lauantai 27. elokuuta 2016

Aikaan sinikellojen

Kellot ovat kilisseet ihastuttavasti pitkin kesää.
Luonnon omat kissankellot ovat aina yhtä herkkiä.



Harakankelloja on tänä kesänä ilmestynyt
sinne sun tänne ympäri mökkitonttia.
Niissä on kaunis violetti sävy.


Komea, pitkävartinen kurjenkello kasvoi ojan pientareella.
Senkin kukat kelpasivat peuroille.


Kurjenkello oli sen verran hankalassa pöpelikössä,
etten punkkien pelossa lähtenyt makrolla ottamaan lähikuvia.
Mutta tähtäsin kasvia eräänä iltana tieltä putkella
ja huomasin yhden kellon sisällä liikettä.
Sielläpä vaani kukkaravukki!


Lilan ja sinisen sävyjä löytyy myös muista ihanista luonnonkukista.
Yksi suosikeistani on ahdekaunokki.


Isojen piikkiohdakkeiden pinkinvioletti kukinto ei kauan kestä.
Mutta ainakin muutaman perhosen kukissa ennätin nähdä.


keskiviikko 24. elokuuta 2016

Harva se päivä

Suomen luonnon nimikkopäivää vietetään ensi lauantaina 27.8.
Itse taidan olla luonnon lumoissa harva se päivä.
Teemapäivän kunniaksi pari fotoa, ole hyvä:

Vaikka rusakkoja en mökkipuutarhaan toivokaan,
ovathan ne söpöjä. 


Vyöskorpionikorentonaaras on kuin koru.


Vilkkaat ja veikeät oravataaperot ovat kiitäneet
ympäri mökkimaaston männynrunkoja rapistellen,
leikkimässä ja uutta oppimassa,


Tähän näkyyn on hyvä nukahtaa...


Vaalitaan ja suojellaan luontoa, 
jotta voimme nauttia siitä joka päivä!
Se on niin ihmeellinen.

torstai 18. elokuuta 2016

Muutamia selviytyjiä

Talvi vei kaksi isotähtiputkea,
mutta vanhin selvisi eli isotähtiputki 'Rosea'
Tästäkin peura otti maistiaisia, 
mutta ei rouskinut suuhunsa sentään koko kasvia.


Nuokkulaukat ovat suloisia ja nousivat talven jälkeen mallikkaasti.
Ne olivat kovasti kukkakärpästen suosiossa, ja kukinta kesti pitkään.


Tähtilaukat sen sijaan kärsivät viime talvesta. 
Niistä ei enää muodostunut viime kesän tapaan jättimäistä palloa,
vaan esille punnersivat vaivaiset huiskilot. 
Myönteistä, etteivät ihan kokonaan delanneet.


Aiemmin jo kerroinkin,
että lähes kaikki verkottomat kurjenpolvet
päätyivät peurojen mahaan.
Tämän keväällä Helsingin puutarhamessuilta hankitun
'Laura'-kurjenpolven
laitoin kananverkon alle, ja kyllä kannatti:
valkoiset, kerrotut kukat olivat herttaiset.


Tukholmasta kotiutui keväällä
kyläkurjenpolvi 'Double Jewel',
sekin kerrottukukkainen.
Ihastuin purppuranpinkkiin keskustaan!
Tätä en ehtinyt verkottaa ja lähestulkoon kaikki sen nuput syötiin,
nämä kaksi kukkaa ennätin ikuistaa.


Hämykurjenpolvesta ei heti talven jälkeen näkynyt merkkiäkään.
Luulin jo menettäneeni kasvin,
mutta lopulta se pinnisti esille pari lehdykkää
ja jopa muutaman kukankin.
Se on itse asiassa tuplaselviytyjä,
koska säästyi myös peuroilta!
Ehkä sen vuoksi,
että oli osaksi piilossa rönsytiarellojen lehtien suojissa
ja varret olivat muita kurjenpolvia lyhyemmät.


Kesän hehkein sininen väri kuului sinilaukalle!
Näihin eivät sentään peurat ja puput koske,
pörrinkäisille vaan maistuivat.


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Kesän kukkijoita

Kun on usean vuoden ajan pyörittänyt blogia,
alkaa postausten otsikointi jo tuottaa ongelmia.
Tänäänkään en vetävämpää keksinyt.
mutta ajanee asian, kun luvassa on siis kuvia
mökillä tänä kesänä osasta kukassa olleista kasveista :)

Sametti-iiriksen ('Black form') nimellä ostin 
tämän kasvin muutama vuosi sitten,
mutta kukka ei kyllä siltä näytä.
Kaunis kuitenkin.
Ja tänä kesänä kukki ekaa kertaa useammalla pitkällä kukkavanalla.


Mustasipulilla (Allium nigrum)
on nimestään huolimatta
kauniit valkoiset kukat
Tämä laukkalaji myös kukkii
myöhemmin kesällä kuin monet lajitoverinsa.
Meillä mökillä kukinta ajoittui heinäkuun alkupuoliskolle.


Jo nuppuvaiheessa riittää ihailtavaa.
Mustasipulille ei tule monen laukan tavoin pallomaista kukintoa,
vaan se avautuu kauniisti laakeaksi maljaksi,
vähän suodatinpaperipussin mallia mukaillen :)




Tämän enempää ei ehtinyt tähkäesikko
avata ihania liloja terälehtiään.
Jotenkin kuvittelin, että rusakoille ja peuroille ei esikot maistu,
mutta näyttää maistuvan.
Viime vuonna tähkäesikon kukat saivat vielä kasvaa ihan rauhassa.


Sama juttu kävi viime syksynä istuttamani 'Forelock'-laukan kanssa.
Sipuleista nousi vain kaksi
ja niiden paisuminen kukintaan asti hiippalakkien suojissa
tuntui kestävän ikuisuuden.


Toinen ennätti edelle ja ehti kukkiakin kauniisti,
toinen kuitenkin syötiin nuppuvaiheessa.
Ja aina olen luullut, että ainakin laukat säästyvät peuroilta
Nyt sekin luulo on todistettu vääräksi.


Lisää kuvia mökkipuutarhan kesän sulostuttajista,
kunhan taas ennätän suodattaa kuvia ulos muistikortilta.


torstai 11. elokuuta 2016

Räpsyjoogaa

Taisin jo aiemminkin mainita, 
että tänä kesänä en ole pahemmin ehtinyt kuvata lintuja,
jotain kuitenkin ;)

Joutsenpari tuli taannoin mökkirannan lähistölle 
perheensä kanssa mutustelemaan iltapalaa,
tänä vuonna poikasia oli neljä,
yksi vähemmän kuin viime kerralla.

Nämä eivät ole kesyyntyneitä joutsenia,
joten pysyivät visusti kaukana minusta.
Hyvä niin.
Oppivat syömään oikeaa ruokaa eivätkä tule kerjäämään leipää.
Luin jostain, että leipä ja pulla voivat aiheuttaa
eriasteisia kehityshäiriöitä vesilintujen poikasille, 


"Tarmo, kato ku mä näytän sul,
miten tää räpyläjooga menee.
Nostat vaan jalan ylös, jännität, avaat räpsyn ja sit venyy.
Muista hengittää.
Älä ny vahtaa sitä tätiä, se vaa kuvaa,
koita ny tehä peräs samal taval ku mäki.
Ja lisätää vähä vauhtii, et pysytään silti mutsin messissä."


Katajanoksalla ilta-auringossa huikopalaa tähyili pikkulepinkäinen.
Se oli aika kaukana rantapöpelikön keskellä,
mutta onneksi putkella tavoitin.
Tämä taitaa olla naaras tai sitten nuori yksilö,
koirailla on toisenlainen väritys.


Vähän helpommin sain ikuistettua
parvekkeen edustan mäntyä kotipuunaan pitävistä sepelkyyhkyistä tämän,
joka asettui oksalle iltanokosille pesupuuhien jälkeen,
Kyyhkyjä on hauska seurata, kun touhuavat omiansa
ja eivät minusta parvekkeella pahemmin välitä.
Joka vuosi pesivät samassa männyssä.