keskiviikko 14. elokuuta 2019

Pienet lepattelijat tuovat ison ilon

Öttiäisten ja perhosten bongailu on jäänyt tänä kesänä
melko minimiin muuttopuuhien vuoksi.
Tänä vuonna jotkin lajit ovat olleet mökkimaastossa 
jopa hälyttävän vähälukuisia,
esimerkiksi erilaisia sinisiipiä jäin kaipaamaan.
Onnistuin alkukesän paatsama- ja virnasinisiiven lisäksi
kuvaamaan vain tämän hopeasinisiiven.



Nokkosperhonen sen sijaan on ollut tänä kesänä meillä päin runsaslukuisin laji.
Niitä näkyi sekä alkukesällä, jolloin lennossa oli talvehtijoiden sukupolvi...


...että nyt loppukesästä, jolloin liikkeellä ovat toisen sukupolven edustajat,
väreiltään talvehtineita yksilöitä vähän hehkeämmät lepattelijat.


Pieni ja hento piippopaksupää löytyi virnojen joukosta.
Piippojakin näkyi vähemmän kuin ennen, valitettavasti.


Joinakin vuosina keisarinviittoja on ollut ruuhkaksi asti,
nyt olen nähnyt niitä mökillä kaksi.
Harvoin ovat pysähtyneet mihinkään, lentäneet kuin heikkopäiset.
Molemmat taisivat olla koiraita ja naaraat ilmeisesti kadoksissa.
Harmi, sillä se ei lupaa hyvää ensi kesänkään keisarinviittapopulaatiolle.
Perhosia varten istuttamani nauhus sentään onnistui vetämään keisarinviitan puoleensa,
jotta sain napattua tästä ikiliikkujasta kelvollisen kuvan.


Isojuuriyökkönen, nykynimeltään kai isolahoyökkönen, yllätti mökkirannalla.
Tupsahti ensin näkösälle kuoriutumisen jälkeen tuollaisena tumppina, 
alkoi sitten pumpata siipiinsä eloa ja kokoa, 
ensin pystysuunnassa (vaakakuva alla) 
ja sen jälkeen yökkö käänsi siipensä hornetmaiseen asentoon.
Aika kauan se maassa kökötti ennen ensilentoaan.
Mielenkiintoista oli seurata!


Näiden lisäksi olen bongannut heinä-elokuussa 
muutamia angervohopeatäpliä ja tesmaperhosia, 
joitakin lauhahiipijöitä, pari suruvaippaa ja neitoperhosta
sekä useita lanttuperhosia, mutta vain yhden amiraalin 
enkä yhtään ohdakeperhosta.
No, vielä on kesää jäljellä, joten ei muuta kuin perhosbaari pystyyn
ja odottelemaan uusia vieraita!
Nämä pienet siivekkäät lepattelijat tuovat olemassaolollaan ison ilon!

Minkälainen perhoskesä sinun luonasi on ollut?

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Huh-huh, ei ihan heti tätä uudestaan

Kyllä nyt tietää muuttaneensa, 
kun kesän hajuvetenä on toiminut Cif ja
puutarhahanskojen sijasta käsissä ovat kuluneet siivoushanskat.
Muuttaminen on aika rankkaa puuhaa, 
joten en kyllä aio ihan heti käydä tätä rumbaa läpi uudestaan :)
Olen kiitollinen läheisteni avusta muuton aikana,
ilman heitä tästä ei kyllä olisi tullut mitään!
Vielä parisenkymmentä banaanilaatikkoa odottaa purkua,
hommaa on hidastanut kesäloman päättyminen ja paluu arkeen työrintamalla.
Pikku hiljaa elämä alkaa palata takaisin urilleen, tavarat löytävät paikkansa
ja mielikin on asettunut uusiin kotimaisemiin.
Terassilta olen jo ehtinyt ihailla heinäkuun yön valaisevia yöpilviä.


Pelakuutkin ovat jo muuttaneet entiseltä avoparvekkeelta
uuteen kotiinsa, lasitetulle terassille. 
Ihan kivasti näyttävät viihtyvän,
kunhan muistan availla parvekelaseja, 
mikä on minulle uudenlaista puuhaa.

Tähtipelargoni 'Toscana Summer Twist Rose'


Nautihan elokuustasi!

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Akileijoilla pitkä kukinta

Helle ei ole kiusannut,
joten akileijat mökillä ovat jaksaneet kukkia viikkotolkulla.
Vieläkin osassa on kukkia siellä täällä.
Tässäpä niitä: on lehtoa, jaloa, sysiä, tuoksua ja nukkea :)
























Nukkeakileija hurmaa siroudellaan.


Akileijoista suosikeiksini kirivät tänä kesänä 
luonnostaan syntynyt viininpunainen värimuunnos mummonmyssystä.
Väri on ihana! Hybridi parhaimmasta päästä!
Sekä farkunsiniset myssyt :)



Muutto häämöttää jo,
joten voi mennä tovi ennen kuin ennätän taas blogimaailmaan!
Voikaa hyvin!

torstai 4. heinäkuuta 2019

Konmaritusta ja pioneja

Pakkauspuuhat ovat lohkaisseet ison osan lomapäivistä juhannuksen jälkeen,
joten en ole ennättänyt blogin puolelle piipahtaa.
Muutto on edessä heinäkuussa, 
joten kesäloma menee lähinnä sen parissa.

Tuntuu, että olen "konmarituksen" huipulla;
paljon on tavaraa lähtenyt kierrätykseen ja osa roskiinkin.
Olen päättänyt suoraan luopua muuton yhteydessä tavaroista,
joita en ole käyttänyt viimeisen vuoden aikana kertaakaan.
Tämä aspekti on luonnollisesti pitkittänyt pakkaamista,
koska monen esineen kohdalla olen pohtinut, olenko käyttänyt tätä, 
tarvitsenko tätä todella ja jos en, tarvitseeko joku muu. 
Ja lajittelun jälkeen tavarat on pitänyt vielä toimittaa kiertoon suunnitellusti.

Ja eih, en ole vieläkään valmis.
Tyhjiä banaanilaatikoita odottaa keittiön lattialla...

Muutamia mökkipuutarhakuvia olen ehtinyt napsia,
suuri ilo olivat näyttävästi kukkineet pionit, tottakai!

Ekana nuppunsa kypsytteli entiseen tapaan isän äidiltä peritty tarhapioni.
Väri aina yhtä vaikeasti kameralla vangittava.



Reine Hortense -pionin luulin jo menettäneeni,
kun se ei viihtynytkään kasvupaikallaan.
Siitä oli jäljellä yksi ranka, kun istutimme pionin uuteen paikkaan
muistaakseni parisen vuotta sitten.
Nyt huomasin sen tehneen yhden kukan.
Ehkäpä Reine tuosta lähtee tuuhistumaan pikkuhiljaa.


Coral Charmin väri hurmaa vuosi toisensa jälkeen.
Lohenpunainen hohtaa auringon ja varjon läikkeessä,
vanhetessaan kukat haalistuvat tyylikkäästi.



Viimeisenä keri terälehtensä auki Sarah Bernhardt,
aina yhtä hemaisevan upea!


Ja mikä tuoksu!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Ihanuuksia

Voi sentään, akileijat ovat jo meillä mökillä siemeniä kehittämässä.
Tämä sininen oli ilta-auringossa niin täydellinen mummonmyssy.
Muita akileijakuvia tulossa myöhemmin toisessa postauksessa.


Hieman samoja sinisävyjä shiftasi isotähtihyasintti,
joka kehitti tänä vuonna monta kukkavanaa.


Toukokuun loppupuolen postauksessani (KLIK)
ihmettelin, mikä kasvi pukkaa maasta ylös.
Joku teistä aavisteli laukoiksi.
Itselläni ei ollut harmaintakaan muistikuvaa,
mitä olin kyseiseen paikkaan istuttanut 
enkä ollut nähnyt sennäköisiä tiittejä koskaan ennen. 
No, ei se mikään ihme ole, 
sillä nämä pukkasivat ylös mullasta meillä nyt ensimmäistä kertaa: 
lilikiehkurakielot (Polygonatum cirrhifolium)!


Viime kesänä istuttaessani pystyssä oli vain yksi kukassa oleva varsi,
nyt niitä oli jo monta - huippua!


Luulin viime kesän kuivuudessa ja helteessä menettäneeni 
Ruotsista hankkimani hietakäenkaalin
joka tosin on kivikkokasvi, joten sen pitäisi kestää kuivia olosuhteita.
Ihastuin hietakäenkaalin kauniisiin lehtiin ensinäkemältä,
lehtien väri ja muoto olivat suurin heräte kasvin hankkimiselle.
Taisin kiljaista ääneen ilosta, kun huomasin nyt kesäkuun alussa
sen näin hyvävoimaisena kukkapenkin laidassa.
Pieni, herkkä ja sievä. 


Alkukesän leiskuvin kukinta oli ehdottomasti pinkillä vuorijumaltenkukalla.


Valkoinen versio oli selvästi hillitympi.


Isän pystyttämien korkeiden kananverkkohäkkyröiden ansiosta
syreenitkin pääsivät kehittämään kukkaterttunsa ilman,
että peurat järsivät osan oksista pystyynkuolleiksi, kuten edellistalvena.
Ihan yhtä hyvin ei käynyt verkottomalle pikkusyreenipuulleni Palibinille,
joka aiempina vuosina on saanut olla täysin rauhassa,
mutta nyt rusakko popsi masuunsa puun alaoksat. Otti pattiin. Pahasti.

Tämän tuoksun kun saisi purkkiin...


Yritän etsiä syksyisin sipulitarjonnasta lähinnä kokovalkoisia narsisseja,
mutta niitä ei kovin monia ole ilmestynyt eteen.
Tämä on yksi aiempien vuosien hankinnoista,
 ja nimi on valitettavasti kadoksissa.
Isot kukat, tosin hieman vanhentuessaan shiftaavat kermankeltaiseen.



Viime syksynä istuttelin joitakin uusia narsissilajikkeita,
yksi niistä oli Professor Einstein,
aika pirtsakka tapaus.



Kovin vähän olen valitettavasti ehtinyt olla näin alkukesästä mökillä.
Niinpä perhoshavainnotkin ovat olleet melko minimissä;
suuri ilonaihe oli kuitenkin, kun päivänkakkaraketoa ihaillessani
lähikukkaan lennähti pikkukultasiipi.


Tämän pensaan kukkia muistan harvemmin kuvata,
vaikka kovin nättejä ovat nämäkin.
Valkeista kukista kehkeytyy marja-aronian tummanpuhuvia marjoja,
yleensä lintuparvi popsii ison pensaan tyhjäksi syys-lokakuussa.


Puhtaat valkeat...



Mummon peruja oleva juhannusruusu ehti kukkia mökillä
jo ennen juhannusta, itsekin missasin täyden kukinnan vaiheen, nyyh.
Tässä kuitenkin eka nupusta puhjennut ihanuus.
Tuoksukoon tämä äitini silmäterä myös hänelle sinne tähtitaivaan taa...


Herttaista ja leppoisaa juhannusta!