perjantai 22. elokuuta 2014

Kaukolaukaisin

Olen monesti harkinnut, pitäisikö kameraan hankkia kaukolaukaisin. Sellainen tupsahti kaupassa yllättäen ja etsimättä näkökenttääni kesälomalla, joten ostin sen - Canonin langattoman infrapunakaukolaukaisimen. Ja pitihän sitä heti jalustan kera kokeilla mökillä. Testin tulos oli, että kaukolaukaisimella kuvaaminen vaatii lähikuvauksessa ehdottomasti tuulettomat olosuhteet, tarkennuksen kanssa tulee muuten ongelmia. Mutta kivaa oli! Muun muassa kattomehitähden kukat tuli ikuistettua tällä tavalla.



Ehkä kaukolaukaisimelle tulee jatkossa käyttöä sisätiloissa jalustalla kuvattaessa....
Onkos teillä kaukolaukaisimia käytössä?

torstai 21. elokuuta 2014

Ainut

Tämän kesän jälkeen voin taas lisätä yhden lajin niiden kasvien joukkoon, jotka peurat kelpuuttavat ravinnokseen. Innostuneena odotin loppukesästä pikkuhiljaa paisuvien päivänliljojen nuppujen turpoamista mökin kukkapenkissä. Kunnes yhtenä päivänä nuppuja ei enää ollut, vain varret tönöttivät jäljellä. Pääsi suusta paha sana, jos toinenkin.

Niinpä ainoa päivänlilja, jonka kukintaa olen tänä vuonna voinut ihailla, on parvekkeellani ruukussa kasvava tarhapäivänlilja 'Pink Damask'. Odotin muuten, että kukka olisi ollut väriltään pinkimpi, mutta kovin oranssiin taittuvalta se ainakin parvekkeella näytti.





lauantai 16. elokuuta 2014

Mulkaisu

Tänään on työviikon jälkeen onneksi mahdollisuus lähteä mökkimaisemiin katsomaan,
olisiko korentopaparazzille kuvauskohteita tarjolla.
Viime viikonloppuna sain korennolta kunnon mulkaisun,
kun työnsin teleputkeni liian lähelle :)


torstai 14. elokuuta 2014

Rautatanko

Taisin olla aika näky viime keväänä raahatessani laivayhtiön terminaalissa
pyörillä kulkevassa matkalaukussani korkeaa rautatankoa.
Sain osakseni pitkiä katseita virkailijoilta,
juutuin lipuntarkistusautomaattiin ja
yritin saada tungoksessa matkalaukun sivutaskuun tungettua rautatankoa
pysymään pystyssä niin, ettei se olisi jonkun kanssamatkustajan rinnassa tai silmässä. 

Tarina alkaa oikeastaan jo viime vuoden huhtikuulta,
jolloin Suvikummun Marja bloggasi Nordiska Trädgårdar -messujen annista tuona vuonna
ja näytti yhdessä postauksessaan kuvan rautaisista merihevoskukkakepeistä (klik).
Olin ihan myyty saman tien. Haaveilin, että ehkä joskus saan sellaisen itselleni.
Ja on tosi hauskaa, että tämän pienen haaveen täyttämisessä avuksi tuli juuri Marja!

Pääsin nimittäin Marjan ja hänen siippansa mukana tämän vuoden puutarhamessuille Tukholmaan
ja löysin noita keppejä myyvän yrityksen kojun
ja päätin, että jollain konstilla kiikutan rautaisen kukkakepin koto-Suomeen.
Tuollahan se nyt mökillä avittaa purppurasilkkiyrtin pitkäksi kasvaneita oksia pysymään pystyssä - ihanaa!


Tuo meriheppa-yläosa kulki matkalaukun sisäosassa ja
varsinainen tanko laukun ulkotaskusta töröttäen.


Ps. Purppurasilkkiyrtissä on taivaallinen tuoksu...vaniljainen! 
Ei ihme, että se on kimalaisten suosiossa.
Näin juuri äskettäin parin kimalaisen nukkuvan illalla kukkien alaosassa,
varmistivat näköjään itselleen seuraavan päivän parhaimmat mesipaikat :)

maanantai 11. elokuuta 2014

Punaposkia poimittu

Piti eilen sunnuntaina mökillä ottaa jo puolet persikoista puusta talteen,
kun olisivat muuten tulleet ylikypsiksi.
Punaposkisista valmistui taivaallisen hyvää persikkapiirakkaa,
jota ei voi kuvata, koska se on jo syöty :)


En ehtinyt napata poiminta- ja kuorintakiireessä lähikuvia sadosta.
Nämä itse kasvatetut peachit ovat kyllä mehukkaita.
Kuoriessa saa olla joku astia alla, minne neste voi valua.
Osa persikoista oli tänä vuonna vähän isompia kuin aiempina kesinä,
taisi heinäkuun lämmöt avittaa.
Pieneen osaan ehti iskeä muumiotauti, mutta keräsimme ne yksilöt heti pois.
Puussa on vieläkin nukkapintaisia herkkuja kypsymässä,
joten toivon mukaan saadaan vielä toinen piirakka pyöräytettyä elokuun aikana.


sunnuntai 10. elokuuta 2014

Varaslähtö

Tänään ei ehkä tule mahdollisuutta lähteä napsimaan kuvia superkuusta, joten otin varaslähdön eilen lauantaina. Olin paikalla, jossa kuun nousua horisontin yläpuolelle ei pysty kuvaamaan, joten mikään jättisuuri kuu ei ollut, mutta iso ja kirkas kuitenkin noustuaan puolen yön tietämissä vähän ylemmäs kameran tavoitettavaksi. Kuvaushetkestä muistona ovat nilkassa kutiavat hyttysten puremat.