keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Tähtiä, sormia ja vyöhykkeitä

Hankin viime keväänä Tukholman, Helsingin ja Turun puutarhamessuilta 
tuttuun tapaan erilaisten pelakuiden taimia.
Tänä vuonna en kuitenkaan ehtinyt satsata niiden kasvatukseen ja hoitoon,
koska alkukesä sujui heinäkuisen muuton vuoksi pakkaushommissa.
Pelakuut siirtyivät muutossa lasittamattomalta parvekkeelta lasitetulle.
Valaistusolosuhteetkin muuttuivat vähäsen.
Kukinta ei ollut mitenkään upeaa, monet kukkatertut jäivät pieniksi.
Kovin kehnoja kuviakin niistä tuli, 
en kerta kaikkiaan ehtinyt kunnolla kuvauspuuhiin
ja osasta on vain kännyllä räpsyjä tallessa.
Tässä nyt kuitenkin joitakin kahdella parvekkeella kesänsä viettäneitä:

Tähtipelargoni Rushmoor Rhapsody' (kääpiö)



Vyöhykepelargoni Prinsesse Marie


Vyöhykepelargoni Karna


Sormipelargoni Dream lover (kääpiö)



Årets pelargon 2019: 
suklaapelakuut Brocade Cherry Night 


ja  Brocade Salmon Night


Vyöhykepelargoni Kleine Liebling (miniatyyri)


Ruusunnuppupelargoni Emma


Vyöhykepelargoni Sil Hero


Ruusunnuppupelargoni Australian Pink Rambler



Vyöhykepelargoni Sil Katarina


Munankuoripelargoni Diane Louise (kääpiö)



Vyöhykepelargoni Dronning Margrete


Ruusunnuppupelargoni Sister Henry


Vyöhykepelargoni Sundborn (vanha Mårbacka-lajike)


Moni ihanuus jäi kuvaamatta kokonaan, kun energiat menivät pakkaamiseen, siivoamiseen,
muuttamiseen, purkamiseen ja moninaiseeen säätämiseen.
Nyt on 31 ruukkua eri lajikkeita kiikutettu mökille talvetukseen,
viime vuoden talvetuksesta selvisi muistaakseni viisi pelakuuta.
Jospa tällä kertaa onnistumisprosentti olisi vähän suurempi?

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Kylvin ja nautin

Yksivuotisten kukkien kylvöt jäivät alkukesästä hitusen myöhäiseksi,
mutta siitä huolimatta mökillä oli unikoiden lisäksi muitakin sulostuttajia
ihan mukavasti, vaikka kaikki eivät itäneet ollenkaan.
Eriväriset ruiskukat ovat kukkineet näihin päiviin asti.
Erityisen suuresti niihin ovat loppukesällä ja syksyllä ihastuneet
kukkakärpäset ja kimalaiset.


Kesämalvikkiin voi aina luottaa, sen itämisprosentti on yleensä hyvä.



Peikonkakkarat tuikkivat pitkään valopilkkuina metsän reunamilla.
Istutin ne vanhaan yrttilaatikkoon. 
Yrtit eivät tänä kesänä olleet viljelylistalla heinäkuisen muuttoruljanssin vuoksi.
Ei olisi aika riittänyt yrttien hoivaamiseen
ja rusakoilta ja peuroilta varjelemiseen.



Peikonkakkaroiden sekaan kylvin pallerokiurunkukkia.
Ne ovat aiemmin houkutelleet perhosia, mutta nyt ei niin käynyt.
Tänä kesänä näköjään sinikukat vetivät puoleensa vähän erilaisempia vieraita:


Kehnommin itäneisiin lukeutuivat tänä kesänä perhoskukat.
Niistä kukkaan asti eivät ennättäneet kuin valkokukkaiset yksilöt.



Neidonkukkia putkahti esille vain pari, niitä en ennättänyt edes kuvata,
kun olivat jo kuihtuneet työviikon aikana.
Mitkä yksivuotiset sinulla kukoistivat kuluneena kesänä parhaiten?

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Apua, näen keltaista!







Ja lopuksi punaista!


Keltaiset lehdet kuuluivat järviruo'oille, vuorijalavalle ja sateenkaarilehdelle.
Ötököitä edustivat tällä kertaa harsokorento ja kontukimalaiskoiras.

torstai 3. lokakuuta 2019

Pieniä kohtaamisia

Olin jo vähän huolissani, 
kun en kesän mittaan nähnyt sisiliskoja mökkimaisemissa.
 Pelkäsin, että ne ovat kokonaan hävinneet. 
Onneksi elokuussa bongasin tämän söpön vaavin.
Nelisenttisen sisiliskopoikasen rinnalla muurahainen näytti yllättävän isolta.
Edellisen vastaantulleen murkun lisko pisteli poskeensa salamannopeasti.
Ei haitannut edes punkki kainalossa!


Tämä vajaa kymmensenttinen sisiliskotaapero näytti puolestaan pohtivan, 
onko suupala mahdollisesti liian iso. 
Tälläkin liskolla näkyi valitettavasti punkkeja.


Viime viikonloppuna mökkimaisemissa uiskenteli kyhmyjoutsenperhe,
johon kuului kolme, vielä harmaata höyhenpukua kantavaa poikasta.


"Minä suojelen sinua kaikelta."


Kovin löyhäperäisesti vanhemmat suhtautuivat siihen, 
että kolmas poikasista oli aina jälkijunassa. 
Se eksyi useasti muusta perheestä ja jäi piipittämään jälkeen.
Ihmettelin, miksi se ei ihan pysynyt muun porukan vauhdissa joka kerta, 
kun perhe vaihtoi syömäpaikkaa.
Lähemmästä kuvasta syykin selvisi: tällä poikasella ei ole toista silmää :(


Huomattavan vähän oli mökkimaastossa tänä kesänä hepokatteja.
Näin yhden vihreän lehtohepokatin tiellä yliajettuna raatona,
ruskeasävyisen pensashepokatin bongasin tien laidasta sentään hengissä.



Viime viikonloppuna katse osui tähän pensashepokattiyksilöön, 
joka lämmitteli kivipaasilla.
Sille oli käynyt köpelösti, toista takajalkaa ei ollut.


Kivipaasi on ötököiden biitsi, suosittu auringonottopaikka.
Siinä ovat viihtyneet syyskuussa myös punasyyskorennot.



Sahapistiäisten toukilla oli taannoin puskukisat.
En jäänyt seuraamaan, kumpi voitti.

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Syyskesän suosikit

Karvakonnanlilja taitaa olla yksi ehdoton suosikkini
mökkipuutarhamme kaikista syyskesän kukkijoista.


Myös posliinivuokko vetää minut aina ihan mykäksi herkällä kauneudellaan.


Samaa herkkyyttä on keijuängelmässä
jonka kukat tanssivat pitkien varsien yläosassa. 
Erityisen ihastunut olen noihin nuppupalleroihin.


Näistä kolmesta karvakonnanlilja kukkii vielä täyttä häkää,
posliinivuokko yrittää jaksaa availla muutamia nuppujaan
ja keijuängelmän söpöt kukat vetelevät viimeisiään.
Kaikki muut, paitsi konnanlilja, näyttävät kärsineen 
parista kuivasta kesästä kastelusta huolimatta. 

Syyshortensioita meillä ei pahemmin kannata kasvattaa,
koska peurat ja rusakot syövät ne alta aikayksikön.
Vanille Fraise koki kovia muutamia vuosi sitten, 
kun se istutuksen jälkeen syötiin lähes tapille.
Vasta nyt useamman vuoden jälkeen se on toipunut joten kuten
kananverkkohäkkyrän turvin ja kehitti muutamia kukkia, 
joista ylimmäisen peura kävi hotkaisemassa verkon yläpuolelta.