tiistai 12. marraskuuta 2013

Joo, tarttee niidenkin syödä, mutta...

Käväisin viikonvaihteessa mökillä. Tontilla oli taas ollut visiitillä melkoinen peuralauma - lukuisista sorkanpainaumista päätellen. Oli syöty sitä sun tätä eli lähes kaikkea, mitä ei oltu verkotettu (koko tonttia kun ei millään saa vuorattua kananverkolla). Keväällä siemenistä kasvattamieni rehevien jaloakileijojen lehdet oli kaikki rouskutettu, samoin esikoiden ja keijunmekkojen. Pensaita oli nyrhitty ja lisäksi maata oli kaavittu sorkilla sieltä sun täältä. Huoh.

Onhan ne söpöjä katsella ja joo-o, kyllä peurojenkin tarvitsee syödä, mutta onko se aivan pakko tehdä kukkieni kustannuksella. Peurat eivät säiky edes puhetta, siinä ne jolkottelevat mökkitietä ja tuskin korvaansa lopsauttavat, jos niille jotain sanoo. Käsientaputus saa niihin aavistuksen vauhtia, lähtevät lampsimaan verkkaisesti. Tämä peura rouskutti viime heinäkuussa naapurin kurkkupellon reunassa varsin tyytyväisen oloisena.


18 kommenttia:

  1. Voi ei! :/ Inhottavaa, kaiken sen vaivan jälkeen mitä on puutarhansa eteen nähnyt. MUR!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi omistaa koira, joka voisi hätyytellä peurat pois!

      Poista
  2. No kyllä toi kaveri ainakin näyttää siltä, että on syönyt jo ihan tarpeeksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, näyttää siltä, että olisi tiineenä.

      Poista
  3. Ne on kauniita mutta kun en tuppaa puutarhaan niin silloin niiden kauneus alkaa hämärtyä. Meillä oli aikanaan sama ongelma Gudössä asuessa mutta veriruukut piti ne loitolla niin kauan kunnes veri lakkasi haisemasta.
    Kastelin trasselitukkoja veressä (ostin kaupasta pakastettuna) ja laitoin ne kepin nokkaan tontin laidalle. Tupon päälle laitoin pienen saviruukun nurin päin. Ei näyttäny niin pahalta silmään. Verenhaju saa ne varuilleen. Tää oli ainut konsit millä ne pysy vähän loitommalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, kiitos verivinkistä, ehkä itse en pysty vastaavaan, mutta voi olla, että tuohonkin konstiin voin vielä joskus päätyä, kun hermot menee lopullisesti :)

      Poista
  4. Onhan ne kauniita, mutta kun syövät kaiken..on se ongelma..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kun niitä peuroja on todella paljon. Niitä ei kukaan metsästäkään täällä päin eikä luontaisia vihollisia taida olla maisemissa.

      Poista
  5. Melkoisia riesoja ovat söpöydestään huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varsinaisia kiusanhenkiä puutarhanharrastajan näkökulmasta.

      Poista
  6. Kaunis, mutta näköjään myös hyvin kiusallinen vieras. Meillä ei peuroja ole esiintynyt, mutta fasaanit ovat meidän pihan riesa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taas ei ole yhtään ainuttakaan fasaania mailla halmeilla...sepä vielä puuttuisi :)

      Poista
  7. Söpöhän tämä on mutta ymmärrän hyvin miten harmittaa se mitä tuhoa saavat aikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä menee myös silkkaa rahaa hukkaan, kun kasvit päätyvät peurojen suuhun. Peruna ei kauheasti kasva, jos naatti on syöty.

      Poista
  8. Katselin viikonloppuna äiti- ja lapsipeuraa talon vieressä pellolla. Ne tarkkailivat minua silmäkulmastaan, mutta eivät antaneet puuhieni liiemmin häiritä. Olen huomannut, että peurat pelkäävät outoja ääniä ja asensin sinne tänne puutarhaan tuulikelloja, niistä on selvästi apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täähän on hyvä vinkki. Nyt pitää kirppiskeikoilla tiirailla tuulikelloja, omasta takaa niitä ei löydy.

      Poista
  9. No voi himskatti! Kauniita ovat mutta ikäviä kun asuvat liian lähellä. Meillä on rusakot riesana, mutta ei ne saa ihan tuollaista tuhoa aikaan. Eikä onneksi parin sadan metrin päästä säännöllisesti kuljeksiva karhu ole vielä käynyt ihan pihamaalla:) no ei sille puutarhan jutut maistuiskaan kun ei ole mehiläispesiä. Olisi siellä teillä metsästysseuroille töitä..liika on liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanta on kasvanut muutamassa vuodessa ihan mahdottomasti! Kaikkien tonteilla peurat tuntuvat vierailevan säännöllisesti, niille on tullut jo ihan omat reitit. Siltaakin pitkin kulkevat ihan keskeltä, savisista sorkanjäljistä näkee peurojen määrän. Oho, karhuko teillä tallustelee lähimaisemissa, Wau, hieno eläin, mutta onneksi se viihtyy metsissä!

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!