Pieniä kohtaamisia

Olin jo vähän huolissani, 

kun en kesän mittaan nähnyt sisiliskoja mökkimaisemissa.

 Pelkäsin, että ne ovat kokonaan hävinneet. 

Onneksi elokuussa bongasin tämän söpön vaavin.

Nelisenttisen sisiliskopoikasen rinnalla muurahainen näytti yllättävän isolta.

Edellisen vastaantulleen murkun lisko pisteli poskeensa salamannopeasti.

Ei haitannut edes punkki kainalossa!

Tämä vajaa kymmensenttinen sisiliskotaapero näytti puolestaan pohtivan, 

onko suupala mahdollisesti liian iso. 

Tälläkin liskolla näkyi valitettavasti punkkeja.

Viime viikonloppuna mökkimaisemissa uiskenteli kyhmyjoutsenperhe,

johon kuului kolme, vielä harmaata höyhenpukua kantavaa poikasta.

"Minä suojelen sinua kaikelta."

Kovin löyhäperäisesti vanhemmat suhtautuivat siihen, 

että kolmas poikasista oli aina jälkijunassa. 

Se eksyi useasti muusta perheestä ja jäi piipittämään jälkeen.

Ihmettelin, miksi se ei ihan pysynyt muun porukan vauhdissa joka kerta, 

kun perhe vaihtoi syömäpaikkaa.

Lähemmästä kuvasta syykin selvisi: tällä poikasella ei ole toista silmää :(

Huomattavan vähän oli mökkimaastossa tänä kesänä hepokatteja.

Näin yhden vihreän lehtohepokatin tiellä yliajettuna raatona,

ruskeasävyisen pensashepokatin bongasin tien laidasta sentään hengissä.

Viime viikonloppuna katse osui tähän pensashepokattiyksilöön, 

joka lämmitteli kivipaasilla.

Sille oli käynyt köpelösti, toista takajalkaa ei ollut.

Kivipaasi on ötököiden biitsi, suosittu auringonottopaikka.

Siinä ovat viihtyneet syyskuussa myös punasyyskorennot.

Sahapistiäisten toukilla oli taannoin puskukisat.

En jäänyt seuraamaan, kumpi voitti.