tiistai 30. syyskuuta 2014

Korallinpunaisia tähtiä

Tällä kertaa haluan esitellä teille hauskan tuttavuuden:  
tähtipelargoni I-W. Corallinan
Sekin on messutuliaistaimi Tukholmasta.
Corallina vietti ensimmäisen Suomen kesänsä parvekkeellani.


Tässä pelakuussa viehättävintä on kukkien vähän erikoisempi värisävy: 
korallinpunaisen ja valkoisen yhdistelmä on aika huikaiseva!
Valitettavasti suurimmassa osassa kuvista värisävy
ei toistu oikeanlaisena, luonnollisena. 



 

Kuvista osa on napsittu pokkarilla järkkärin ollessa huollossa.
Tosin huomasin jossain vaiheessa, että pokkarikin on rikki,
joten säädöt suurimmassa osassa kuvia ovat päin Brinkkalaa.


Kameran näytöllä kuvat vaikuttavat olevan ihan ok,
mutta kun siirrän ne koneelle, kuvien päälle tulee harmaa kalvo
ja värit muuntautuvat ihan kummalliseksi.
Ja kun kuvaa yrittää kuvankäsittelyohjelmalla muokata,
saa siitä tulokseksi tällaisen ei-niin-kovin-luonnollisen lopputuloksen:



sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Ahkerat ja vantterat

Huomasin, että onpa juuri tällä hetkellä kivan pyöreä numero lukijaraadissa :)
Sydämellinen kiitos kaikille, jotka edelleen jaksatte seurailla Mielen Lumoa! 

Syksyisten kuvien sijasta täällä tosin pyöritään edelleen viime kesän tunnelmissa,
nyt pääsevät esille kesäkuun alussa mökkirannan liepeillä suheeranneet räystäspääskyt.


Ne hakivat pesämateriaalia useamman päivän ajan
(erityisesti ilta-auringon kirkkaassa valossa)
tökkäämällä nokkansa vesirajan kosteaan savipohjaan.


 
Isot savimytyt nokassaan linnut kurvasivat tyylikkäästi
kohti rakennustyömaitaan (missä ikinä ne sitten olivatkaan).
Räystäspääskyn savinen pesä on pallomainen ja siinä on pieni "oviaukko",
sisätila on luonnollisesti pehmeämmin vuorattu.


Suomessa pesii arviolta 80 000–120 000 paria.
Laji on kuulemma (valitettavasti) taantunut.


Nautin täysillä pääskyjen puuhien seuraamisesta,
varsin ahkeria ja niin vantteran näköisiä voimapusseja!


Luontoportin mukaan räystäspääsky munii touko–kesäkuussa 2–7 munaa.
Molemmat emot hautovat. Poikaset yöpyvät pesässä emojen seurassa syysmuuttoon asti.


Fiksuja ovat, kun muuttavat talveksi lämpimään :)
Talvet sujuvat räystäspääskyillä trooppisessa Afrikassa.
Pitkän matkan lentäjiä, siis.



Toivottavasti ensi kesänä taas tavataan! Jään kaipaamaan teitä...


perjantai 26. syyskuuta 2014

Herttaisin

Tämän kesän herttaisin kukkija parvekkeella on myöhään kukkavanansa ilmoille työntänyt
Ruotsin tuliainen - miniatyyripelargoni O-W. Lilla Trulsa.
Ostin taimen piskuisena viime maaliskuussa Tukholmasta
Wibrant Trädgård Rockdalan osastolta puutarhamessuilta.
Koko kesän taimi olla köllötti ruukussaan pahemmin kasvamatta, muuttumatta.
Loppukesästä se pinnisti tummahkojen lehtiensä seasta esille ainokaisen kukkavanansa.
Ihastelin sen pikkuruisia kellertäviä nuppuja.
Niissä oli todella jännä väri ja tuumailin itsekseni, mikä olisi kukan lopullinen väri. 


Se oli haaleanaprikoosinroosa.
I - h - a - s - t - u - t - t - a - v - a !!! 


Nyt on suru puserossa: miten saan tämän ihanuuden selviämään talven yli?
Kun ei ole sopivaa talvetussoppea eikä pienilmastoa.
Mutta kääpiökokoinen pelakuu Lilla Trulsa onneksi vielä kukkii tuossa keittiön pöydällä,
 nostin sen pois parvekkeelta myrskytuulesta!
Harmi vain, että kamerani on edelleen korjattavana,
joten en saanut otettua herttaisuudesta kunnon makroja,
nämä kuvat on napsittu pokkarilla ja sen kyllä huomaa.
Mutta jääpä joku kuvallinen muisto sentään :)



tiistai 23. syyskuuta 2014

Jo maassa

On aika varmistaa, että pitkän talvikauden jälkeen koittaa pikaisesti kukkaisa kevät!


Tänä vuonna lumikellot kukkivat mökillä todella varhain, jo maaliskuun lopulla.
Nämä kukat saivat äskettäin kukkamaamyllerryksessä niin paljon uutta multaa päälleen,
että päätin ostaa varuiksi uusia sipuleita,
jos vanhat eivät jaksa mullan syövereistä ponnistaa pinnalle.


Pussillinen on jo istutettu, sillä olen kuullut,
että lumikellojen sipulit kuivuvat helposti ja
eihän niistä rutikuivina mihinkään kasvuun lähtijäksi ole.
Siispä laitoin ne maahan mahdollisimman pian oston jälkeen,
ja nyt pidetään peukkuja, että kevään ensi airueet
saapuvat lumenvalkoisina ihastuttamaan meitä ensi vuonna! 



lauantai 20. syyskuuta 2014

Butterflies

Laitoin muutamia kuvallisia perhoshavaintoja Mielen Lumoon jo alkukesästä. Nyt on aika purkaa muistikortilta loppukesän saldo, kuvat ovat peräisin heinäkuun alusta syyskuun alkupuolelle. Tässä siipien lepatusta useamman kuvan verran, joistain lajeista on räpsyjä useammasta eri yksilöstä, joistakin vain yhdestä.

Angervohopeatäplä





Leppävalkomittari


Nokkosperhonen




Kaaliperhonen


Piippopaksupää


Tesmaperhonen




Joku sinisiivistä
(olisiko hohtosinisiipi?)


Lauhahiipijä 




 Lanttuperhonen



Harmokeltasiipi


Neitoperhonen


 Herukkaperhonen




Amiraali



 Perhoskavalkadin päättää tesma, joka löysi viimeisen leposijansa kukkapediltä...


torstai 18. syyskuuta 2014

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin

Mennyt kesä oli surkea päiväperhoskesä. 


Ympäristö.fi-sivun mukaan kesä oli päiväperhosille 2000-luvun heikoimpia. Runsaslajisin perhonen meillä mökillä päin oli tesma. Ympäristö-sivustolla kerrotaan, että useimmat päiväperhoslajit ovat esiintyneet tavanomaista vähälukuisempina, esimerkiksi niittysinisiipi ja nokkosperhonen.

Eipä mökillä kovin montaa neitoperhostakaan tänä vuonna lennellyt, yhden amiraalin bongasin nyt loppukesästä, samoin yhden herukkaperhosen ja kesän aloitukseksi isonokkosperhosen ja pari kangasperhosta. Suruvaippaa en tainnut nähdä kertaakaan. Kaali- ja lanttuperhosia on ollut jonkun verran, alkukesällä näin yhden Auroran ja muutamia hopeatäpliä pitkin kesää. Näköhavaintoja kertyi myös piippopaksupäästä, lauhahiipijästä, nokkosperhosesta ja virnasinisiivestä. (Lue lisää perhoskesä 2014 -raportista Ympäristö.fi:n sivuilta: KLIK)

Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin! 


Elokuun alussa kävelyllä ollessani näin jotain pientä lepattavan metsän ja pellon laidalla ojassa ohdakkeiden joukossa. Perhonen oli melkoisen kaukana, ja jouduin kuvaamaan lisäksi kirkkaaseen vastavaloon, mutta muutama otos sentään onnistui jotenkin. Ainakin lajitunnistus oli kuvien avulla mahdollista tehdä. Kyseessä on ruostenopsasiipi (Thecla betulae). Ihan ensimmäisen kerran elämässäni sellaisen näin! Upea juttu!


Perhostutkijain seuran mukaan laji on jokseenkin harvinainen eteläisimmän Suomen perhonen.
Tosin muiden nopsasiipien tapaan perhonen on melko huomaamaton,
mikä antaa ehkä kuvan todellista harvinaisemmasta lajista.
Ruostenopsasiipi ei ole kovinkaan innokas lentelemään ja
kuulemma etenkin koiraat oleskelevat pääasiassa puiden latvustoissa,
joten eipä niitä sieltä tule helposti havaittua.