torstai 21. heinäkuuta 2016

Unikon viemää

Kylvin keväällä montaa eri sorttia unikkoja.
Niiden kukinnasta on saanut nauttia useamman viikon ajan.
Ensimmäisenä kukkaan ennättivät
viime kesän unikoista itse siementäneet taimet.
Ihanaa väritykitystä ja herkkiä, tuulessa lepattavia terälehtiä!











perjantai 15. heinäkuuta 2016

Pienten maailmaa

Mökkimaasto tarjoaa päivittäin vaihtelevia luontoelämyksiä.
Erityisesti pienten otusten touhujen seuraaminen on vangitsevaa.
Tässä muutamia kohtaamisia sinunkin iloksesi, ole hyvä :)

Komean kesäinen, vihreä-kelta-musta asu kuuluu suosirkalle.


Edellisestä tapaamisesta vähän harvinaisemman kukkakärpäsen,
ampiaispuuharin, kanssa, oli ehtinyt vierähtää jo kaksi vuotta.
Tällä viikolla treffattiin tienpientareella.
Lajin tunnistaa isohkosta koosta ja raidallisista silmistä.


Aika vähän olen ehtinyt lintuja kuvata tänä kesänä.
Hurjassa tuulessa koivujen ylimmiltä oksilta kuului punavarpusen tuttu ääni.
Sen verran oksat taipuivat tuulen voimasta, että lintu tuli näkösälle.


Läheisellä pellolla loikki yhtenä iltana seitsemän rusakkoa,
joista kolme tavoitin samaan kuvaan.
Odottivat varmaan meidän nukkumaanmenoa,
jotta pääsisivät iltapalalle kukkapenkkeihin.


Västäräkeillä on pesä rannan kivikossa.
Ruokinta on vielä käynnissä eikä poikasia ole näkynyt pesän ulkopuolella.
Västikset palaavat samaan paikkaan pesimään joka kesä.


Tämän siivekkään kuvasin ruovikosta,
vain kaksi kuvaa ehdin ottaa ja ihan väärillä säädöillä,
mutta tilanne tuli eteen niin sanotusti puskista.
Määrittelen hänet sinitiaisen poikaseksi,
mutta mielellään kuulen, jos olen väärässä :)


Tässä tehdään kaunopunahatun lehdellä lisää halkioniittykirsikkäitä.


Samoissa lemmekkäissä puuhissa olivat ketoheinäsirkat...



,,,sekä hoikkatytönkorennot, joiden parittelu voi kestää viisikin tuntia.


Kauempaa katsoessani ajattelin romanttisesti,
että pörrinkäinen oli löytänyt
viimeiseksi leposijakseen kauniin päivänkakkaran,
kun se uinui terälehtien tyvessä liikkumattomana.
Koneelta kuvaa tarkemmin katsoessani karu totuus paljastui.
Valkoinen saalistaja, kukkaravukki, oli iskenyt 
myrkkyhampaansa kimalaiseen ja se oli joutunut hämähäkin iltapalaksi.


Muistahan sinäkin katsella ympärillesi,
pientenkin maailmassa tapahtuu kaikenlaista!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Perhoskesä ja -kasvit

Voi ihme sentään, mikä ero onkaan
viime vuoden alkukesään perhosten määrässä!
Nyt niitä alkoi näkymään jo huhtikuussa
ja uusia lajeja on putkahdellut esiin kesän edetessä!
Superhyvä juttu!
Viime kesänä perhosen tapaaminen mökkimaastossa
oli ennen elokuuta melkoisen harvinaista herkkua,
onneksi nyt on ollut toisin.

Osa perhosista on viihtynyt mökin kukkapenkissä 
yksivuotisilla pallerokiurunkukilla ja orvokeillakin,
eilen bongaamani keisarinviitta löysi sopivaa juomaa
sinilaukasta ja talvesta selvinneestä tähkäesikosta.
Nokkosperhoset sen sijaan ovat viihtyneet
pääasiassa ohdakkeilla mökkitien pientareella
ja sinisiivet hiirenvirnoilla.
Tässäpä joitakin perhoskohtaamisia tältä kesältä!


Angervohopeatäpliä oli äskettäin lennossa kymmeniä.
Parhaan baarin happy hour veti väkeä paikalle sankoin joukoin :)
Nokkosperhonen yritti vallata itselleen baarituolin,
mutta joukkoylivoima sai sen vaihtamaan maisemaa.


Sinisiivistä kameran eteen lennähti hohtosinisiipi (naaras) ...


...ja useampi virnasinisiipi,



Kaaliperhoset ovat niin vikkeliä tapauksia, etteivät pahemmin pysähdy.
Tämä onneksi parkkeerasi pariksi sekunniksi kukkakärpäsen seuraan.


Selkävaivojen vuoksi kuvaamisessa
on menneellä viikolla täytynyt tyytyä automaattitarkennukseen,
joka ei todellakaan toimi takuuvarmasti perhoskuvauksessa. 
Niinpä pienimmistä perhosista tarkan kuvan saaminen on ollut hakusessa,
tässä piskuinen piippopaksupää ketoneilikalla.


Lanttuperhoset ovat viihtyneet pallerokiurunkukilla.
On palkitsevaa nähdä perhosia itse kylvämillään kasveilla!




Kesäkuun puolivälissä olivat nokkosperhoset riiuulla.


Viime päivinä tummanpuhuvat lepattajia on ilmestynyt useita
sekä kukille että varjoisimpiin niityn pusikoihin.
Ne ovat tietysti tesmaperhosia.


Itse en muista, 
olenko koskaan aiemmin saanut kuvattua mökkimaisemissa
ohdakeperhosta, mutta nyt yksi näistä komeista muuttajista
oli lentänyt tuulten mukana Pohjois-Afrikasta mökkimaastoon.
Ja minnekäs muualle kuin ohdakkeeseen :)
Koska olin tästä bongauksesta niin haltioissani,
saatte nauttia hänestä useammankin poseerauksen.






Toisenkin muuttajan näin jo kerran, amiraalin,
mutta kovassa tuulessa se katosi näkyvistäni ennen kuin ehdin kameralla sihdata.

Eilisen päivän kruunasi kesän eka keisarinviitta,
joka liihotteli sinilaukan ja tähkäesikon välillä mettä nauttimassa.




Viime kevään Turun puutarhamessuilta nappasin mukaani
Luonnonvarakeskuksen listauksen perennoista, joista perhoset pitävät.
Monille jo tuttuja juttuja, mutta jollekin voi olla uuttakin tietoa,
joten tässäpä näitä:

Ampiaisyrtit
Asterit
Auringonkukat
Auringontähti
Harjaneilikka
Helokit
Hohdekukat
Iisoppi
Illakko
Isohirvenjuuri
Isotähtiputki
Kaunokit
Kaunosilmät
Kevätvuohenjuuri
Kissanmintut
Kultapiiskut
Kurjenpolvet
Maksaruohot
Malvat
Nauhukset
Pallo-ohdakkeet
Punahatut
Punalatvat
Päivänhatut
Salviat
Suopayrtti
Syysleimu
Tarha-ajuruohot
Tädykkeet
Värimintut

Onhan näitä muitakin, ja jokainen huomaa omalla pihallaan,
mitkä juuri siellä parhaiten toimivat!
Mutta perhoskasvien osalta ei koskaan voi saada liikaa vinkkejä,
vai mitä? 

 Luonnonvarakeskuksen sivuilta löydät myös 
perennahaun osoitteessa www.luke.fi/perennahaku.
Se sisältää suositeltavia perennoja,
joista suurin osa on ollut mukana monivuotisessa
Luonnonvarakeskuksen perennatutkimuksessa.
Esittelyssä on liki 200 monivuotista kasvia.
Tänään illalla jännätään jalkapallon EM-finaalia,
veljen perheen Minni-koira tietää kyllä,
mikä laji on nyt ajankohtainen :)
Hauskaa iltaa ja uutta heinäkuun viikkoa!

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kesäkuun kukkijoita

Kesäkuussa työarki verotti mahdollisuuksia
kuvailla kuukauden kukkijoita mökillä.
Viikonloppuisin ehdin kuitenkin ikuistaa joitakin.

Olen niin onnellinen,
että kaksi isoa puskaa 'Summer Skies' -kyläkurjenpolvea
säästyi keväällä peurojen rouskutukselta.
Kukinta oli hempeä, romanttinen, runsas ja soman lila.
Tämä on ehkä ihanin kurjenpolvi, jonka tiedän.
Kiitos, Suvikummun Marja, kun esittelit nämä söpöläiset minulle :)





'Philippe Vapelle' -jalokurjenpolvi ennätti myös kukkaan
ennen peurojen ruokahetkiä.


Pikkusyreenipuu 'Palibin' kukki helteillä niin nopeasti,
etten ehtinyt sitä kuviin saada. 

Nuorista pihasyreeneistä valkokukkainen
tiristi kaksi isoa kukkaterttua,
violetti ei ainuttakaan.


Valkoinen jättilaukka vetää kesä toisensa jälkeen puoleensa kultakuoriaisia.
Tämäkään kesä ei tuonut poikkeusta :)


Viime vuoden keväällä esikasvattamani
punapäivänkakkarat
aloittivat kukinnan jo varhain kesällä.
Muuten kivoja väripilkkuja,
mutta varret eivät kyllä pysy pystyssä.
Suikertavat pitkin maata ja lakoavat. 
No, kukkakärpäset löytävät kukat kyllä maastakin :)



Mummon pihalta aikoinaan mökille siirretty juhannusruusu 
otti varaslähdön ja kukinta olikin jo jussina lähes ohi.


Lehtosinilatva on kesäkuussa 
ehdoton pörrinkäisten suosikki
akileijojen ohella.
Valkoinenkin versio minulla joskus oli,
mutta se hävisi ekan vuoden jälkeen itsestään.
Lehtosinilatva tahtoo kasvaa niin pitkäksi,
että se vaatii aina tuennan.
Muuten herttainen entisajan perenna.


Toinen kesälomaviikko mennään nyt tulehduskipulääkekuurilla.
Ei mitenkään ilahduttavaa sairastaa kesälomalla.
Mutta toivon mukaan pian taas entistä vetreämpi olotila.