sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Millainen puutarhuri olet? -haaste

Sain Millainen puutarhuri olet? -haasteen Rikkaruohoelämää-blogista. 
 Haasteen on laittanut liikkeelle Pauliina Kukka & kaali -blogista.

Kiitos haasteesta, Between!
Vastaanpa siihen saman tien vapaasti muotoillen
 ja yhdistän vastausteni virtaan kuvia viime kesän hellekukkijoista mökiltä.

Kruunuvuokko

Puutarhasuunnittelu

Tykkään suunnitella esim. matkoja: 
tutkin etukäteen kohdetta ja valitsen paikat, jotka ehdottomasti haluan nähdä.
Loppuaika jää yllättäville kohtaamisille, elämyksille,
haahuilemiselle sekä paikalliselämän ihmettelylle.
Mutta puutarhan kanssa on sitten vähän eri juttu:
en kauheasti suunnittele etukäteen yhtikäs mitään.
Olen ylipäätään vähän erilainen "puutarhuri", 
koska minulla ei varsinaisesti ole omaa puutarhaa.
Taidankin olla jonkin sortin hybridipuutarhuri.
Huseeraan vanhempieni mökillä "puutarhuroiden" metsä- ja niittymaisemassa.
En siis pääse joka päivä puutarhassa touhuamaan,
joten isä on ollut korvaamaton apu.
Tänäkin kesänä olisi moni perenna kuollut, 
ellei isäni olisi jaksanut kastella niitä ahkerasti kaivovedellä. Kiitos hänelle siitä!

Tähtililja

Taimet istutan yleensä sinne, mistä joku sopiva soppi löytyy.
Ainoa asia, mikä pitää ottaa huomioon, on,
mahtuuko taimen ympärille myös laittamaan kananverkon.
Ilman verkkoja ei mökillä kukkisi monikaan kasvi;
peurojen ja rusakoiden menu on hyvin gourmet-voittoinen.
Puutarhan antimet ovat näköjään ylivertoja luonnon tarjontaan verrattuna!

Ketoruusuruoho

Toinen paikka, jossa voin turata kasvien kanssa,
on lasittamaton, puolivarjon parvekkeeni.
Suunnitelmallista on, että hankin sinne perinteisesti
kolmeen parvekelaatikkoon Vuorelasta Aquarello-pelargonit,
kahteen isoon ruukkuun seinustalle kärhöt
ja kahteen isoon amppeliin maahumalat,
loput kasvit ostan impulsiivisesti
ja sijoitan parvekkeelle samalla periaattella kuin mökilläkin
eli sinne, missä tilaa on :)

Ostokset

 Ostan kasveja randomisti.
Tosin Vakka-Taimeen teen ostoslistan latinankielisine nimineen,
mutta kaikkia toivomiani ei aina sieltäkään ole saatavissa,
joten kotiudun silloin usein vaihtoehtokasvien kanssa.

Nuokkulaukka

Tykkään kokeilla erikoisuuksia, jos sellaisia eteen tulee eikä hinta ole ihan päätähuimaava.
Niistä saa onnistumisen elämyksiä, toisinaan joutuu nielemään karvasta pettymyksen kalkkia.
Mutta sehän on elämää!

Työkalujen säilytys

Mökillä täpötäydessä puutarhavajassa on niin monenlaisia työkaluja,
hankittuja ja vanhempien perimiä, että sieltä on välillä vaikea löytää etsimäänsä.
 Tosin yleisin työkalu taitaa olla omat kädet.

Piparväriminttu

Ja vaikka omistan lukuisia pareja puutarhahanskoja,
huomaan usein touhuavani ilman niitä. Tuloksena multien kaivelu kynsien alta.

Minä hyötytarhurina

Olen luopunut hyötykasvien viljelystä mökillä,
se osoittautui liian haasteelliseksi.
Kokeilin porkkanoita ja sipuleita viljelypusseissa ja -laatikoissa,
mutta meni hermot,
kun yritimme suojata taimia tuholaisilta harsoin
ja linnut kävivät nokkimassa harsot rikki. 
Viimeinen niitti oli,
kun menetin koko komean sipulisadon sipulikärpästen iskettyä.
Pussiperunaakin viljelimme useampana kesänä;
peurat söivät naatit ja pussien verkottaminen isolla alueella oli hankalaa
(verkot vaikeuttivat myös kastelua).

Suklaakirsikka

Satoa saamme tällä hetkellä muutamista marjapensaista, suklaakirsikasta,
raparpereista ja metsämansikoista. Yrttejä viljelen satunnaisesti.
Persikoita tuli monena vuonna,
mutta tänä vuonna istutettu uusi puu ei vielä tuota satoa,
ehkä parin vuoden päästä.
Olen kyllä sielultani enemmän kukkaihminen, nautin visuaalisesta annista!

Kitkeminen

Never ending story! 
Inhoan kitkemistä, mutta sitä joutuu
valitettavasti perennapenkeissä tekemään toistuvasti.
Onneksi siinäkin hommassa saan isältä apua. 
Juuri eilen kynsihanskoilla riivin rikkiksiä penkistä.
Meillä se, että ylipäätään pääsee rikkaruohojen kimppuun, 
vaatii ensin kananverkkohäkkyröiden poistamista kasvien ympäriltä
ja siistimisen jälkeen taas verkkojen takaisin asettelemista
(mikä välillä voi olla raivostuttavaa täpötäydessä penkissä).


Sinilaukka

Välillä vain ohitan rikkaruohot katseellani ja annan niiden rehottaa.
Varsinkin viime kesän helteillä kitkentä ei ollut ensisijaisesti mielessä.

Puutarhapuuhat

Minulla taitaa mökillä perennapenkkien luona
ja kotiparvekkeella ruukkumeren edessä
olla useimmin kädessä kamera kuin kuokka.
No, kastelukannu kyllä myös parvekkeella päivittäin
ja mökilläkin lomalla joka päivä.

Pisamakello

Puutarhan tyyli

Mikä tyyli? Hah, ei sellaista taida olla.
Mökillä hurlumhei. Kananverkkojen ja keppien kuorruttama.
Parvekkeen tyyliä kuvastanee parhaiten sana runsas.

Kasvivalikoima

Eipä ole mitään yhtenäistä linjaa. Vähän yritän katsoa,
että perennat, joita hankin, sopisivat mökin luonnonmukaiseen meininkiin.


Malva

Usein valitsen kasveja, joita markkinoidaan perhoskasveiksi.
Värien puolesta vältän keltakukkaisia, mutta niitäkin olen sortunut hankkimaan,
jos kyltissä on väitetty perhosten niistä pitävän.

Parvekkeelle päätyvät yleensä Tukholman messuilta raahatut pelakuiden taimet,
tänä vuonna niitä taitaa olla 20 ruukussa.


Minä ja sää

Tähän kohtaan valitsen Pauliinalta valmiin vastausvaihtoehdon:
"Jos saisin valita, koko kesän paistaisi aurinko. Silleen sopivasti.
Yöllä sataisi sen verran, mitä kasvit tarvitsevat."

Suhtautuminen vuodenaikoihin

Syksyn värien hiipiessä maisemaan alkaa itsellä ahdistus vallata tilaa takaraivossa. 
Olen niin kesän lapsi kuin voi olla,
kesäkuussa syntynyt ja totaalisesti valon,
sinitaivaan, vähän yli parinkymmenen plusasteen
ja leppeiden kesätuulien kannattaja.
Talvi on jotain, jota varsinkin kylmäallergiasta kärsivänä, en todellakaan odota.

Sormustinkukka

Kerro, kuka sinut haastoi,
ja että haasteen laittoi liikkeelle Pauliina Kukka & Kaali -blogista.
Haasteen pohjan ja alkuperäiset kysymykset löydät siis Pauliinan blogista. 

torstai 6. syyskuuta 2018

Loistokultasiivestä alpiloismehiläiseen

Syyskuussa jo ollaan kalenterin mukaan,
mutta blogissa eletään täyttä höökää heinäkuun helteissä.

Tällä kertaa kuvamuistoja faunan puolelta,
flooraa sitten taas seuraavassa.

Loistokultasiipeä en ole koskaan ennen mökkimaisemissa nähnyt.
Nyt tuli sekin bongattua, ja hyvä, että kamera oli kourassa tienpientareella.


Värittömämpi tapaus on tesmaperhonen,
omalla tavallaan pisteineen kaunis sekin.


Punakylkirastaalla oli nokka täynnä murkinaa,
mutta silti se etsi tienpenkasta lisää.


Pikkuisella on paljon ihmeteltävää, 
kun lepän lehdetkin näyttävät jättiläisiltä.
Olisikohan sinitiaisen poikanen?


Peipon poikaset olivat jo näin isoja heinäkuun lopulla.
Ihan en ole varma, josko peipot olisivat pesineet tänä vuonna jopa kahdesti.
Vielä poikanen kerjäsi kuitenkin ruokaa.


Isäpappa tuuletti välillä tyynesti sulkiaan iltapäivän tuulessa.


Sarvipäinen valkohäntäpeura viihtyi mökkitien pellon varrella.
Kuten moni muukin sen lauman jäsen.
Parempi pellolla kuin mökkipuutarhassa. Omasta näkökulmasta.
Maanviljelijä voisi olla asiasta eri mieltä.
Aika symmetriset sarvet, vai mitä?


Herukkaperhoset viihtyivät parhaiten baarissa koivunrungolla.


Neitoperhoset ihastuivat heliotrooppiin.




Lauhahiipijät ovat niitä pieniä, oranssinruskeita vipeltäjiä,
jotka todella näyttävät pikkuruisilta keijukaisilta heinänkorsilla
tai ahdekaunokin kukinnoilla.




Heinäkuussa ilmestyivät myös keisarinviitat.
Ei niin suurilukuisena joukkona kuin joinakin kesinä,
mutta muutamia oli lennossa kuitenkin,
osa viihtyi kukkapenkin hummeloissa.


Heinäkuun puolivälin paikkeilla pitkään jatkunut kuivuus näkyi kaikkialla.
Keisarinviittanaaraskin etsi epätoivoisesti 
kukkivia apiloita kuihtuneiden joukosta.


Lanttuperhoset kisailivat parhaista paikoista
hummeloissa ja kukkaruukun heliotroopeissa.


Leppäkerttu on olemukseltaan hyvän mielen tuoja,
siksipä niitä tulee usein kuvailtuakin.



Koska minulla jo on lukuisia kuvia nokkosperhosista 
nauttimassa mettä ohdakkeilla,
yritin ikuistaa edes yhden onnistuneen kuvan
lennossa olevasta nokkosesta.
Tämä oli tulos.


Perhostakin vaikeampi lennossa kuvattava on pääskynen,
viuhuvat vain silmissä, kun tekevät hyönteisten perässä äkkikäännöksiä
ja taitavia kaarroksia veden yllä ja korkealla yläilmoissa.
Haarapääskyjä on ennen näkynyt paljonkin mökkimaisemissa,
viime vuosina hälyttävän paljon vähemmän, ihan yksi - kaksi kappaletta.
Onneksi pariskunta taisi saada jälkeläisiä, 
sillä heinäkuussa pääskyjä oli lennossa kymmenkunta.
Tämän parempiin lentokuviin en kyennyt.



Suruvaippoja viipotti ohi tuhatta ja sataa, 
eivät koskaan pysähtyneet mihinkään.
Kunnes...tein perhosbaarin koivunrungolle.
Sittenpä siinä olikin kerralla suruvaippoja useampia,
parhaimmillaan kahdeksan yhtä aikaa.


Baariin pysähtyi myös pari amiraalia.
Suurimman osan aikaa ne nautiskelivat viiniannostaan siivet supussa.
Myönnän, että en enää itse kestänyt seistä noin 35 asteen lämmössä
auringon paahteessa koivujen edessä,
jotta olisin saanut amiraalista edustavamman kuvan kuin tämän baarin lattialta otetun.
Poistuin saluunasta suosiolla, olo oli sen verran tukala.


Kurrepoikueen pitkähännät tutustuivat innolla mökkimaastoon.


Tämän ötökän nimi selvisi tovin odottelun jälkeen Facen ötökkäryhmässä.
Saanen esitellä: alpiloismehiläinen!

"Minä maiset murheeni unohdan, sinisilmiis kun katsoa saan."


7.9. on äitini syntymäpäivä.
Hän menehtyi viime tammikuussa.
Hyvää syntymäpäivää, äiti rakas.
Sinne jonnekin.
Sydämessäni olet aina, ikävä on päivittäin.



lauantai 1. syyskuuta 2018

Varjoliljoista angervohopeatäpliin

Heinäkuussa tuli katsottua viikkotolkulla telkusta jalkapalloa sekä
lojuttua hellettä paossa mökillä ilmalämpöpumpun viileässä syleilyssä.

Alkukuusta pystytin näyttelyä, jännitin avajaisia ja 
koin elämäni ekat oman näyttelyn avajaisjuhlat. 
Loppukuusta purin näyttelyn ja nyt mietin,
minne saan säilöttyä kaikki kehystetyt työni, 
ne ovat vieläkin hujan hajan nojaamassa seiniin kotini lattialla.

Puutarhassa ei tullut huhkittua muuta kuin pakolliset kastelukierrokset. 
Sama kastelukannurumba oli päivittäin edessä myös kotona parvekkeella,
onneksi mökillä oli miesväkeä apuna veden kannossa.

Tässä heinäkuun lomaviikoilta flooraa ja faunaa,
kaikki ihan mökkimaisemista.

Kukintahan oli helteillä monilla perennoilla nopeasti ohi.
Siihen joukkoon lukeutuivat ainakin meillä varjoliljat.
Ensin niitä vaivasivat liljakukot, sitten helle ja kuivuus,
mutta kukat ehtivät kuitenkin hetken loistaa ennen lakastumistaan.



Harjaneilikat aloittivat pienten nuppujensa availun jo kesäkuussa,
kukintaa riitti elokuulle asti.
Nämäkin viettävät eloansa kananverkkojen suojissa,
ovat rusakoiden The Herkkua.






Edellisvuoden unikot olivat siementäneet,
ja niiden jälkeläisiä ponnahti esille jo kesä - heinäkuun vaihteessa.






Punaista pilkotti myös punaherukkapensaissa,
marjat kypsyivät tosi aikaisin.


Herukkapensaan lehdellä tallusteli tummanpuhuva härkälude.


Sarah B. hurmasi tyllihameillaan heinäkuunkin puolella.


Näin kesällä perennamyymälässä itselleni uuden perhoskasvin,
 'Butter Milk' -syyskaunosilmän.
Kyltin kuvassa sen kukat näyttivät kermanvalkoisenhaaleankellertäviltä.
Ajattelin, että ok, tuonkeltainen sävy vielä menettelee
(kaikki varmaan tietävät,  etten ole hirmuinen kirkkaankeltaisten kukkien fani).


Oli siinä isällä naurussa pitelemistä, kun kaunosilmän ekat nuput ilmaantuivat.
Ne näyttivät todella ärtsykän keltaisilta.


Nooh, kirkkaankeltainen väri vaihtui kyllä enemmän kermankeltaiseen,
kun kukat vanhenivat...
Heh, yhden ainoan perhosen näin tämän perhoskasvin kukissa,
nimittäin lentonsa loppupuolella olleen, kauhtuneen mittarin.
Onko teillä muilla kokemusta tästä kasvista?


Limenkeltaista sävyä perennapenkkiin toi kääpiöunikko 'Pacino',
joka ilmestyy esiin joka vuosi jostain päin kukkapenkkiä.
Liikkuvaa sorttia.


Leppäkertut ilahtuivat aikaisin kukintansa aloittaneista
tienvierustan pietaryrteistä.


Pehmeä patja yöksi löytyi illansuussa ohdakkeiden partasudeista.


Kesäkuussa oravamamma näytti vähän stressaantuneelta.


Tuuheahännät olivat löytäneet tiensä mökin kattorakenteisiin
ja siellä elämöi kesän aikana kaksi lähes peräkkäistä pentuetta.
Satuin paikalle, kun katolla ja ränneissä ravasi viisi poikasta yhtä aikaa.
Kaksi niistä näkyy ihan tuolla ylhäällä, loput alhaalla.


Emo kuljetti lopulta jo melko isokoiset pentunsa
yksi kerrallaan suussaan toiseen pesään, missä ikinä se lieneekään.
Odotimme, että pesä katon uumenissa oli varmasti tyhjä,
jonka jälkeen isäni on yrittänyt tukkia reitit katon alle.
Kurreille pesäpaikkoja löytyy kyllä metsästä yllin kyllin.

Harsokorento puolestaan tuumaili itsekseen:
Kerro, kerro kuvastin,
ken on korennoista kaunehin?


Hopeasinisiipi nautiskeli hiirenvirnoilla.


Pikkulepinkäinen (koiras) näytti naamioineen aika kärttyiseltä.


Angervohopeatäpliä oli ilahduttavan paljon liikkeellä heinäkuun alussa.




Mitkään muut kasvit kuin tienpientareen ohdakkeet
eivät näille perhosille kelvanneet.
Niinpä kasvustoissa oli hetkittäin aika ruuhkaista.


Telkkä pesi pitkästä aikaa mökkirannan pesässä.
Harmi, että heinäkuussa poikueesta oli jäljellä vain yksi.
Toivon täydestä sydämestäni, että se selviytyi aikuisuuteen asti!


Ja näitä valkohäntäpeuroja näkee mökkimaastossa ihan päivittäin, 
olipa sitten aamu, päivä, ilta tai yö.



Muistoksi tänne myös yhden lomaviikon sääkartta,
keli olikin lähes tulkoon samanlainen koko viisiviikkoisen lomani ajan!
Ennusteissa näkynyt sade kuivui kasaan eikä sadekuuroja mökillä saatu.


Historian kuumimman heinäkuun kuvasatoa on luvassa vielä lisää,
joten stay tuned :)