torstai 18. syyskuuta 2014

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin

Mennyt kesä oli surkea päiväperhoskesä. 


Ympäristö.fi-sivun mukaan kesä oli päiväperhosille 2000-luvun heikoimpia. Runsaslajisin perhonen meillä mökillä päin oli tesma. Ympäristö-sivustolla kerrotaan, että useimmat päiväperhoslajit ovat esiintyneet tavanomaista vähälukuisempina, esimerkiksi niittysinisiipi ja nokkosperhonen.

Eipä mökillä kovin montaa neitoperhostakaan tänä vuonna lennellyt, yhden amiraalin bongasin nyt loppukesästä, samoin yhden herukkaperhosen ja kesän aloitukseksi isonokkosperhosen. Suruvaippaa en tainnut nähdä kertaakaan. Kaali- ja lanttuperhosia on ollut jonkun verran, alkukesällä näin yhden Auroran ja muutamia hopeatäpliä pitkin kesää. Näköhavaintoja kertyi myös piippopaksupäästä, lauhahiipijästä ja virnasinisiivestä. (Lue lisää perhoskesä 2014 -raportista Ympäristö.fi:n sivuilta: KLIK)

Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin! 


Elokuun alussa kävelyllä ollessani näin jotain pientä lepattavan metsän ja pellon laidalla ojassa ohdakkeiden joukossa. Perhonen oli melkoisen kaukana, ja jouduin kuvaamaan lisäksi kirkkaaseen vastavaloon, mutta muutama otos sentään onnistui jotenkin. Ainakin lajitunnistus oli kuvien avulla mahdollista tehdä. Kyseessä on ruostenopsasiipi (Thecla betulae). Ihan ensimmäisen kerran elämässäni sellaisen näin! Upea juttu!


Perhostutkijain seuran mukaan laji on jokseenkin harvinainen eteläisimmän Suomen perhonen.
Tosin muiden nopsasiipien tapaan perhonen on melko huomaamaton,
mikä antaa ehkä kuvan todellista harvinaisemmasta lajista.
Ruostenopsasiipi ei ole kovinkaan innokas lentelemään ja
kuulemma etenkin koiraat oleskelevat pääasiassa puiden latvustoissa,
joten eipä niitä sieltä tule helposti havaittua.


tiistai 16. syyskuuta 2014

Mainio tuttavuus

Ostin tänä kesänä Vuorelan puutarhasta kääpiöunikon (Papaver miyabeanum). Senkin uhalla, että tiesin kukista tulevan kellertäviä. Väri ei kuitenkaan ole kirkkaankeltainen, vaan vähän limeen shiftaava "viileä" ja haalea keltainen. Varsin nätti yhdistelmä tuuhean harmaanvihertävän lehdistön kanssa. Kukat nuokkuvat ja kääntyilevät kauniisti, ja kukkia on todellakin riittänyt koko kesän ajaksi. Kääpiöunikko on kompakti puska ja kukkavarret pysyvät maltillisen pituisena. Mainio kasvi!




perjantai 12. syyskuuta 2014

"Orpo" olo

Kamerani on huollossa, ollut jo tovin. On ihan "orpo" olo.
Se musta mötikkä kulkee mukanani kesäaikaan vähän kaikkialle.
Talvella sillä on lepokausi,
pakkasallergiani estää talvikuvauksen ulkona viimassa.
Niinpä nyt pitää tyytyä tämän kesän aiempiin kuviin:
värkkäsin teille rusetin kera kortin alkukesän orvokkikimpusta.
Mökillä vieläkin kukkapenkissä kukkivat siemenistä kasvattamani orvokit
(harmikseni taas suurin osa oli keltaisia).
Ahkeria kukkijoita!



keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kesämuisto

Heinäkuu oli niin helteinen ja kuuma,
ettei tullut paljon koneen ääressä istuskeltua,
kun ulkoilma kutsui luokseen.
Siksipä keskikesän ajalta on kuvia purkamatta
 jospa aloitettaisiin ihanasta kesämuistosta:
kohtaamisesta pikkulepinkäisen (Lanius collurio) poikasen kanssa.


Ainakin oletan, että se oli poikanen,
koska puvun väritys, linnun koko ja olemus viestivät nuorehkosta elämänkokemuksesta.
Saa korjata, jos olettamukseni osoittautuu silmissänne vääräksi.



Ei voi uskoa, että näin söötti lintu on aikamoinen saalistaja.
Tai no, tuo nokka on aika vaikuttava, petolintumainen.
Ruokalautaselle kuuluvat mm. sudenkorennot, myyrät ja hiiret.
Pikkulepinkäinen kuulemma seivästää ylimääräisen ravinnon
sadekausien vararavinnoksi pensaissa oleviin piikkeihin. 




Pikkulepinkäisten laji on Luontoportin mukaan taantunut.
Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 30 000–60 000 paria.
Minä en ollut koskaan aiemmin tavannut tällaista lintua,
mutta viime kesänä onnistuin näkemaan pikkulepinkäisen pariinkin otteeseen.


Pikkulepinkäinen talvehtii itäisessä trooppisessa Afrikassa.
Syysmuutto on alkanut jo niinkin varhain kuin heinäkuun lopulla
ja muuttajia riittää elokuun puoliväliin paikkeille.
Nyt näitä lintusia ei siis pitäisi enää pahemmin tässä kohtaa vuotta pystyä bongailemaan,
ensi keväänä sitten uudestaan!



maanantai 8. syyskuuta 2014

Kuparia

Kupari taisi olla joku aika sitten varsin trendikästä sisustuksessa. Itse en trendien aalloilla ratsasta, joten ei haittaa, vaikka metallisävy ei enää olisikaan IN. Sattumalta löysin kesällä kirpparilta pyöreän kuparitarjottimen, joka ostohetkellä oli varsin tummunut ja läikikäs. Perusteellisen puunauksen jälkeen se näytti riittävän hyvältä ja pääsi olohuoneen pöydälle säihkymään hillitysti.


Kun nyt kupariteemaan pääsin, niin postailen samalla tämän hetken suosikkikoruni, sillä tähti on hauskasti kuparin väriin vivahtava, vaikka se kuvassa shiftaakin enemmän kultaan. Tämä on hankittu viime kevään Tukholman reissulta laivan myymälästä. Vain yksi oli enää jäljellä. Se selvästikin kutsui minua :)




lauantai 6. syyskuuta 2014

Westersissä

No niin, nyt lähdetään vihreän puutarhatontun innostamana kierrokselle Westersin Puutarhaan,
joka ei ole kooltaan kovin iso,
mutta muodostaa viihtyisän kokonaisuuden.
Kyseessä on Gunilla Törnroosin pihallensa tekemä kotipuutarha,
jonka näkymistä saavat vieraatkin nauttia kesä - elokuun ajan Kemiön Kiilassa.






Puutarhassa on yhdistelty hyötyä ja kauneutta.
Se on rönsyilevä ja vähän "puolivilli",
eikä missään nimessä minimalistinen.
Oman ripauksensa tunnelmaan tuovat jokakesäiset taidenäyttelyt,
tänä kesänä nähtävänä oli myös eri taiteilijoiden puutarhatonttu-toteutuksia. 
Tonttuja en hirmuisesti ikuistanut,
sillä keskityin kesäkuisella visiitilläni lähinnä puutarhan antiin.



Päivä oli hyvin tuulinen, mutta aurinkoinen
Niitä harvoja kesäkuun lämpimiä päiviä.
Kuvakavalkadi on runsas, joten toivon mukaan jaksat tepastella mukanani
vihreällä nurmikolla retken loppuun asti :)







Westersin nettisivuilla kerrotaan, 
että puutarhan juuret ovat vanhoissa talonpoikien ja merenkävijöitten keittiöpuutarhoissa
– tänään puutarhaa viljellään täysin ekologisesti.
Westersissä kasvaa kukkia, yrttejä ja vihanneksia.





Kasvimaita eivät reunusta pelkästään kasvit, 
vaan pihalta löytyy monenlaisia toteutuksia heinäseipäistä lähtien.



Myös säleikköpäärynäpuista oli tehty aita, joka rajasi hienosti kulkuväylää.





Vanhan, kunnostetun navetan pariovien takaa löytyy
tilausravintola, pieni kesäkahvila, taidetta ja tilamyymälä.
Ainakin kuluneena kesänä puutarhassa järjestettiin myös konserttisarja.
Syyskuussa navettaan näyttää olevan tulossa hapansilakkafestivaali?!?




Kasvihuoneen seinustalla oli myynnissä joitakin perennan taimia ja yrttejä, muutama pelakuukin.




Minusta oli hauska idea nostaa heinät jalustalle isoihin ruukkuihin!
Näitä oli sijoiteltu kasvihuoneen edustalle useampia, tuli kiva kokonaisuus.




Rautainen penkki oli verhoutumassa vihreään.
Huvimajastakin löytyi taidetta.
Westersin tämän kesän näyttely kantoi nimeä arSboretum 14.



Kasvihuoneessa katse kääntyi ensimmäisenä turkoosissa ruukussa kasvavaan
isoon sitruunapuuhun, jossa oli jo hedelmiäkin.




Ai niin, ne puutarhatontut!
Hauskin toteutus oli mielestäni tämä yllätys:
puisen tonttulakin alle pääsi itse tonttuilemaan.
Moni taisi otattaakin itsestään puutarhatonttuisen kuvan istumalla pölkylle.
Yllättävän paljon tonttulakki muistuttaa muodoltaan kasvihuoneen chilejä :)