keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Ei meinaa perässä pysyä

Viime viikkojen helteet ovat saaneet mökillä kaikki kasvit ryöpsähtämään kasvuun - en meinaa perässä pysyä! Tässä vähän jälkijunassa muistoja jo kukkineista...

Olen liljakukkojen pelossa jättänyt toistaiseksi kaikki liljat taimimyymälöihin, mutta viime syksynä en enää voinut vastustaa kirjopikarililjojen kutsua. Sipuleista tuli kolme kukkaa: kaksi näitä lilanpunertavia ja yksi varsi, jossa oli kolme valkoista kirjopikarililjan kukkaa. Ja mitä näinkään varressa viime viikonloppuna: kolme kirkuvanpunaista liljakukkoa! Kutsuin lisäjoukkoja paikalle auttamaan kukkojen poistossa, itse ei tehnyt mieli koskea niihin.


Shirley-tulppaani tuntuu olevan varsin kestävä tulppaani, 
lajin vanhat sipulit intoutuivat kukintaan tänä keväänä viime vuotta uskaliaammin.
Taustalla narsissien lisäksi ne morsiuspuvun helmat
eli teiltäkin ihailua osakseen edellisessä postauksessa saaneet "lumikristallit".




Aina yhtä simpsakat rönsytiarellat avasivat nuppunsa yhdessä hujauksessa. 
Tiarellamatossa näytti tänä vuonna olevan reikiä, liekö myyrien tekosia? 
Jospa tyhjiin läntteihin löytäisi tämän valkoisen tiarellan vaaleanpunaisen "serkun" taimia?


Jo pidempään on saanut jättää jäähyväisiä kevään keltaisille airueille: leskenlehdille
Pähkylät viuhuvat tuulessa...ensi vuoteen!


15 kommenttia:

  1. Kirjopikarililjat ovat vastustamattomia. Olen katsonut kukintanopeutta vähän kauhuissani, juhannuksen kukat kukkivat jo mitä me katselemme loppukesästä? Ehkä ne aloittavat uudestaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on kesäkukkia...ne jaksaa kukkia koko kesän!

      Poista
  2. Ihan samoissa ajatuksissa edellisen kanssa: mitä mm juhannuksena saamme ihastella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän peukkuja, että juhannusruusua saisin ainakin ihastella...nuppuja näkyy jo!

      Poista
  3. Shirley-tulppaanit ja edellisen postauksen lumikristallit ovat aivan ihanat yhdessä! Kesä etenee nyt tosiaan vauhdilla. Ehkä tahti hidastuu pian, eihän tälläisiä kelejä voi olla koko kesää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ne Shirleyt pitivät viime keväänä näköjään taukoa ja ilmestyivät penkkiin kuin tyhjästä.

      Poista
  4. En ole ennen käsittänyt, että kirjopikarilijatkin kiinnostavat liljakukkoja. Voi kurja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin elättelin toiveita, että kukkoilisivat vain niissä isommissa liljoissa, mutta se jäi haaveeksi.

      Poista
  5. Nopsaa mennään eteenpäin kukkimisessa. Kaikki menee tosi hujauksessa näillä helteillä. Huomasin, että kevättulppaanit ovat kukkapenkissä jo ihan keltaisia. Pitää käydä ne siistimässä viikonloppuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käväisin tänään töiden jälkeen leikkelemässä tulppaanin varret alas...lehdet jätin keräämään voimia.

      Poista
  6. Jep, samaa oon miettinyt, kukkiiko mikään enää keskikesällä ja loppukesästä. Onneksi liljakukot ovat niin kirkuvan punaisia, ne on helppo löytää ja listiä. Inhoan ötököitä, mutta liljakukot pystyn poimimaan hanskat kädessä ja listimään kivellä, yök. Liljakukko voi pudottautua kun sitä rupeaa ottamaan kiinni eikä heti osu, silloin kannattaa laittaa toinen hanskakäsi alle valmiiksi.
    Saapas leskenlehden pallukastakin hienon kuvan !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin blogeista, että liljakukot pudottautuvat helposti maahan, joten pyysin isääni hakemaan kipon, johon ne saatiin tiputettua ja siitä sitten liiskauspuuhiin (yäks).

      Joo, noi pallukat on oikeastaan aika kuvauksellisia!

      Poista
  7. Noita peijoonin liljakukkoja tuntuu olevan aivan hurjasti tänä vuonna. Harmillista, sillä liljat ovat niin kovin kauniita, etenkin tuo kirjopikarililja =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, niitä on nyt paljon...ehkä helteen ansiosta?

      Poista
  8. Liljakukkoja on tosiaan enemmän, kuin aikaisemmin! Mä kammoan kaikkia ötököitä, mutta tässä vaiheessa kesää on sisuuntuminen siinä mallissa, että liljakukot rusentuvat paljain sormin.. ensimmäinen murha-aalto tapahtuu pinseteillä ja sitten jo kohta niitä pystyy poimimaan hanskat kädessä mutta enää ei tarvita edes niitä.

    VastaaPoista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!