lauantai 21. heinäkuuta 2018

Akileijakeijuja ja luonnon pieniä ihmeitä

Oli kiva tavata puutarhabloggareita Suvikummun Marjan blogin kymppisynttäreillä. 
Kiitos upealle emännälle järjestelyistä ja herkkutarjoiluista!
Tuosta antoisasta ja helteisestä retkestä varmasti muutama kuva tulossa tännekin,
kunhan ensin saan kahlattua läpi mökkimaaston kesäkuun floorat ja faunat :)


Mamman peruja oleva tarhapioni omaa niin jännän värin.
että sen toistaminen kameralla on kovin haastavaa.


Pikkusyreenipuu 'Palibin' kasvaa mökillä metsän siimeksessä,
joten kukkia ei tule yhtä paljon kuin aurinkoisemmissa olosuhteissa ilmestyisi.


Mutta kyllä näistäkin tertuista jo tuoksui koko mäki ihanan parfyymisesti.
Pääkukinta ajoittui kesäkuun alkupuolelle.


Pikkusyreeni sai koristeekseen kimmeltävän korun.
Kukkatertuissa vaeltelu vaati välillä näiltä pikkujäteiltä aikamoista taituruutta.


Akileijojen kukat olivat ehkä kuivuudesta johtuen normaalia pienempiä kooltaan,
mutta hauskan keijuväen ne kuitenkin taas mökin kukkapenkkeihin muodostivat.
Lehtoakileija 'William Guinness' on yksi suosikkejani.
Melko identtinen sen kanssa on penkistä löytyvä 'Magpie'.
Jostain luin, että olisi jopa sama lajike, vain eri myyntinimi.


Viime vuoden kevään hankinta oli tämä
upean lilansinisen värin omaava ´Blue Barlow´.



Tämä hattara ilmestyi ihan itsestään uutena risteymänä kukkapenkin laitaan.
Oli kyllä niin herkun värinen!


Röyhelömekkoiset akileijat ovat kyllä sööttejä.
Mummonmyssyiksi myös kutsutaan, 
tämä lajike on 'Tower Pink'.


Edelliskeväänä esikasvatin vaaleansinisen mummonmyssyn taimia,
tänä kesänä ne kukkivat ensi kertaa.
Lajike taisi olla Aquilegia vulgaris 'Triple Blue'.
Siemenpussin hankin Chiltern Seedsistä.
Näitä tosin taisi vaivata akileijanäkämäsääski, 
kun osa nupuista oli niin vioittuneen näköisiä.



'Petticoat Pink' -akileijojen frillat ovat myös ihanat.


Hetken jo ehdin luulla, 
että 'Christa Barlow' oli talven aikana kadonnut.
Mutta tulihan sieltä sentään muutamia kukkia!


'Black Barlow' on aina niin dramaattinen.



Sysiakileijan terälehtien värisävyt vaihtelevat kiehtovasti valaistuksen mukaan.


Jaloakileija 'Crimson Star' kukki hirmuisen paljon viime kesänä,
nyt kasvi jäi todella pieneksi, varmaan kuivuuden vuoksi.




Valkoinen jaloakileija 'Silver Queen' kukkii edelleen nyt heinäkuussa.


Lajike voi olla myös 'Kristall', menin näissä sekaisin viime kesänä,
eivät muistaakseni kumpikaan kukkineet silloin.


Ahkerin akileija oli tänäkin kesänä vaaleanpunainen lehtoakileija,
joka on mökkipuutarhan ensimmäinen akileija. 
Sen tarina alkoi mökkiojasta,jonne se oli jostain levinnyt. 
Siirsimme sen kukkapenkkiin, jossa se on ilostuttanut jo monta kesää.


Tuoksuakileijan siniset kukat ilmestyivät jo aikaisin.
En taaskaan tänä vuonna muistanut nuuskutella kukkia lähietäisyydeltä.


Sattumalta löysin koivunrungolta parikin koivukehrääjän toukkaa.
Enpä ole koskaan ennen näitä nähnyt.
Aikuisia näkee kuulemma vieläkin harvemmin.
Toivon mukaan toukat pääsivät hyvin talvehtimaan,
voivat kuulemma viettää kotelovaiheessa joka kymmenenkin vuotta!



Lisää pisteitä maailmaan! Asialla kaksipistepirkot.


Angervohopeatäpliä oli viime kesänä tosi vähän,
tänä vuonna kesäkuussa näitä lenteli taas ilahduttavan monta.


Jouduin selittämättömästä syystä mökkitiellä kuvausreissulla ampiaisten hyökkäysten kohteeksi. 
Hyökkäsivät heti, kun yksi auto oli kaasutellut reippaampaa vauhtia ohitseni.
Eivät päässeet onneksi pistämään, sillä oli tiiviskankainen takki päällä ja lippis päässä. 
Ja myönnän, yritin juosta karkuun.
Tarhamehiläinen oli ystävällisempi tapaus ja tyytyi vain mesittelemään.


Pakko on vielä laittaa yksi kuva kulta- tai kuparikuoriaisesta.
Sillä oli niin nautinnollinen ilme ängelmällä, kun imuroi siitepölyä.


Sain kesän alussa lahjaksi kynnellisen puutarhahanskan.
Näillä kynsillä saivat kesäkuussa rikkaruohot kyytiä!
Heinäkuussa on ollut niin helle,
että rikkikset ovat saaneet rehottaa rauhassa.



perjantai 13. heinäkuuta 2018

Kelausta

Kesälomalla aika kuluu aina liian nopeasti!!!

Lupasin taannoin jatkaa kuvakelausta kesäkuulta, hissukseen kiritään nykyhetkeen.

Pihasyreenit avasivat valkoiset tuoksuvat pikkukukkansa jo touko - kesäkuun vaihteessa.


Sen lisäksi, että lehtosinilatva kukkii pitkään, se myös leviää siemenistä voimakkaasti. 
Kasvi maistuu peuroille, joten se pitää aina kahlita kananverkon sisälle. 


Komealuppion taimen luulin ostaneeni muutama vuosi sitten,
mutta konnantatarhan siitä sitten tuli.
Nämäkin tiskiharjat on pakko suojata kananverkon taakse,
syödään muuten oikopäätä lehdet ja kaikki.


Tähdikin kukinta oli kuivuudessa ja kuumuudessa tosi nopeasti ohi.
Hyvä, kun kerkesin työviikolla piipahtamaan välillä mökillä kesäkuussa,
niin ehdin nähdäkin sen.


Mökkitien koivut olivat jo isossa lehdessä touko - kesäkuun vaihteessa.


Nokkosperhosia on ollut ilahduttavasti lennossa kohtalaisia määriä mökillä.


Vakka-Taimesta viime keväänä hankittu ängelmä (Thalictrum chelidonii)
houkutteli useampia kupari- ja kultakuoriaisia möyrimään hennoissa kukissa.




Korentoja näkyi kesäkuussa todella vähän.
En tiedä, vaikuttiko kuivuus asiaan.
Muutaman ruskohukankorennon kaislikosta tavoitin.
Tämä tyyppi oli juuri murkinoimassa.


Kaksi 'Philippe Vapelle' -jalokurjenpolvea täytti tänä keväänä viisi vuotta.
Kyseessä on kahden Kaukasus-lajin hybridi. 
Kauniin kukinnan jälkeen ihastuttaa vähän nukkainen lehdistö.



Kuivuuden lisäksi tyypillistä keväälle ja alkukesälle
olivat  melko kovat tuulet, se taas antoi haastetta lähikuvaukselle.
Nukkeakileija selvisi ekasta talvestaan. 
Se on niin viehko pienine nuokkuvine kukkineen. 
Eroaa muista akileijoista siten, että kukilla ei ole kannuksia.


Tänä keväänä toivoin saavani Vakka-Taimesta siperianakileijan,
mutta niitä ei ollut saatavissa. 
Otin jonkun toisen lajikkeen tilalle,
mutta hukkasin nimilapun. 
Lehtoakileijamainen kukka sillä ainakin on,
tosin väriltään paljon tummempi,
tässä kastelukannun käynnin jälkeen :)


Kesän ahkerimmin kukkinut akileija taitaa olla jo keväällä aloittanut
vaaleanpunainen lehtoakileija, se kukkii edelleen.


Sysiakileijan väri on upean intensiivinen.
Tuli tuosta nupusta jostain syystä mieleen ihmisen sydänlihas.


Mummonmyssyt aloittelivat myös kesäkuun alussa kukintaansa.
On ne söpöjä.
Näistä ja muista akileijoista on tulossa lisää kuvasatoa seuraavassa postauksessa,
eihän näitä voi vastustaa (niin kuin joka kesä totean)!


On ollut niin ihanaa kuunnella lintujen laulua, kaipaan sitä talvella valtavasti.
Mustarastas taitaa olla yksi suosikeistani.
Mökin pöntöissä on ollut perinteiseen tapaan pesimässä myös kirjosieppoja.
Naaraan kuvasin mökkitien laidasta hyönteisiä kuikuilemasta.


Lopuksi vielä näyte leppäkertun seiväshyppytyylistä ihan vaan sen kunniaksi,
että Suomessa on parhaillaan käynnissä yleisurheilun nuorten MM-kisat
ja kohta aikuiset kilpailevat Berliinissä EM-mitaleista.


Oi, nyt on pakko lopettaa ja jatkaa taas seuraavassa postauksessa kesäkuun kelausta. 
Huomenna suuntaan ensi kertaa puutarhabloggareiden tapaamiseen,
joten pitää yrittää nukkua sitä ennen,
kun on ajomatka aamulla edessä.

Muistakaahan juoda tulevien päivien helteissä riittävästi vettä!