sunnuntai 2. elokuuta 2015

Finito

Loma lopussa. Vacanza finito. 

Viimeisen lomaviikonlopun 
kaksi kohtaamista mökillä:
vilkas, vikkelä ja ajoittain peloton hiiri...

 
...sekä kesän eka sisiliskobongaus!
Söpö lisko otti ilta-aurinkoa
ja tankkasi D-vitamiinia talven varalle.
Hiukan vitamiinivajetta jäi tälle lomalaiselle,
ei pahemmin aurinko paistellut :)


Nyt onkin lupailtu parempia lämpötiloja jatkossa,
päästään jopa yli kahdenkympin.
Pitää yrittää joku päivä jaksaa porhaltaa mökille töiden jälkeen,
josko sitten niitä toisen polven perhosiakin ehkä näkisi.
Mukavaa alkavaa elokuun ekaa viikkoa kaikille!

Ps. On unirytmi siirtynyt melkoisesti lomalla,
ja kun muutenkin olen enemmän iltaihmisiä,
jollen jopa yökyöpeli,
voi olla,
että olen huomisaamuna yhtä uninen kuin kotini edustalla
männyssä nuokkunut sepelkyyhkytaapero.


torstai 30. heinäkuuta 2015

Samoja kuin muilla

Näitä samoja unikoita olen kylvänyt kuin moni muukin blogisti :)
Osa unikoista aloitti mökillä kukintansa noin viikko sitten.
Miten niin pikkuruisesta siemenestä voi kasvaa jotain noin kaunista?
Terälehdet kuin silkkipaperia.
Eihän näistä voi olla tykkäämättä.
Toistaiseksi sadekuurojen kurittamat unikot
ovat kukkineet tämän näköisinä versioina: 

Silkkiunikko




 Pioniunikko 'Black Peony'








Jostain kumman syystä kukkapenkissä kukkii
'Candy floss' -lajikkeen näköisiä pioniunikoita
vaikka kylvin kyllä tällä kertaa
Suttonsin siemenpussista 'Lilac Pompomia'?!?
No, ehkä ne vaan muistuttavat niin läheisesti toisiaan...
sama se, väri on ihastuttava!



tiistai 28. heinäkuuta 2015

Harvinaisempi värimuoto

Jotain ilon aihetta ötökkäkuvausrintamalla
 muuten niin surkeana perhos- ja korentokesänä:
onnistuin kuvaamaan viikonvaihteessa
harvinaisemman värimuodon (praenubila) ruskohukankorennosta.
Ou jee!


Korentowikin mukaan muodon osuus kokonaisyksilömäärästä vaihtelee
paikasta ja vuodesta riippuen noin yhdestä 0,1 prosenttiin.
Erikoista on tuo siipitäplien tummentumavyö,
joka tällä yksilöllä on kolmionmuotoinen,
vaikkakaan ei yllä ihan siiven takaosaan asti
eikä ole täysin tumma loppuun saakka, vaan enemmän savunomainen.


Tunnustan, että puutuin äskettäin luonnon kiertokulkuun.
Säälitti hämiksen saaliiksi joutunut yökkönen (lajista ei tarkempaa tietoa) sen verran,
että vapautin sen killumasta verkosta.
Hämikselle perhosesta olisi varmasti riittänyt einestä pitkäksi ajaksi,
mutta ehkä sen muissa verkoissa oli lisää murkinaa tarjolla...


Punapäivänkakkaran lehdellä iltaansa vietti minulle uusi tuttavuus:
naamiokärpänen
Ei ehkä maailman kaunein ötökkä,
mutta ihan symppiksen oloinen kuitenkin.
Hassusti roikottaa peräänsä kropan alla.


Hoikkatytönkorento on niin pieni,
että heinätkin näyttävät isoilta.


Laitetaan nyt loppuun tämäkin kuva,
vaikka tarkennuksen kanssa on vähän niin ja näin.
Harsokorento rouskutti pienen ötökän suuhunsa,
en ehtinyt tunnistaa ruokalajia.


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Vähälle huomiolle jääneet

Olen tänä kesänä näköjään keskittynyt enemmän
esimerkiksi akileijojen ja laukkojen ikuistamiseen
 ja näyttää siltä, että vähemmälle kamerahuomiolle ovat jääneet mm. kurjenpolvet.
Niistä on vain surkeita pikaräpsäisyjä tallessa,
mutta laitan ne nyt tänne muistiin,
sillä joukossa on useampi tämän kesän hankinta.

Suosikkini uutuuksista on kerrottukukkainen kyläkurjenpolvi 'Summer Skies',
jota ostin alkukesästä Vuorelasta kolme taimea. 
Pehmeän violetinsiniset kukat ovat suorastaan hurmaavat.


Toinen uutuuksista on vaatimattomamman oloinen hämykurjenpolvi.
Sievähän tuokin kukka on.
Näitä minulla on toistaiseksi vain yhden taimen verran.


Tämä seuraava kuva ei todellakaan tee oikeutta tummalehtiselle,
dramaattiselle kyläkurjenpolvi 'Dark Reiterille'.
Livenä sen lilansiniset, laventeliin vivahtavat kukat
hehkuvat hienosti marsalan väristä lehdistöä vasten.
DR:ää minulla on kaksi kappaletta,
mutta toinen niistä ei jostain syystä voi kauhean hyvin.


Räpsykuvat saavat jatkoa; 
tässä epätarkassa, ylivalottuneessa kuvassa komeilee verikurjenpolvi 'Max Frei'.
Sekin on tämän vuoden hankinta.
Kukkien väriä on kuvattu taimistojen sivuilla monin eri termein,
mm. karmiininpunainen tai purppuranvioletti.
Aika räikeä se joka tapauksessa on :)
Veikkaan, että joudun syksyllä siirtämään Maxin parempaan kasvupaikkaan.
Se on jäänyt kahden jättikokoiseksi kasvaneen syysmaksaruohopuskan väliin puristuksiin.


Vanhempi konkari mökkitontilla on jalokurjenpolvi 'Philippe Vapelle'
No, vanha ja vanha, kaksi vuotta kuitenkin.
Sitä on parin puskan verran.
Vapellen lehdistö on kauniin siniharmaa, pehmeä ja vähän nukkainen.


Kaksin kappalein on myös neidonkurjenpolvea,
jonka hailukan vaaleanpunaisiin kukkiin olen kovin ihastunut.
Niin ovat myös peurat, jotka popsivat aiemmin kesällä neitojen nuput.
Sen takia kasvit piti verkottaa enkä ole saanut otettua niistä kananverkon vuoksi yhtään kuvaa.  

Tiedätkö kivoja geranium-lajikkeita?
Otan ilomielin vinkkejä vastaan!

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Mennyttä

Blogissa oli hetken hiljaista;
olin reissussa kolmen päivän akvarellikurssilla.
Intensiivistä maalaamista mukavan ja hyvän opettajan johdolla!
Oli kivaa ja opin taas uutta!
Jostain muuten luin, että se on lomalla hyvä juttu: uuden taidon tms. oppiminen :)

Vähän juhannuksen jälkeen kukoisti mökillä hehkuvantummanpunainen pioni.
Tietääkö joku teistä, mikä lajike on kyseessä?
Siirsimme kasvin juurakon viime syksynä muualta mökille,
tänä kesänä pionipuska kukki jo neljän ison kukan voimin. 
Kyseessä on matalakasvuinen, tuuhea ja tummalehtinen pensas.
Lehdet eivät kuitenkaan ole alapuolelta karvaiset,
joten juhannuspionista ei silloin liene kyse?
Tällä pionilla oli niin hurjan voimakkaan väriset kukat,
ettei kamerani kerta kaikkiaan kyennyt toistamaan kukan väriä sellaisena,
jona silmäni sen rekisteröivät.


Heinäkuun toisen viikon lopulla punnersivat Sarah Bernhardin nuput itsensä vihdoin auki.
Kyllä niitä saikin tänä vuonna odottaa!
Vaikka olin tukenut pitkäksi kasvaneet oksat etukäteen,
katkoi sade ja tuuli useampia kukkavarsia.





Nyt tämä kaikki ihanuus on jo mennyttä,
onneksi kuvien kautta vaaleanpunaisia röyhelöitä voi ihailla kerta toisensa jälkeen!



sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Vanhan ajan tunnelmaa

Kesäkuussa käväisimme äidin kanssa tutustumassa Maskun pikkuruiseen museoon,
joka sijaitsee melko lähellä kirkkoa Humikkalan kylässä. 
Museo on 1920-luvulle asti toimineessa vanhassa kestikievarissa,
jossa on esillä vanhaa talonpoikaisesineistöä vihkipallista vohvelirautaan.
Rakennus on alunperin 1840-luvulta, pihamaan aitat ovat suunnilleen samalta ajalta.