torstai 14. toukokuuta 2020

Monivuotisia parvekkeelle

Kun sain tilaisuuden ekaa kertaa kasvattaa kasveja lasitetulla parvekkeella,
halusin lähteä myös kokeilujen tielle ja testailla, 
pärjäisivätkö monivuotiset puut, pensaat ja perennat partsilla läpi vuoden.

AITOVIIKUNA

Viime talven parvekkeella vietti jo aitoviikuna,
sen talvetin termoruukussa pakkaspeitteen alla.
Vaikutti siltä, että talvetus onnistui, kun viikuna alkoi pukata uusia lehtiä.
Nyt niissä on kuitenkin näkynyt outoa vioitusta ja ikään kuin joku olisi rouskinut niitä,
mutta yhtään ainoaa ötökkää tai toukkaa en ole lehdissä nähnyt.
Ei voi kuin odottaa, jos kasvu normalisoituisi alkukesään mennessä.
Pahiten vioittuneet lehdet olen poistanut, joten nyt viikuna on vielä aika kalju.
Laitan siitä kuvan, kun se on toipunut.

AMPPELIMANSIKKA

Tässä sen sijaan on ostamani  'Summer Breeze Rose' -amppelimansikka,
sen kukat puhkeavat nopeasti ja kuihtuvat samoin,
joka paikka on täynnä terälehtiä.
Tämänkin aion koittaa talvettaa, jollei hyydy kesän aikana tai kirvainvaasio iske.


PIKKULEHTIKATSURA

Näin vuosia sitten eräällä retkellä Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa
upean, ison ja lumoavan kauniin katsuran. Ihastuin sen lehdistöön välittömästi.
Siitä lähtien olen haaveillut istuvani jonain päivänä oman katsuran katveessa.


Nyt se on totta, sillä katsura kasvaa parvekkeellani isossa termoruukussa
 ja joka päivä etätöitä tehdessäni näen sen ikkunasta suoraan edessäni. 
Ja työpäivän jälkeen juon katsuran seurassa mehut tai kahvikupillisen.
Oi, onnea!


PALLOESIKOT JA VALKOVUOKOT

Istutin katsuran juurelle kaksi palloesikkoa ja Hilda-valkovuokkoa.
Jotain muutakin pientä siihen juurelle voi vielä laittaa, 
tulee varmaan mieleen kesän aikana, mikä olisi kiva.



Katsuraa voi myös leikata, ihan vielä ei latvus ole katossa, 
joten varmaan päästään ensi kevääseen leikkaamatta.
Talveksi oksat niputetaan yhteen ja kiedotaan hallaharsoon.
Juuriston päälle voi levittää myös jotain suojaksi, 
sitä pitää vähän pohtia.
Suurin haaste on varmaan vähentää kastelua ajoissa, 
koska multa ei voi olla läpimärkää liian myöhään alkutalvesta. 
Puutarhan Kesällä lannoitan nyt,
ja syyslannoitekin voisi olla elokuussa hyvä.

MAGNOLIA

Suuri unelmani on ollut myös saada tuoksutella omaa magnoliaa.
Nyt minulla on sellainenkin partsilla. 
Hän on Susan ja meistä on tullut jo ihan parhaat frendit.



Susanin eka kukka oli kooltaan valtava!


Muutkin sen jälkeen ovat olleet yllättävän isoja pensaan kokoon (korkeus n. 75 cm) nähden,
ja olen myös vähän yllättynyt siitä, että magnolia jaksaa kukkia,
vaikka se on ehtinyt pukata lehdetkin esille.



Jostain luin, että magnoliaa voisi lannoittaa rhodolannoitteella kukinnan jälkeen.
Ajattelin testata, juuri ostin ison pänikän.
Siitä riittää mökin alppiruusuillekin.


KOTKANSIIVET

Mökillä lehti-kompostiryjäkasassa kasvaneista kotkansiivistä 
pari muutti äskettäin parvekkeelleni.
Yritän saada ne menestymään termoruukussa ja talvehtimaan partsilla.
Jos nyt suostuvat lähtemään kasvuun, 
etteivät suuttuneet kasvupaikan muutoksesta.
Kuva on vähän kehnohko, kun nappasin iltahämyssä kännyllä.
Sijoitin ruukun varjoisaan nurkkaukseen.


MITÄ MUUTA?

Toistaiseksi tällaisia kokeiluja monivuotisten osalta,
kesä voi tuoda vielä jotain tullessaan, esimerkiksi pionin. :)
Kertokaahan, jos olette saaneet talvetettua partsilla tai terassilla
monivuotisia ja mitä ne ovat olleet!
Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä menestyy ja mikä ei.

maanantai 11. toukokuuta 2020

Partsin kukkaisa kevät

Kevätkukkijat ovat ilahduttaneet lasitetulla partsillani jo viikkoja. 


 Pidempään minua seuranneet tietävät hyvin, 
etten ole keltaisten kukkien innokkain kannattaja, 
mutta keväällä kelpaavat nekin, 
sillä verkkokalvot kaipaavat talven harmauden jälkeen väriä!
Tetenarsissien keltaisella energialla alkoikin kukinta parvekkeella.
Tosin nyt ne jo ovat kuihtumisen jälkeen jatkaneet matkaansa mökille lehtikompostiin,
josta toivon mukaan edeltäjiensä tavoin nousevat ensi keväänä sulostuttamaan ryjäkasaa.


Myöhemmin hankin muitakin narskuja,
mm. upean valkokukkaisen 'Geneven'...




... söpöllä torvilla varustetun 'Katie Heathin'...




...ja muhkeista, kerrotuista kukistaan tunnetun 'Westwardin'.




Nämäkin ovat kaikki kukkineet ja pääsevät piakkoin mökillä kukkapenkkiin.
Narsissien jälkeen oli pakko saada ekat orvokit, joista jo ehdin postatakin aiemmin (klik).
Maaliskuussa perinteisesti orvokit hankin, niin nytkin.


Lasitetulla parvekkeella orvokkien kukinta näyttää etenevän nopeammin kuin avoparvekkeella.
Se on ehkä ensimmäinen oppi, kun nyt ekaa kesääni lasitetulla parvekkeella kasveja pidän.
Orvokit kasvavat lasien suojassa ja lämmössä pituutta kolme kertaa nopeammin kuin avopartsilla.
Olen jo leikannut suurimman osan orvokeista alas odottamaan uutta kukintaa. 
Yleensä olen avoparvekkeella tehnyt alasleikkauksen vasta kesäkuussa juhannuksen tienoilla. 


Istutusastiat täyttyivät huhtikuussa myös belliksistä, lemmikeistä, 
jaloleinikeistä ja kruunuvuokosta.


Lemmikit ovat olleet ihan ehdottoman ihana väritäplä bellisten kera kevätpartsilla!


Ranunculukset eli jaloleinikit istutin kokeeksi kasvusammaleeseen.
Todella hyvin ovat siinä viihtyneet ja kastellakaan ei tarvitse kovin usein,
kun sammal pysyy pidempään kosteana.


Kruunuvuokko ei nyt ihan valtavaan kukintaan ole yltynyt,
mutta muutamia kukkavanoja on sentään esitellyt.
Saa antaa vinkkejä, miten sen saa partsilla ruukussa viihtymään paremmin.


Suurta iloa tuottivat viime marraskuussa istuttamani sipulikukat,
joista ekana ilmestyivät kevätkurjenmiekat, joista kuvia olikin aiemmin blogissa.
Tulppaanit työnsivät pitkään vain lehtiä, kunnes yhtenä päivänä huomasin valkoista lehtien seasta.
Tulput eivät varmaan viittä senttiä pidempää vartta kasvattaneet,
mutta kukkivat kyllä pitkään.


Toisesta ruukusta pukkasi tasaiseen tahtiin kolmea lajia helmililjoja.
Hitaasti, mutta kiitettävällä volyymillä. Kaikki sinisen eri sävyjä. 
Kuvasin marraskuussa sipulipussien laput, joten nyt on helppo muistella,
että vaalein on 'Touch of Snow', upeansininen on 'Night Eyes' ja
tuo, jolla on vaaleammat helmet yläosassa, on 'Neglectum'.




Sisätiloissa toistaiseksi majailleet pelargonit 
eli talvetetuksesta selvinneet (n. 20 kpl), 
Pelargonitaivaasta hankitut uudet taimet (10 kpl),
Marjalta lahjaksi saatu taimi
ja omat pistokkaat (vajaat 20 kpl),
odottavat kaikki ulkoiluvuoroaan. 
Kunhan tämä alkava kylmä viikko on ohi,
pitää aloittaa varovainen pelakuiden karaisu. 
Ehkä lasitetulla parvekkeella se on helpompi keissi,
kun kylmä tuuli ei hyydytä eikä sade vihmo.


Ps. Mielen Lumoa on aktivoitunut Instassa,
Sinne päivittyvät kuvat partsilta ja mökkipuutarhasta vähän nopeammin kuin blogiin.
Instagramissa @mielenlumoa - treffataan siellä!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Oli se oranssi vieläkin

Te, jotka luitte edellisen postaukseni tältä päivältä, tiedätte, mihin otsikko viittaa.
Kävin tänään mökillä kurkkaamassa,minkä värisenä esikko nyt kukkii.
Kyllä se oranssi oli vieläkin, ei tosin niin kirkkaan oranssi kuin nuppuisena.
Mutta ei nyt kuitenkaan missään nimessä keltainen, jollainen se aiemmin on ollut.


Minkähän väriseen asuun hän haluaa ensi keväänä pukeutua?
Ehkä punaiseen? Hauska tapaus! Ja täysin mysteeri minulle.
En tosiaan tiennyt, että esikot voivat vaihtaa väriä. Ainakin tämä yksilö voi.

Ja oli siellä mökillä sitten myös vastaväriä. Vihreäääää!
Tuomi on keväisin aina ensimmäisten joukossa vihertymässä, niin nytkin.



Ja taikinamarjapensaassa oli myös kukkia pikkulehtien lisäksi.


Niin, ja tietysti koivuissa jo vähän hiirenkorvia siellä täällä.
Vielä ei lehtivihreä ole täysin pumppaantunut, koska heleys puuttuu.


Vappuna jo koivuissakin varmasti se ihana vihreä sävy, joka viimeistään tuo kevätmielen!

Väriä vaihtamassa?

Pistäydyin mökillä viime viikonloppuna.
Hetken kummastelin esikon äärellä.
Vielä viime keväänä kukkiessaan se oli keltainen:


Nyt sama kasvi pukkaa kirkkaan oransseja nuppuja:


Ehkäpä kukat ovat viikossa muuttuneet keltaisiksi.
Käyn sunnuntaina tarkistamassa :)

Pystykiurunkannuksia ilmaantuu nykyisin myös kukkapenkkeihin. 
Ne ovat luonnonkantaa ja niistä ei ole mitään haittaa penkeissä,
kukittuaan katoavat näkyvistä melko nopeasti ja olen aina pitänyt näistä!


Jouluruusu 'Double Ellen' pinnisti taas tänäkin vuonna yhden kukkavarren.
Siinä oli kolme nuppua, joista viikko sitten oli avautunut yksi.


Narsisseja näytti olevan nupuillaan, 
tänään sunnuntaina näen,
onko viikossa joku ehtinyt jo avautua.


Viimeksi oli puhetta siitä, että scillat ovat jostain syystä taantuneet mökillä.
Syytä en tiedä. Meillä ei siten ole idänsinililjamerta,
mutta yksittäisiä sinisiä väripilkkuja löytyy kuitenkin.


Jos keli on kohtalainen, piipahdan mökillä tänään sunnuntaina katsomassa, 
onko kivoja kevätylläreitä noussut lisää ylös maasta!
Ja tsekkaan samalla, minkä värinen se esikko on tällä kertaa :)

Viime aikoina puuhaa on riittänyt parvekkeen puolella.
Mitä kaikkea siellä on ollut kukassa?
Näytän, kunhan ennätän saada kuvat blogin puolelle...

Keväistä sunnuntaita kaikille!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Rentukasta telkkiin

Kevät etenee vaihtelevaa tahtia mökillä.
Tyypillisintä tälle keväälle ovat olleet kovat tuulet:
lähes jokaisena päivänä on tuullut vähintään 5 m/s,
välillä on tuivertanut melkein tukan irti päästä.
Ja mitä tuo tuuli tekee? 
Ainakin ilmasta useita asteita kylmemmän.

Luoteistuulessa nappasin nämä kuvat.
Valkoinen rentukka oli puristanut esille pari avoinaista kukkaa.


Kevätkaihonkukkien sini ei ollut ihan normi.


Kevättähtien nupuista osa on joutunut peurojen ja rusakoiden vatsoihin.
Kaikkia yksilöitä en pysty suojaamaan verkoilla, koska nämä ovat levinneet sinne sun tänne.


Suurin osa krookuksista on jo päättänyt kukintansa,
mutta vähän varjoisammassa kasvavat sinisahrami Prins Clausit nököttivät vielä söpäinä supussa.
Itse asiassa pidänkin tästä lajikkeesta eniten näin, kun tuo tumma violetti näkyy.
Avonaisena ovat puhtaan valkeat.


Siellä täällä alaniityllä näkyy pieniä väriläiskiä,
pystykiurunkannukset koittavat jaksaa kannatella painavia kukintojaan.
Värisävyt vaihtelevat punertavasta vaaleaan lilaan, kaikki ovat luonnonkantaa.


Nämä söpöläiset näyttävät kauneutensa täydellisimmillään,
kun niitä katsoo oikein läheltä.
Aina yhtä sympaattiset ja herkät posliinihyasintit.


Raparperipuska sai kalkituksen.
Nyt vaan kerimään noita lehtiä auki, jotta saadaan piirakka-ainekset!


Idänsinililjat ovat jostain syystä taantuneet viime vuosina
ja kukkivat huonosti. Hmmmm, mistähän johtuu?
Tämä yksilö löysi onneksi kaverin sinivuokosta.


Mustarastas ja peippo livertelevät jo mökillä ja
telkkäpariskunta on haahuillut rantapuussa olevan telkänpöntön edustalla useamman viikon,
toivottavasti hyväksyvät pesän ja pesivät onnistuneesti.


Leppoisaa pääsiäisen jatkoa ja aurinkoista mieltä 
- kotoillaan ja pidetään huolta toisistamme!