sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Aitoviikunan vuosi lasitetulla partsilla

Aitoviikunani talvehtii nyt toista talveaan lasitetulla parvekkeella.
Se kasvaa termoruukussa ja on suojattu pakkaspeitteellä,
koska luin, että tuottaakseen hedelmää sen on oltava lepojaksolla
myös pimeässä ja paksu pakkaspeite blokkaa talven valon hyvin
Tämä lehti pukkasi ensimmäisten joukossa viime keväänä,
kuva on otettu 24.3.2020.
Pidin pakkaspeitteen maalis-huhtikuussa siten,
että lämpiminä päivinä avasin peitteen ja pakkasöiksi taas suljin sen.

Kevään valossa ja lämmössä aitoviikuna kasvatti nopeasti lehdistöänsä ja 25.5. se näytti jo näin hyvältä.


Pidän puun muodosta ja upeista, isoista lehdistä.
Tämä kuva on otettu 12.6. 


Taisin ihan kiljaista ääneen 6.7.,
kun huomasin puun lehtihangoissa pienet pylpyrät.
Wau, hedelmien alkuja, ei voi olla totta! 
Ensimmäistä kertaa ikinä puuni tuottaisi hedelmiä...


Varmaan joka aamu kävin tutkimassa, paljonko pallurat olivat paisuneet.
Tässä pikku pompuloita kuvattuna 12.7.


Mukavasti kasvoivat kokoa, tältä näyttivät 19.7.


En itse asiassa enää muista, montako hedelmää puu jaksoi kypsyttää,
veikkaisin, että sellaiset 6 - 8 kappaletta.
24.8. odottelin edelleen merkkejä kypsymisestä.


5.9. alkoi vähän näyttää siltä, että ensimmäinen hedelmä alkaisi taipua alas päin,
mikä on merkki siitä, että kypsyminen etenee.


27.9. koitti päivä, jolloin tämä onnellinen parvekepuutarhuri sai korjata ekan kypsän viikunan.
Innokkaana korjasin sen ehkä päivä-pari liian aikaisin, mutta paloin halusta päästä maistamaan.
Yhdestä viikunasta ei hilloon tarvikkeita tule, mutta ihan tuoreeltaan tuosta kaappasin suuhun lusikalla.
Makeaa oli! Melko pitkä aika siinä kypsyttämisessä meni, yli 2 ja puoli kuukautta

 
Viikunat kypsyivät puussa yksitellen, kukin vuorollaan.
Kypsymisen merkkejä olivat muun muassa
hedelmän pehmeneminen, värin vaihtuminen ruskean suuntaan ja
hedelmän taipuminen pikkuvarrestaan alaspäin.
Tässä oli seuraava viikuna kohta valmiina syötäväksi 6.10. kuvattuna 


14.10.


26.10.



Aitoviikunan lehtiin iski jossain vaiheessa kesää viikunaruoste, lajille yleinen ruostesieni.
Olin suihkutellut lehtiä kesän aikana estääkseni tuholaiset, 
mutta kostuttelu tarjosikin sienelle otolliset olosuhteet.
Menin siis ojasta allikkoon.
Noh, poistelin niitä ruosteen täplittämiä lehtiä, hedelmien kypsymistä tauti ei haitannut.
16.11. puussa ei ollut enää kuin yksi kellastunut lehti,
se tiesi sitä, että kohta olisi aika lähteä peitteen alle talvehtimaan.


En ole koskaan aiemmin leikannut viikunaani, mutta tiesin, että se vuotaa herkästi 
valkoista, tahmeaa nestettä ja vähiten sitä tulisi kasvin ollessa talvilevossa.
Päätin kuitenkin lyhentää oksia marraskuussa, jotta sain puun helpommin paketoitua
pakkaspeitteeseen, tämä tapahtui 20.11. ja sielläpä tuo aitoviikuna nököttää partsin nurkassa
samannäköisenä pakettina edelleen. Odottelemme yhdessä innokkaasti maaliskuuta!
Minulla ei ole aavistustakaan, jäikö ruostesieni jonnekin solukkoon vaanimaan,
mutta se selviää vasta myöhemmin. 


11 kommenttia:

  1. Huikea kasvutarina! Olet oikea viherpeukalo!
    Olit kertonut postauksessa hienosti kasvukauden kaaren. Mikä se mahtavampaa, kuin syödä kasvattamiaan viikunoita. Hyvää helmikuun jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Hiano onnistuminen! Kasvinaki hianon näköönen.

    VastaaPoista
  3. Oooooh, ikioma hedelmää puskeva viikuna, olet kyllä todella taitava. Mistä sinun taimesi on peräisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hirnakka! Vähän on pitänyt ulkolaisilta sivuilta hoitovinkkejä hakea, ei löydy suomeksi paljoakaan viikunan hoito-ohjeita esim. leikkauksen suhteen. Taimen hankintapaikkaa en kyllä enää muista, joku paikallisista puutarha-/taimimyymälöistä kuitenkin eli ei verkon kautta. Haluan yleensä itse valita taimen, jonka ostan.

      Poista
  4. Hyvin mielenkiintoinen postaus. Minäkin kokeilen eri kasveja lasitetulla parvekkeella. Viikunat ovat yksiä suosikkihedelmiäni, joten ajatus viikunasta parvekkeella kuulostaa houkuttelevalta! Luulin, etteivät viikunan hedelmät voi kypsyä ilman niitä pölyttäviä pistiäisiä, mutta väärässä selkeästi olinkin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta kannattaa kokeilla aitoviikunaa, ei muuta kuin keväällä taimikaupoille. Juuri laitoin itselleni kalenteriin muistutuksen, että muistan keväällä antaa puulle kalkituksen. Ja sitten pitäisi hankkia marjakasvien lannoitetta, viime kesänä taisin antaa Puutarhan Kesä -lannoitetta, mutta pystyy hyödyntämään parhaiten kuulemma tuota marjakasveille tarkoitettua. Laitahan viestiä, jos hankit puun ja olisi kiva tietää, miten sen kasvatus sitten kesän mittaan teillä onnistui.

      Poista
  5. Wau! Olen juuri itsekin herännyt ajatukseen, että muutakin voisi kasvattaa kuin chiliä ja paprikaa. Tässäpä oiva vinkki siis. Kiitos ihanasta postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että postaukseni herätti kiinnostuksesi viikunan viljelyyn. Sato ei välttämättä ole kovin iso, mutta puu kauniin muotoisine lehtineen on kyllä kaunis katsella, vaikka ei tulisi yhtään hedelmää. Itseäni harmittaa tuon sienitaudin iskeminen, toivon mukaan ei ole muhinut silmuissa talven aikana. Se tekee lehdistä ikävän näköiset ruskean täplikkäät. Jos tauti jatkuu, on varmaan luovuttava kasvista, mitään estoainetta tms. en ole onnistunut löytämään.

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!