sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Koiranhampaita

Hauska yllätys oli huomata,
että syksyllä 2013 istuttamani rusokoiranhampaat (Erythronium dens-canis 
 kukkivat mökillä nyt ensimmäistä kertaa.
Luulin niiden sipulien tulleen laitetuksi vääränlaiseen kasvualustaan,
koska viime keväänä lehtien välistä nousseet pari kukkanuppua eivät koskaan avautuneet.
Oletin koiranhampaiden kuolleen viime talven aikana jo kokonaan,
mutta sieltäpä punnersivat valkoiset kukkansa esille.


Kukista ei valitettavasti tämän parempia kuvia saanut,
sillä koiranhampaat ovat krookusten kaverina ja koska sahramit ovat pupujen herkkua,
olen ympäröinyt kasvit kananverkolla.
Se taasen hankaloittaa kuvaamista hurjasti,
mutta en jaksanut kiskoa tukikeppejä ja verkkoja irti,
joten tällä lopputuloksella mennään!



lauantai 25. huhtikuuta 2015

Kevätkiireitä

Kjik! 
Miten menee?
Tulin pikaisesti kertomaan,
ettei Intianminttu ole kadonnut sammakkojen kutuojaan,
mutta sillä on ollut muita kevätkiireitä
ja siksi blogissa on ollut hiljaisempaa!
Minä, kulmakunnan komein käpytikka,
puolestani etsin morsmaikkua,
jotta ehdittäisiin hankkia jälkeläisille
turvallinen pesäkolo.
Näkymisiin, kjik!

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Sitkeys palkittiin

Luonnon väkeä kuvaillessa on oppinut kärsivällisyyttä, hidastettuja liikkeitä,
sitkeyttä, sisua ja odottamisen jaloa taitoa.
Kaikkia näitä ominaisuuksia tarvittiin viime sunnuntaina 19.4.,
kun seisoin pari tuntia tämän ojan pientareella kaislapöpelikössä.


Tänä vuonna viitasammakoiden kutua oli erityisen vaikea seurata,
sillä ne olivat valinneet ojasta juuri sen ryteikköisimmän kohdan,
jonne oli ihan mahdotonta päästä lähietäisyydelle
ilman kuivien oksien, ruokojen ja kivien rapsahtelua.
Sammakot häviävät pinnan alle välittömästi pienestäkin liikkeestä tai äänestä 
ja voivat olla näkymättömissä jopa parisenkymmentä minuuttia. 
Olosuhteiden vuoksi suurimmassa osassa kuvista lopputulos oli tämänlainen:

 
Heinikkoinen törmä tarjosi pienille, viisisenttisille viitasammakoille oivan kutupaikan,
joka oli suojassa katseilta ja hyytävältä pohjoistuulelta
sekä minun kamerani putken ulottumattomissa. 


Joitain kuvia viitisten kututouhuista sain sentään napattua,
vaikka joka kuvassa joku kuivunut kaisla vilahtaa edessä, sivulla tai takana.
Kannatti olla sitkeä sissi ja seisoskella vinolla maaperällä pari tuntia :)
Kurkkaa halutessasi myös viime vuoden kuvasaalis samoista puuhista (klik).


Viitasammakoille tyypilliseen tapaan näillä veitikoilla
saattaa kutuinnostus näkyä sinertävänä värinä. Erityisesti vatsapuolella.
Tämä söpönen sammakko näytti saaneen itsellensä sinistä huulipunaa :)

Ps. Sinullakin on mahdollisuus osallistua
suureen sammakkoeläin- ja matelijakartoitukseen.
Se on käynnissä nyt.
Lue lisää Ylen sivuilta.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Primulateatterissa

Lupailin kertoa ikimuistoisesta messuostoskokemuksesta:

Museopuutarhuri Aaja Peura oli koonnut äskettäisille Piha ja puutarha -messuille
Suomen tiettävästi ainoan primulateatterin
yhdessä Turun yliopiston museologian opiskelijoiden kanssa. 


Viktoriaanisen ajan Englannista lähtöisin oleva primuloiden eli esikoiden keräily
on edelleen suosittu harrastus brittien keskuudessa.
Alkuperäinen Primula auricula eli kultaesikko löytyi Alpeilta 1600-luvulla.
Primuloista jalostettiin erilaisia värimuunnoksia ja
1800-luvulla niitä keräiltiin jo samaan tyyliin kuin perhosia,
kertoi Aaja Peura Ylen nettisivuilla.


Hauskinta minusta on se,
että näitä esikoita laitettiin näytille erityiseen primulateatteriin siksi,
että sateella teatterin verhot saatiin vedettyä primuloiden suojaksi.
Kasvit kuulemma pitävät tuulesta, mutta eivät kastumisesta.  


Messuilla oli esillä useampi kymmenen primulaa, mutta vain kaksi kukkivana.
Molemmat niistä keltakukkaisia.
Itse ihastuin eniten tuohon Brookfieldiin,
joka kuulemma on eniten jalostetuimmasta päästä.


Päätin ottaa haasteen vastaan ja ostin kaksi primulan pikkuruista tainta,
joiden kanta on peräisin Porvoosta Stensbölen kartanosta.


Jo aikoinaan oli kuulemma omistajalle ääretön ylpeyden aihe, jos sai primulansa kukkaan asti.
Nämä esikot ovat aika miniatyyrimallisia, kukatkin enimmillään parisenttisiä.


Hauskaa ja jotenkin viehättävää taimien ostamisessa oli se,
että sain itse osoittaa sormellani kennostosta,
mitkä taimet halusin ja
pitsiviuhkaa heilutellut, pitkään hameeseen sonnustautunut
englantilaistyylinen nuori daami
otti primulan alut lusikalla ja
kippasi ne vuoden 1966 New Yorkin Uutiset -lehdestä viikattuun pussukkaan.


Kotona lukaisin lehtipalasen antia:
ison hymyn toi huulille uutinen,
jonka mukaan 15.11.1966 Suomessa oli käytössä 105 tietokonetta.
Valtio omisti niistä 16, eniten tietokoneita oli tuotantolaitosten käytössä.
Uutisessa kerrottiin, että tilauksessa oli viitisenkymmentä tietokonetta lisää,
mutta niiden toimitusajan pelättiin venyvän jopa pariksi vuodeksi. 

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Messukohtaamisia ja -ostoksia

Jos jaksat, tule vielä kiertelemään kanssani Piha ja puutarha -messuille,
luvassa on satunnaisia kohtaamisia ja joitakin ostoksia!

Jos en ihan väärin ymmärtänyt,
ammatiopisto Livian floristiikan opiskelijat olivat tehneet taidokkaat sidonnat aulatilaan, rakkausteemalla.
Ihastuin simppeliin hääkimppuun:
ei pallo jalassa, vaan kädessä!







Luin etukäteen, että messuilla on parvekenäyttely,
mutta en huomannut sitä ensimmäisellä kierroksella.
Toisella kiekalla bongasin muistaakseni neljä "parveketta". 
Näyttely oli Sataedu:n viherrakentaja-artesaaniopiskelijoiden näyttötutkintotyö.
Parvekeversiot vaikuttivat vähän vaisuilta,
niihin olisi voinut panostaa enemmänkin, Tukholman messujen tyyliin.
Parvekefiilikseen pääsemistä häiritsi osittain näkyville jääneet messuseinäprofiilit,
nekin olisi kannattanut "verhoilla" parvekkeen teeman tyyliin:
tiili- tai betoniseinää, lautaa, mosaiikkia, liitutaulua tms.
Tämä väripilkku koristi yhtä parvekkeista...


...ja tämä installaatio toisen parvekkeen seinää.



Joku on tosiaan jaksanut näprätä nuo kaikki tulput kiinni verkkoon,
joka somisti kukkakaupan osaston kattoa.
Nyt en muista, minkä niminen kauppa oli kyseessä.


Turkulaista designia.





Kevään trendivärin, pinkin, bongasi messuilta muualtakin kuin yleiskoristelualueelta.














Puutarha Juha Peltonen oli lähestulkoon ainut erikoispelakuiden kauppias messuilla,
joten sille osastolle upposi useampi euro, kun hankin kahdeksan uutta pelargonia.
Näette sitten kesällä, jos saan ne kukkimaan, mitkä lajikkeet olivat kyseessä :) 


Kiskolainen Puutarha Siimes myi orvokkiamppeleita ja mitenkäs siinä sitten kävi,
en pystynyt ohittamaan pinkissä muovipytyssä ollutta
vaaleanpunaisenkukertavaa orvokkipilveä. Mukaan lähti!
Puutarhamyymälä Saija Aaltoselta hankin edesmenneiden jouluruusujen tilalle kotimaisen taimen.


Messuilla oli ensiesittelyssä Kauppilan osastolla perunan ja tomaatin yhdistelmä: TomTato.
Sama kasvi tuottaa juuriosasta perunasadon,
ja samalla maan päällä olevassa osassa kypsyvät kirsikkatomaatit.
Sekä tomaatti että peruna kuuluvat samaan sukuun,
ja nyt on onnistuttu varttamaan molemmat kasvit toisiinsa.
Messutiedotteen mukaan jalostajat ovat löytäneet oikeat lajikkeet
 jotta sekä tomaatti että peruna kasvavat samoin kuin erikseenkin viljeltyinä.
Lajikkeita ei ole muunneltu geneettisesti.
Tällainen lähti meille mökille testiin!


Pionien kodin osastoa en päässyt ohittamaan ilman taimen hankintaa,
tällä kertaa haksahdin Do Tell -pioniin.
Perennataimisto Ekmanilta ostin puolestaan elämäni ensimmäisen julianesikon.


En muista, milloin minulle olisi aiemmin myynyt taimia
pitsiviuhkaa pitelevä nuori, pitkään hameeseen pukeutunut nainen.
Sekin ihme tuli koettua messuilla, siitä ensi kerralla lisää!

Ps. Postaus ei sisältänyt blogiyhteistyötä.


maanantai 13. huhtikuuta 2015

Puutarha teekupissa

Lounais-Suomen puutarhayhdistyksen väki oli talkoillut Piha ja puutarha -messuille minipuutarhanäyttelyn. Tästä puuhasta voisivat vaikka lapsetkin innostua! Otetaan mikä tahansa astia ja luodaan siihen oman mielikuvituksen tuotteena minipuutarha. Messujen pienoispuutarhat oli pystytetty mm. maalipyttyyn, vanhaan kotsariin, tuoliin ja teekuppiin. Mukana oli eksoottisempiakin toteutuksia, mutta minuun vetosivat vähän simppelimmät versiot.