kuoli taas talvella.... Meillä adonikset eivät vaan tunnu viihtyvän?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vakka-Taimessa oli ollut talvituhoja. Kaikkia kasveja ostoslistaltani en siis saanut, mutta Adonis löytyi. Toin sellaisen nyt mökille ekaa kertaa. Katsotaan, hengaako täällä kauemmin kuin yhden kesän!

      Poista
  3. Poisnukkuneen lempikukat tuovat aina kuin lohduttavan tuulahduksen ja muiston rakkaasta läheisestä.
    Kauniita kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vaikutus on syreenillä ja juhannusruusulla. Niistäkin äiti piti paljon.

      Poista
  4. Niin kaunis kuva perhosesta, ihana perhonen! Valkoinen vuosijumaltenkukka on todella kaunis, täytyneepä painaa mieleen, Vakka-Taimessa käyn kesän aikaan, kauppalista on jo tekeillä. Rakkaan poisnukkuneen luona saavat lempikukat ajatuksen viivähtämään tovin jos toisenkin, ihania kieloja, isän lempikukka oli vaaleanpunainen lummedaalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lummedaalia! Ihana nimikin jo. En ole ehkä koskaan nähnyt. Täytyypi kuukkeloida!

      Poista
  5. Valkoinen vuorijulmaltenkukka on kaunis, ostin keväällä pinkin version pitkästä aikaa, edellinen menehtyi tappotalveen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika lähellä menehtymistä oli minunkin pinkki versioni. Onneksi tokeentui.

      Poista
  6. Kauniita ja tunnelmallisia kuvia!
    Minun sinikämmeneni ei ole vielä kukkinut. Ehkä ensi vuonna, toivotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se sinikämmen ihan heti kukikaan, minullakin ekana vuonna ei kukkinut, seuraavana yhdellä kukalla ja nyt jo näin monella. Malttia, niin sinullakin jo ehkä ensi vuonna kukassa :)

      Poista
  7. Olipa hienot kuvakulmat sipulikukkijoihin! Opin noista jotain ideoita itsellenikin :)

    Läheisen menetys pukeutuu monenlaisiin tunteisiin, jotka esiintyvät hyvin monella tapaa. Kukat yksi niitä. Kielon tuoksua voi heilutella kohti yläilmoja toivottaen kevyttä ja kivutonta henkäystä iloa ja valoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä osaat muotoilla asiat kauniisti, kiitos taas viehättävästä viestistä, Tita!

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!