keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Ihanuuksia

Voi sentään, akileijat ovat jo meillä mökillä siemeniä kehittämässä.
Tämä sininen oli ilta-auringossa niin täydellinen mummonmyssy.
Muita akileijakuvia tulossa myöhemmin toisessa postauksessa.


Hieman samoja sinisävyjä shiftasi isotähtihyasintti,
joka kehitti tänä vuonna monta kukkavanaa.


Toukokuun loppupuolen postauksessani (KLIK)
ihmettelin, mikä kasvi pukkaa maasta ylös.
Joku teistä aavisteli laukoiksi.
Itselläni ei ollut harmaintakaan muistikuvaa,
mitä olin kyseiseen paikkaan istuttanut 
enkä ollut nähnyt sennäköisiä tiittejä koskaan ennen. 
No, ei se mikään ihme ole, 
sillä nämä pukkasivat ylös mullasta meillä nyt ensimmäistä kertaa: 
lilikiehkurakielot (Polygonatum cirrhifolium)!


Viime kesänä istuttaessani pystyssä oli vain yksi kukassa oleva varsi,
nyt niitä oli jo monta - huippua!


Luulin viime kesän kuivuudessa ja helteessä menettäneeni 
Ruotsista hankkimani hietakäenkaalin
joka tosin on kivikkokasvi, joten sen pitäisi kestää kuivia olosuhteita.
Ihastuin hietakäenkaalin kauniisiin lehtiin ensinäkemältä,
lehtien väri ja muoto olivat suurin heräte kasvin hankkimiselle.
Taisin kiljaista ääneen ilosta, kun huomasin nyt kesäkuun alussa
sen näin hyvävoimaisena kukkapenkin laidassa.
Pieni, herkkä ja sievä. 


Alkukesän leiskuvin kukinta oli ehdottomasti pinkillä vuorijumaltenkukalla.


Valkoinen versio oli selvästi hillitympi.


Isän pystyttämien korkeiden kananverkkohäkkyröiden ansiosta
syreenitkin pääsivät kehittämään kukkaterttunsa ilman,
että peurat järsivät osan oksista pystyynkuolleiksi, kuten edellistalvena.
Ihan yhtä hyvin ei käynyt verkottomalle pikkusyreenipuulleni Palibinille,
joka aiempina vuosina on saanut olla täysin rauhassa,
mutta nyt rusakko popsi masuunsa puun alaoksat. Otti pattiin. Pahasti.

Tämän tuoksun kun saisi purkkiin...


Yritän etsiä syksyisin sipulitarjonnasta lähinnä kokovalkoisia narsisseja,
mutta niitä ei kovin monia ole ilmestynyt eteen.
Tämä on yksi aiempien vuosien hankinnoista,
 ja nimi on valitettavasti kadoksissa.
Isot kukat, tosin hieman vanhentuessaan shiftaavat kermankeltaiseen.



Viime syksynä istuttelin joitakin uusia narsissilajikkeita,
yksi niistä oli Professor Einstein,
aika pirtsakka tapaus.



Kovin vähän olen valitettavasti ehtinyt olla näin alkukesästä mökillä.
Niinpä perhoshavainnotkin ovat olleet melko minimissä;
suuri ilonaihe oli kuitenkin, kun päivänkakkaraketoa ihaillessani
lähikukkaan lennähti pikkukultasiipi.


Tämän pensaan kukkia muistan harvemmin kuvata,
vaikka kovin nättejä ovat nämäkin.
Valkeista kukista kehkeytyy marja-aronian tummanpuhuvia marjoja,
yleensä lintuparvi popsii ison pensaan tyhjäksi syys-lokakuussa.


Puhtaat valkeat...



Mummon peruja oleva juhannusruusu ehti kukkia mökillä
jo ennen juhannusta, itsekin missasin täyden kukinnan vaiheen, nyyh.
Tässä kuitenkin eka nupusta puhjennut ihanuus.
Tuoksukoon tämä äitini silmäterä myös hänelle sinne tähtitaivaan taa...


Herttaista ja leppoisaa juhannusta!

21 kommenttia:

  1. Oi, mitä kaunottaria!
    Tuo valkoinen vuorijumaltenkukka on erityisen upea. Sydän alkoi ihan läpättämään ihastuksesta.
    Kiitos ja oikein mukavaa juhannusta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisia ei niin usein näe myynnissä kuin pinkkejä.

      Poista
  2. Ihania kukkia! Täällä ei kalliokielojen kukkia oikein pääse ihailemaan, joku syö niiden varret niin antaumuksella - metsäjänis tai peura, ei täällä muita oikein ole. Mahtavan kauniita kukkia, monenlaisia! Käenkaali on aivan ihana.
    Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi älysin heti läntätä verkon näiden tiittien päälle, kun maasta ponnistivat, muuten olisi nämäkin järsitty.

      Poista
  3. Mielettömän kauniita kukkia todella paljon! :) Pinkki vuorijumaltenkukka, leiskuva narsissi ja tietysti ihanasti tuoksuva syreeni ym. Kiitoksia ja hyvää keskikesän juhlaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittavan paljon ollut muuta, että kukkien ihastelu jäänyt tänä kesänä itselläni vähän minimiin.

      Poista
  4. Kiehkurakielo pääsi etsintäkuuluttamieni joukkoon, aivan huikea.
    Kiitos ihanista kuvista ja kukkeaa juhannuksen juhlaa sinulle!

    VastaaPoista
  5. Ihanaa Juhannuksen aikaa myös Sinulle! Tuo lilakiehkurakielo kukkii meilläkin ja on suoskikkini - ihanuus on myös tuo sininen mummonmyssy, voisiko siitä saada siemeniä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän muistaa ottaa siemeniä talteen, vähän nuo muut puuhat nyt vievät valitettavasti aikaa puutarhahommilta.

      Poista
  6. Ihania kukkakuvia <3 Laitoin kiehkurakielon ja suloisen käenkaalin omalle hankintalistalleni, aivan ihania kaunottaria.
    Kiitos, ihanaa juhannusta myös sinulle!

    VastaaPoista
  7. Oi, millaisia herkkuja. Kiehkurakieloa en ole koskaan nähnyt. Taas yksi blogielämän parhaista puolista, kun saa tutustua jännittäviin kasveihin.
    Oikein hyvää juhannusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ja on tosi hauskaa kokeilla puutarhassa uusia kasveja, jotkut viihtyvät, toiset eivät.

      Poista
  8. Juhannus ehti jo mennä, mutta kukkakuvasi saivat minut huokailemaan. Paljon kauniita ja harvinaisempia kasveja, minulta ei juurikaan noita kaunokaisia löydy, siksi oli kiva pysähtyä ihmettelemään jokaista ajan kanssa. Mukavaa kesäkuun viimeistä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olit oikein ajan kanssa katsellut kuviani!

      Poista
  9. Ihanat kuvat, taas. Ostettiin Katin kanssa -blogin Katrin kanssa viime vuonna Kevätmessuilta hietakäenkaalit, myyjä ei osannut kertoa siitä juuri mitään. Luulen, että kastelin sen hengiltä. Kuvittelin, että se on yhtä janoinen kuin muutkin käenkaalit... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivikkokasvi tosiaan, niin ei ihan hirmuisesti tarvi vettä :)

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!