perjantai 31. tammikuuta 2020

Heinäkuisia kukkijoita

Kiitos tsempeistä edellisessä postauksessa!
Kolarivammojen tutkimukset jatkuvat vielä,
mutta pidän peukkuja, että vaivoista ei tule pitkäaikaisia.

***

Viime kesä sujui pääosin muuttopuuhissa, 
joten silloin jäi laittamatta blogiin kuvia
muutamista heinäkuisen mökkipuutarhan kasveista.
Jälkikäteen kuvista saattaa myös löytää pieniä yllätyksiä,
kuten kukkahämähäkin pinkistä kärsämöstä.


Sateenvarjolehdestä tulee yleensä kuvattua vain sen isoja, erikoisia lehtiä,
mutta kasvi myös kukkii heinäkuussa. 


Kauempaa katsottuna pitkien varsien päässä heiluvat kukat eivät näytä kovin kiehtovilta,
mutta kun näihin työntää silmänsä tosi lähelle, erottaa kukista hauskoja yksityiskohtia.
Ja värikin on söötin vaaleanpunainen.



Myskimalva on peurojen herkkua, joten nykyään muistan suojata sen kananverkolla.


Piparvärimintut houkuttelevat mökkipuutarhaan kimalaisia.
Niiden möyrintää kukissa on hienoa katsella.


Tähkäkimikki kukkii meillä huomattavasti aiemmin kuin syyskimikki.
Kasvi on kukkakärpästen erikoissuosiossa.


Sini-lila karvakonnanlilja (klik) on mökkipuutarhan suosikkejani.
Vähän vaatimattomammat kukat ovat valkokonnanliljalla (alla),
jonka kasvutapa ja lehdistökin poikkeaa selvästi karvakonnanliljasta.


Mökillä lähes kaikki kasvit kasvavat verkon sisällä.
Koska peurat ja rusakot.


Tarhapäivänliljat ovat peurojen suurta herkkua.
Jos haluan yhdenkään liljoista kukkivan,
on kasvit verkotettava heti nuppujen alkaessa muodostua.
Ja jos haluan kuvata näitä lähempää, joudun aina poistamaan verkot ensin
ja kuvauksen jälkeen laittamaan verkot takaisin.
Ärsyttävää puuhaa! Eikä verkkomeri ole todellakaan kaunista katseltavaa,
mutta minkäs teet...


Verkotetut hemerocallikset ovat lajiketta Summer Wine,
oranssiin vivahtavat (yllä) vähän yllättävästi nimeltään Pink Damask.
Kermanvalkoisen tarhapäivänliljan (alla) nimestä minulla ei ole muistikuvaa,
kerro ihmeessä, jos tiedät.

  
Ja tämä tummasävyisempi on Pardon me.


Sormustinkukat vaeltavat mökkipuutarhassa.
Tosin kaikki ovat tätä samaa sävyä.




Valoa, väriä ja iloa viikonloppuusi!
Ja tervetuloa helmikuu!

14 kommenttia:

  1. Ehdottomasti kannattaa kumartua tutkimaan kukkia ja kasveja läheltä. Hienoja yksityiskohtia, jotka olet saanut upeasti ikuistettua.
    Pioneilla on tunnetusti jänniä nimiä, mutta niin on näköjään päivänliljoillakin. Mikähän tarina kätkeytyy tuon Pardon me -liljan nimeen?
    Toivottavasti olosi on parempi, eikä mitään pysyvää vaivaa jää kolarista. Mukavaa viikonloppua ja alkavaa helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi hauska päästä itse kehittämään ja pohtimaan kasveille nimiä! Huomenna selviää magneettikuvauksen tulokset, joten sen jälkeen vähän viisaampi kolarin mahdollisista pitkäaikaisista vaikutuksista.

      Poista
  2. Onpa kerrassaan kauniita otoksia kesältä! <3
    Tuo ensimmäinen kukkahämähäkin kanssa eritoten sykähdytti kauneudellaan.
    Toipumista sinulle ja tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pinkit ja vaaleanpunaiset kärsämöt ovat peurojen ja rusakoiden ruokalistalla. Kumma kyllä, tienvarren lukuisat valkoiset siankärsämöt sen sijaan saavat kukkia koko kesän ihan rauhassa tulematta syödyiksi. Kiitos tsempeistä!

      Poista
  3. Taas kerran ihania kuvia. Verkot ovat pakko hyväksyä, jos haluaa nähdä kukkia. Täällä taas on pakko hyväksyä siniset rakeet (ferramol) jos ei halua monien kasvien olevan reikäisiä. Toipumisia kolarista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, vitsaus siellä ja toinen täällä...Kiitos toivotuksista!

      Poista
  4. Ei kaikkea kauneutta näe kaukaa, täytyy nöyrtyä ja kumartua pienimpien puoleen ja lähelle. Hienoja kuvia oletkin saanut ikuistettua! Tähkäkimikin nuppupallerot ovat vähintään yhtä söpöjä kuin avautuneet pörröt. harmi, kun eivät luonnoneläimet tyydy ihailemaan kauniita kukkia, vaan joudutaan rakentamaan esteitä. Paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään noista nuppupalleroista erityisesti! Niin, verkkojen kanssa koko kesän pykääminen on kyllä aika raivostuttavaa ja välillä tekee mieli antaa periksi, mutta kun kasveihin on sijoittanut pitkän pennin, niin toivoisi tietysti, että niistä voisi ja ehtisi itsekin nauttia.

      Poista
  5. Upeita kuvia, kelpaa katsella helmikuussakin. Erityisesti tykkäsin kärsämöstä ja kimikistä - ötököillä tai ilman kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökillä on ihan parasta, että kasvit tarjoavat ötököille suojaa, ravintoa ja kodinkin. Tuholaisista en kyllä välitä, esimerkiksi liljakukot saisivat puolestani meidän tontilta kupsahtaa sukupuuttoon.

      Poista
  6. Voi että miten ihania kuvia ja upeita makroja jälleen! Läheltä kannattaa montaa kukkaa katsoakin! Toivottavasti vointisi on parantunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina pitää yrittää muistaa tarkastella kasveja lähikontaktissakin, ikänäkö välillä tuottaa vähän vaikeuksia :)

      Poista
  7. Hei! Sinulle olisi blogissani haaste, jos vain haluat, jaksat tai ehdit... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kati! Minäpä tartuin siihen heti, niin ei jäänyt roikkumaan...

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!