keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kuvakiri 1

Blogini on toiminut vuosien varrella myös hyvänä puutarhapäiväkirjana itselleni.
Nyt olen dokumentoinnissa pahasti myöhässä,
joten on aika kiriä mökkipuutarhan tunnelmia
toukokuun loppupuolelta juhannukseen.
Huh, lähes kuukausi!
No, tässä on nyt pinkaistava kuvakiriin...
tule mukaan!

Helmililjat jaksavat kukkia vuodesta toiseen ahkerasti.
Ensimmäisenä ennätti toukokuussa kukkaan muutama atsurinhelmihyasintti.
Näitä rakastan!


Jotenkin viehättää hurjasti myös vauvanvaaleansininen helmililja
valkoisine rimpsureunoineen.
Lajikkeen nimi on kadonnut muististani vuosien varrella.


Vaaleanpunaiset helmililjat kukkivat niin nopeasti,
että ne jäivät tänä vuonna ikuistamatta.
Sekä valkoiset että vaaleanpunaiset ovat muutoinkin kooltaan
sinisiä sukulaisiaan pienempiä ja hentoisempia.


Tämä ei osaa päättää, ollakko valkoinen vai sininen.
On sitten Suomi 100 -juhlavuoden hengessä kaksivärinen :)
No, lajikkeen kuuluukin tunnustaa kahtaa väriä,
kyseessä on Peppermint-tummahelmilija.


Ihastuttava sini on myös Dark Eyes -tummahelmililjoissa.



Kylmänkukista ensimmäisenä keväällä ennättivät kukkaan valkoiset,
vähän myöhemmin avautuivat sinivioletit.


Ehdin napata auenneista kukista kuvat,
Köpiksen reissun jälkeen kukinnot oli syöty.
En muistanut suojata kylmänkukkia verkoilla :(



Punaiset viinimarjat kukkivat toukokuun lopulla.
Nyt sekä karviaisessa ja viinimarjassa on taas
pensaat tyhjiksi rouskuttavia karviaispistiäisiä.
Annoimme marjapensaille annoksen tuhkaa jo aiemmin keväällä,
ja nyt suihkimme lehtien alapinnat mäntysuovalla.


Marjapensaiden kukkiessa tuoksuivat myös tuomet.


Suklaakirsikkapensaamme viettää jatkuvasti eloansa häkkikellarissa.
Muuten rusakot söisivät oksat ja rastaat kirsikat.
Kuvaamisen kananverkkohäkkyrä tekee kyllä hankalaksi.


Vakka-Taimesta kotiutin tänä kesänä mökille
valkoisen jumaltenkukan pinkin kaveriksi.
Plussaa oli, että sain ostettua sen kukkivana,
joten oli heti ilo nauttia tuulessa liehuvista terälehdistä.


Hankin samalla amurinkärsäkallalleni kaverin, ruskokärsäkallan.


Edesmenneiden isovanhempien pihalta mökille siirretyt
keltaiset esikot ovat varmoja kukkijoita.
En ikinä muista, ovatko nämä kevätesikoita vai etelänkevätesikoita?!



Pihaesikotkin selvisivät talvesta, päinvastoin kuin palloesikot.


Tätä tummaa väriä jaksaisin ihastella päivästä toiseen!


Valkoinen sinikämmen punnersi toukokuun lopulla yhden nuppunsa avoimeksi.
Siniset väripilkut tulevat muovilaatikosta, jolla suojelin yhtä taimea peuroilta.
Lilansinisen sinikämmenen olen kadottanut,
olen voinut nyhtää sen vahingossa rikkaruohona irti maasta.


Kuvaähkyn välttämiseksi kuvakiri jatkuu seuraavassa postauksessa....

24 kommenttia:

  1. Oi, miten ihastuttava kuvakiri! <3
    Myöhäisyys ei haittaa yhtään eikä laimenna nautintoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kuvien kautta tulee aina mahdollisuus elää mennyt uudestaan.

      Poista
  2. Helmililjan kukinnot ovat ihania pieniä palluroita. Tässä se taas nähdään, kuinka kauniita voivat pienetkin kukat olla ja miten lähelle katsominen tuottaa uusia upeita kokemuksia.
    Kukkien kuvia jaksaa katsoa ajankohdasta riippumatta. Sipulikukkien kuvissa on sekin hyvä puoli, että pian on taas aika miettiä syksyn istutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään miljoonasti noista helmililjoista, varsinkin läheltä tarkasteltuna. Niin sieviä palluraisia nuppuja tornimuodostelmassa ja kauniita rimpsureunaisia kelloja avautuessaan.

      Poista
  3. Ihanaa elää kevät uudestaan kuviesi kautta!

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Helmililjat ovat ihan ykkösiä sipulikukissa sen suhteen, että eivät kovin herkästi taannu.

      Poista
  5. Ihastuttavia kuvia! Harvemmin noita tuleelaan katseltua noin läheltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kukista avautuu aivan ihastuttava ja suurenmoinen aspekti lähikuvissa, siksipä niitä taidankin niin paljon ottaa :)

      Poista
  6. Pieni on kaunista, ei voi muuta sanoa! Kun katsot riittävän läheltä, löydät aivan uudenlaisen kukkasen! Ihania kuvia!!

    VastaaPoista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos. Joskus, kun katsoo lähelle, näkeekin paljon enemmän.

      Poista
  8. Suloisia kuvia kukkijoista. Helmililjoja pitää muistaa istuttaa useampia lajikkeita syksyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, siniset jaksavat porskuttaa hyvin, mutta valkoiset ja vaaleanpunaiset eivät ole kovin hyviä leviämään, ainakaan meillä.

      Poista
  9. Ihania pieniä palleroita kevään eka kukkijat. Nuo kärsäkallat ovat lajissaan niin erikoisia, minullakin on yksi kärsä.
    Kylmäkukat ovat niin syötävän kauniita, peura osaa valita mitä suuhunsa pistää.
    Tuo keltainen on kevätesikko ja karviaispistiäisiä on täällä meidänkin puskissa ja tietysti siinä parhaimmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärsäkallat on jotenkin kiehtovia. Niidenkin kohdalla pitää kumartua, että näkee lehtien alla olevat kärsät. Kiitos, kun muistutit, että kevätesikosta oli kyse. Harmi noita pistiäisiä, joka vuosi kun syövät lehdet, kärsii satokin!

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!