torstai 30. kesäkuuta 2016

Peura- ja talvituhojen jälkeen

Moni teistä onkin jo listannut,
mitä viime talvi vei puutarhasta manan maille.
Itse olen vasta viime päivinä ehtinyt katsastaa lopulliset talvituhot.
Menetettyjen listalle päätyivät:
useampi keijunkukka
neidonkurjenpolvet
rotkolemmikki
kevätkaihonkukka
kerrottu syysvuokko Pamina
saksankurjenmiekat Pearly Dawn ja Joanna
punakärsämöt
kääpiöunikko Pacino
julianesikko
palloesikko
isotähtiputki
purppurasilkkiyrtit
salkoruusu
rohtosormustinkukkia
syysvuokkoja
väriminttuja
myskimalva
persikkapuu

Huoh.

Sipulikukkiakin tuli normaalia vähemmän,
onneksi laukkoja sentään nousi maasta siellä täällä.



Viime syksynä istutetuista viinilaukoistakin kolme jaksoi
punnertaa pampulansa maan pinnalle pitkän varren päähän.


Ja sitten ne peuratuhot!
Mökillä mikään ei enää tunnu olevan turvassa peuroilta.
Rusakot auttavat myös parhaansa mukaan.
Ihan kaikille kasveille ei riitä omaa kananverkkoa ympärille,
ja voitte vaan arvata, miten rumannäköistä sellainen verkko- ja keppiviidakko on.
Siinä on kauneimman mökkipihan titteli kaukana!
En sitten ehtinyt suojata ajoissa kaikkia kasveja,
ja nyt on syöty lehdet
keijunkukista, amurinkärsäkallasta, kolmilehdestä
sekä kukkanuput
asterista, syysleimuista, 
kaunopunahatuista,


syysmaksaruohoista,


arovuokoista, 
kurjenpolvista (mm. kuvan Dark Reiterista)


orvokeista ja ketoruusuruohosta.

Rauhassa ilman verkkoja ovat toistaiseksi saaneet olla vain
pionit, akileijat ja punapäivänkakkarat.

Huoh.

Tässä amurinkärsäkalla, kun siinä vielä oli lehdet.


Astetta pienemmät tuholaiset ovat olleet ahkerasti
tänä kesänä istuttamani varjoliljan kimpussa.
Liljakukkoja sen kahdesta varresta on löytynyt jo melkein kymmenkunta.

Huoh.


Olen yrittänyt olla valppaana kukkojen varalta
ja pyyhin myös alkukesästä lehtien alapinnoilta pois
munat ja pari toukkaa.
Ahkeruus palkittiin, nyt alkavat kukat aueta.


18 kommenttia:

  1. Talvituhoja tosiaan tuli. Tähän saakka olen odottanut ja toivonut, josko sittenkin tuhoutueet kasvit jostain pinnistäisivät. Esim.jalokärhö Jackmaniissa on nyt 15 cm(!) pituinen varsi.

    Tummanpunainen varjolilja on huippukaunis ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varjoliljan väri oli yllätys, luulin, että se olisi se vaaleanpunaisempi, mutta tämäkin käy :)

      Poista
  2. Talvituhoja paljastuu pitkin kesää, kun aina tajuaa uusia kasveja joita ei näykkään. Harmi, että siellä on noita eläintuhoja, varmasti tosi turhauttavaa. Ihanat kuvat sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläintuhot saavat kyllä melkeinpä kirosanat ilmoille. Kasvien kukintaa kun odottaa koko pitkän talven ja sitten nuput syödään. Kaikki eivät kykene uusimaan kukintaansa, esim. päiväliljojen nuput ovat sitten siinä, jos ne napsitaan.

      Poista
  3. Onpa siinä kerrakseen talvituholistaa. Toisaalta selviytyjiäkin on paljon. Jänöt ja peurat, välillä toivon että häviäisivät maan päältä tyystin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peuran syömiin pitää lisätä vielä kesäpikkusydän. Sitä ei viime kesänä syöty, mutta nyt on kelvannut sekin.

      Poista
  4. Voi jehna noiden talvi ja elukkatuhojen kanssa. meillä talvi vei vuosia kasvaneen hakuron, japaninlehtikuuset ja kultasateen. Kauriit taas Siivosen lehmuksista yhden. Melkoinen vuosi ollut, mutta sinulla on tuhoja monin verroin vielä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä koettelee tällainen puutarhainnostusta!

      Poista
  5. Voi miten paljon sinulta hävisi talven aikana. Upean värinen varjolilja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutaman uuden taimen olen ostanut, kaikkia en kuitenkaan ehkä edes korvaa vastaavilla. Täytyy ehkä satsata sellaisiin kasveihin, jotka on helppo suojata peuroilta tai sellaisiin, jotka eivät niille kelpaa.

      Poista
  6. Voi miten paljon sinulta hävisi talven aikana. Upean värinen varjolilja.

    VastaaPoista
  7. Puutarha on mukava harrastus mutta kaikenlaisille tuhoille on aina tilaisuus. Nyt oli harvinaisen paljon talvituhoja ja sitten vielä nuo eläimet. Peuroja on meidänkin kesäkodin pihassa käynyt, tosin nyt vielä ei ole mitään syöty. Pikkuöittiäisiä on tosi paljon, minulta meni hetkessä melkein kaikki kyssäkaalin taimet ja samoin lehtikaalit.
    Kylvin uudet kyssäkaalit ja ehkä muutama mustakaali jäi jäljelle sekä lehtikaalia pari.
    Peura on tosi kaunis eläin ja mukava sitä on seurata sen liikkuessa läheisellä viljapellolla, mutta siinä on sitten se toinen huononpi puoli.Tarkkaan on peurat käyneet kukkasi nuppujen kimppuun, tosi harmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että menetit kaalien taimia öttiäisille! Juu, kaunis eläin, viha-rakkaus-suhdettani niihin kuvastanee se, että peura komeilee blogini headerissä :)

      Poista
  8. Ikäviä nuo kasvintuhoojat:( Itse olen tänään listinyt kärhöistäni pistiäisen toukkia. Onneksi peurat eivät ole ihan kaikkia kasvejasi syöneet:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännitän, miten käy täpläpunalatvalle. Se on niin iso pensas, etten pysty sitä verkottamaan. Nuput alkavat kohta olla näkösällä. Pitää vissiin mennä sen viereen teltan kanssa, niin pysyvät peurat loitolla ja perhosille mesibaariksi tarkoitettu kasvi säästyy peurojen hampailta.

      Poista
  9. Meillä päästiin suht vähällä, mutta talvi iski täälläkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eniten suren 12-vuotiaan persikkapuuni menetystä, se oli minulle tärkeä.

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!