sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Tunnistamattomia

Jotain elämää oli mökillä luonnossa pienimpienkin maailmassa vielä.
Pihlajanoksalta löytyi pikkuruinen toukka.
En tiedä, oliko se enää elossa vai oliko joku lintu yrittänyt maistaa sitä.



Edelleen kukkivien jättiverbenojen latvuksista
tavoitin varpistaen kameran linssiin eteen komean sarvipään
- aika kohmeinen tuntui olevan, mikä sitten olikaan.
Molemmat jäivät tunnistamattomiksi,
mutta toivotin niille kumpaisellekin hiljaa kuiskaten hyvää loppuelämää. 



Lähikuvien lisäksi laitoin näytille samat ötökät vähän kaukaisemmasta näkökulmasta,
niin hahmotatte paremmin öttiäisten koot.
Aika pikkuruisia kulkijoita tässä maailmassa,
mutta niilläkin on luonnon kiertokulussa jokin oleellinen tehtävä,
olemassaolon tarkoitus.

Edit klo 21.20:
Googlettelin postauksen julkaisemisen jälkeen
ja onnistuin selvittämään,
että kyseessä on nuoliyökkösen toukka.
Enää vain toinen ötököistä on tunnistamaton :)
Ehkä sekin mysteeri vielä selviää...
voisikohan tuo toinen olla joku koisa?

18 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kukaan ei ole vielä häntä tunnistanut...

      Poista
  2. Hitsi mitä öttiäisiä olet tähtäimeen saanut. Kaikenlaisia sitä löytyykään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva enemmänkin bongailla erilaisia toukkia. PItää ruveta vissiin kääntelemään lehtiä ja tutkimaan myös lehtien alapintoja eri kasveista...

      Poista
  3. Kaunis tuo nuoliyökkösen toukka. :)

    VastaaPoista
  4. Onpas mahtava sarvipää pienestä koostaan huolimatta. Nuoliyökkösen toukka on hyvin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komeat on kyllä sarvet ja hitaasti ne vähän liikkuivatkin. Nuoliyökkösen toukka on värikkäämpi kuin itse perhonen.

      Poista
  5. Ompas korean värinen toukka, mutta en minä silti sitä ilkeis käteeni ottaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mitäs niitä nyt kädelle, antaa oleilla luonnossa vaan :)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiva tosiaan bongata lokakuussakin vielä jotain pienten ötököiden elämää...

      Poista
  7. Värikäs toukka ja komea sarvipää. Hienosti tuo sarvipää sopeutuu sykyisiin luonnonväreihin. Ensinäkemältä näyttäisi ihan joltain pudonneelta puunlehdeltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään sitä ensin huomannut. Isäni, joka katselee maailmaa vähän korkeammalta kuin minä, on siis pidempi, bongasi tuon ötökän.

      Poista
  8. Onko tuon toukan joku voinut keihästää tuohon pihlajaan pahan päivän varalle.
    Kuvasin tuota sama ötökkää enkä löytänyt nimeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy katsoa ensi viikonloppuna, vieläkö se kököttää samalla pihlajanoksalla. Jos se siellä vielä on, niin lienee menehtynyt.

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!