Kerrannaiskukkainen hybridi

Yritin selvittää, mitä lajia tämä mökillä yhden ainoan kukan puskenut kerrottu, valkoinen jouluruusu edustaa. Sen terälehdet ovat ihan valkoiset, mutta sisusta hohkaa vihreää. Löysin jouluruusussa olleen lapun, jonka olin laittanut talteen. Siinä lukee vain: Helleborus mix.

Kasvi on lapun mukaan peräisin tanskalaiselta taimistolta Gartneriet Spireniltä. Jos nyt jotain yrityksen tanskankielisiltä sivuilta ymmärsin, niin taimistolla kasvatetaan sekä Helleborus orientalis -hybridejä (yksinkertaisia ja kerrattukukkaisia), jotka kulkevat Tanskassa ilmeisesti nimellä påskeklokker (pääsiäiskellot). Ja lisäksi taimistolla on perinteisiä jouluruusuja nimellä Helleborus niger, jotka kukkivat jo joulukuun lopulla (siis Tanskassa). Suomessa olen nähnyt tuosta versiosta käytettävän nimeä vaaleajouluruusu. Veikkaan tämän minun kukkani edustavan noita hybridejä :)

Tanskalaistaimiston sivuilla oli muuten aivan ihastuttavia kuvia jouluruusuista, joissa on pilkkuja. Toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Kukat näyttivät hienoilta, ehkä jouluruusuvalikoima lisääntyy lähivuosina Suomessakin...toistaiseksi en ole noita pilkullisia nähnyt myynnissä täällä päin.

Freshiä vihreää

Ei aivan tämän päivän kuvia, mutta riittävän tuoreita, että ne kannattaa vielä laittaa. Kevään merkkejä vehreän vihreän sävyissä kielojen kallamaisista lehtitorvista ja koivujen lepattavista lehdistä vuorijalavan veikeisiin lehtiryppäisiin. Muutaman terälehden verran sinistä metsäorvokkien muodossa ja ripaus pinkkiä puna-ailakin aukeamassa olevassa kukassa! Luonnonvaraisia ihanuuksia illan auringossa ja hämyssä mökillä...

Parvekkeella jotain eloa

Kolea kevät viivästytti parvekkeen kesäkuntoon laittoa. Vasta toukokuussa pääsin parvekkeella pesu- ja muihin siivouspuuhiin. Vanhat mullatkin piti vielä tyhjentää ruukuista ja laatikoista, se homma on nyt onneksi pääosin tehty. Parin ison ruukun mullat on vielä tyhjentämättä, niissä olleet kärhöt eivät lasittamattomalla parvekkeella talvehdi.

Mutta on parvekkeella sentään jo jotain eloa: aina yhtä pirtsakka bellis, lohenpunainen hörhelö ranunculus, sinitaivaan värisiä lemmikkejä ja eri sävyyn sykkiviä orvokkeja. Ja paljon karaistumassa olevia taimia, jotka jätin harsoviidakon vuoksi kuvaamatta :)

Hento ote

Osalla kevätkukkijoista on mielestäni hento ote. Valkoisten idänsinililjojen (Scilla siberica alba) sekä valkoisten ja vaaleanpunaisten (Muscari Pink Sunrise) helmililjojen olemuksessa on juuri sitä, mitä tarkoitan. Samaa asennetta on keveästi lentelevissä, sulavalinjaisissa haarapääskyissä.

Taisi kuvaajalla puolestaan olla liiankin hento ote näitä ihanuuksia kuvatessaan, kun kuvista ei millään meinannut ilta-auringossa tulla lähietäisyydeltä otettuna tarkkoja. No, ehkä tietty utuisuus sopii otsikon teemaan :)

 

Liilalla linjalla

Violetti ja erityisesti vaalea liila on kaunis väri sekä päivänvalossa että illan hämärässä. Olen näköjään aika hyvin kevätkasvien kohdalla pysynyt liilahkolla linjalla, sitä tukevat tietysti hyvin valkoinen, pinkki/vaaleanpunainen ja sininen.

Liilansinertävät balkaninvuokot ovat viime vuosina taantuneet, ensi syksynä pitää muistaa laittaa näitä lisää. Tarhakylmänkukkakin jo tunnusti väriä tänään. Palloesikko on kehittänyt pompuloita toistakymmentä, niitä en kyllästy ihailemaan. Ja aivan upea tuttavuus oli vaaleanliilaan / vaaleanpunaiseen vivahtava kevättähti (Chionodoxa luciliae ´Violet Beauty´).

 

 

"Liila on uusiutumisen väri, 

jolla on voimaa-antava ja tasaava vaikutus. 

Liila edustaa mystiikkaa ja tiedostamattomuutta. 

Liila on myös rikkauden, kuninkaallisten

ja hienostuneisuuden väri, 

jolla voidaan kuvata myös työn hedelmiä ja voittoa."

Lainaus on kukkien kielen analyysiä Kukkakauppa Syväsen kukan nettisivuilta.

Nuppuja

On tämä blogilandia täynnä kivoja ihmisiä, sydämellinen kiitos kaikille kommentoineille avusta jalanjäljen ja lintusen tunnistuksessa!!! Päädyin avullanne mäyrään ja punavarpuseen.

Tuomestakin (Prunus padus) näkee, että kevät on viime vuoteen verrattuna vielä aavistuksen myöhässä. Viime vuonna osa tuomista kukki mökillä jo 20.5., tänä vuonna lehdet olivet 16.5. kuvattuna melko isosti tuloillaan, ja muutaman pienen ja tiiviin kukkanupunkin löysin. Viime päivien lämpöspurtti voi tosin vauhdittaa nuppujen avautumista.

Melkoisen supussa oli myös syksyllä istuttamani tarhakylmänkukan (Pulsatilla vulgaris) nuppu. Olen kuitenkin iloinen, että se selvisi ensimmäisestä talvestaan mökkimaastossa. Huolestuttavaa on, että istutuspaikan lähelle on taas ilmestynyt myyrän tai metsähiiren koloja. Juuret vaarassa siis!

Aiemmin vilauttamani jouluruusun, Snow Loven, nupuista isoin on avautunut. Melko lähellä tätä vanhempaa jouluruusua on toinen, joka taitaa olla valkokukkainen (viimeisessä kuvassa). Harmikseni se lilanpunertava menehtyi.