keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Akileija-hulabaloo

Koleahkon alkukesän ansiosta akileijat ovat kukkineet ekstrapitkään!
Aina vaan avautuu uusia nuppuja,
vaikka maassa on jo paljon pudonneitakin terälehtiä.
Monet ovat osittain kukassa edelleen!

Koska aiemmin akileijat ovat saaneet olla rauhassa peuroilta ja pupuilta,
en ajatellut niitä tänäkään kesänä suojata verkoilla,
se kun on aika työlästä puuhaa eikä tietenkään näytä kauniilta.
Noh, kun yhdestä akileijasta hävisi eräänä yönä suurin osa nupuista,
ja vain rangat olivat jäljellä,
verkotus oli pakko tehdä. 
Korkeat kananverkot vaikeuttavat kuvaamista,
mutta siitä huolimatta aika akileija-hulabaloo on luvassa eli
jostain verkon välistä sain kameran ujutettua laukaisuetäisyydelle.
Joitain lajikkeita kuvasin syystä tai toisesta muita enemmän.

Löydätkö näistä suosikkisi?


Lehtoakileija 'William Guinness'
kuuluu värityksensä puolesta omiin suosikkeihini. 
Irkkujuuret omaava akileija on pyörryttävän upea joka valossa.



Siemenistä pari vuotta sitten esikasvattamani
'Tower Pink' -akileijat ovat yhtä kukkaryöppyä,
näiden joukosta on kuulunut tasainen surina, 
kun pörrinkäiset ovat käyneet aterioimassa.





Nyt ekaa kertaa kukkivat siemenistä kasvattamani 'Petticoat Pink' -akileijat.
Olen istuttanut sen taimia vähän sinne sun tänne,
kerrannaisia kukkaterttuja on heilunut mökkipuutarhassa kiitettävä määrä.





Jo useita vuosia vanhat 'Black Barlowit' ihastuttavat joka kerta
tummanpuhuvilla kukinnoillaan.




'Christa Barlow' on aina yhtä ihana, 
sen tummanpurppuraan tuovat hauskaa keveyttä terälehtien vaaleat päät.




Barlow-perhe sai tänä keväänä uuden jäsenen.
'Blue Barlow' -lajikkeen.
Vähän lisää väriä valikoimaan!
Tämä oli sellainen heräteostos keväällä Viherlassilasta.



Sysiakileija on meillä vasta toista kesäänsä,
erinomaisen hyvin näyttää porskuttavan.
Kukintojen väri vaihtelee hauskasti kulloisestakin valaistuksesta riippuen.





Vaal.pun. lehtoakileija on aina yhtä söötti ja viattoman oloinen.
Sekin on kukkinut kuin viimeistä päivää!





Vähän näyttää siltä kuin viisi joutsenta olisi laittanut päänsä
yhteiseen tuumaustaukoon :)



Jaloakileija 'Crimson Star' on tänä kesänä ollut 
mustien pitkulaisten öttiäisten suosikki numero yksi. 
Yritin valita sellaisia kuvia, jossa ötököiden määrä olisi minimissä.







Sini-valkoinen jaloakileija, jonka kasvilapussa lukee vain akileija,
on jäänyt tarkemmalta nimeltään arvoitukseksi.
Tänä keväänä sen jostain ostin,
mutta en kyllä enää edes muista, mistä.



Japaninakileija on kääpiökokoa
ja kukkasetkin vaappuvat varsin lähellä maanpintaa
verrattuna lehto- ja jaloakileijoihin.



Tässä aika hauska kuvapari yhdestä ja samasta tuoksuakileijan kukasta,
sininen kukka saa eri valaistuksessa kameran kautta erilaiset sävyt.
Aika sininen tuoksuakileija on varsinaiselta väriltään,
joten ehkä tuo varjoisan valaistuksen kuva vasemmalla
on enemmän lähellä normia.


Kaksi valkoista jaloakileijaa, 'Kristal' ja 'Silver Queen',
eivät harmikseni selvinneet viime talvesta.
Tämän kesän uutuushankinnoista,
nukke- ja dahurianakileijasta
en ehtinyt ottaa kuvia, kun olivat jo istutettaessa kukkineet.

Esikasvatin tänä keväänä Chiltern Seedsiltä tilaamistani siemenenistä
kuusi akileijan tainta, lajikkeet olivat 'Triple Blue' ja 'Magpie'.
Jälkimmäinen on kuulemma sama kuin W. Guinness,
sen kuulin vasta, kun olin siemenet hankkinut.
Taimet löysivät paikkansa mökiltä,
ensi kesänä voi odottaa ekaa kukintaa...

37 kommenttia:

  1. Aivan uskomattoman suloisia ja todella kauniit kuvat.

    VastaaPoista
  2. Huikean kauniita akileijoja ja hienot kuvat niistä! Se on kuin taideteos, kun läheltä tarkastelee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään tarkastella kukkia myös ihan läheltä!

      Poista
  3. On ne kauniita! Ja luonto on tosiaan muovannut pienestä kukasta uskomattoman erikoisen, eri sävyisen, jota ei kauempaa katsoessa helposti huomakaan. Nuo kerratut ovat minun makuuni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monimuotoisuus akileijaperheessä on kyllä viehättävä piirre!

      Poista
  4. Kauniita jokainen! Hauskaa kun löytyy sekä hempeää että synkempääkin väriloistoa. Mullekin tuli muuten kukista heti mieleen kokoontuneet joutsenet :D

    VastaaPoista
  5. Kaikki kaunottaria, en osaisi valita yhtä suosikkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin tykkään kaikista, jokaisessa on jotain erityisen hienoa.

      Poista
  6. Sinulla on todella paljon upeita akileijoja. Ovatko ne samassa penkissä vai ympäri puutarhaa? En osaa suosikkia sanoa, mutta pidän eniten noista voimakkaan värisistä akileijoista. - Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akileijat ovat parissa eri penkissä ja koska penkit ovat pitkät, on niitä nyt vähän joka puolella toista penkkiä.

      Poista
  7. Nyt tuli akileijakateus! Aivan hurmaavia akileijoja ja niin kauniita kuvia.

    VastaaPoista
  8. Ei noista voi vain yhtä valita, kun kaikki ovat ihania.

    VastaaPoista
  9. Rakastan akileijoja!!!
    Ensin ajattelin että tuo eka on jo se kaunein...sitten tulikin 'Tower Pink' ja vei sydämeni!
    Sen jälkeen ihastuin sydänjuuriani myöden 'Petticoat Pinkin' muotokieleen...kunnes tulivat ne tummat kaunottaret ja lopulta vaaleat....AWWW!
    Valitsen kaikki, kiitos!!!
    Ja sydämiä sata tähän perään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, että on muitakin akileijojen rakastajia kuin minä :)

      Poista
  10. Upeaa kukintaa akileijoissasi! Lemppareitani ovat nuo tummat upeudet: :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niissä on kyllä hieno sävy, jota ei suoraan luonnonkukista helposti löydy.

      Poista
  11. Ihanat akileijat ja lähikuvissa vasta avautuu kukkien kauneus. Tower-lajikkeilla on syötävän suloinen kukan muoto, pinkki versio on todellinen herkku! Toinen toistaan ihanampia, ei voi suosikkia valita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä kesänä oli upeaa, kun kukinta kesti todella kauan!

      Poista
  12. Ulalaa! Niin ihania!!! Mukava kun joku muukin tykkää akileijoista. Tykkään melkein kaikista noista, mutta Black Barlow ei jostain syystä nappaa. Se varmaan ottikin nokkiinsa, kun ei tänä vuonna noussut lainkaa..
    Crimson Star on myös hävinnyt, harmi.
    Nyt taisi löytyä mun uudelle akileijalle nimi: sysiakileija. En ole koskaan kuullutkaan. Vajavaista on siis tietämykseni näistä.
    Hyvät kuvat ja tarkat, mukava katsoa hyviä lähikuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sysiakileija on komea väriltään ja meillä se kasvoi tänä vuonna isoksi puskaksi.

      Poista
  13. Akileijat ovat loistavia kasveja moninaisuudessaan. Tänä kesänä tosiaan kukkineet ennätyksellisen pitkään.

    VastaaPoista
  14. Upeita kuvia ja ihania akileijoja. Viime kesänä hankin punavalkoisen Rosternin, mutta nyt tuli into hommata uusia siemeniä ensi kesää varten. Näitä puutarhan keijukaisia ei voi olla liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittaa vähän, että valkoiset jaloakileijat heittivät veivinsä talven aikana. Noh, ehkä olivat liian hienohelmoja meidän mökkiolosuhteisiin :)

      Poista
  15. Ihania! Tuo Crimson Star taitaa viedä voiton taiteellisesti kaartuvine kannuksineen. Minulla joku pienempi otus syö mökin vieressä kasvavia akileijan versoja. Epäilen syylliseksi mökin alla asuvaa peltohiirtä, jonka onnistuin näkemään ja tunnistamaan tummasta selkäjuovasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, kyllä niitä hiiriä meilläkin on mökkimaisemissa, mutta akileijojen kimpussa en ole onneksi niitä nähnyt.

      Poista
  16. Ihana hulabaloo! Eihän noista voi suosikkia valita! Kaikki sinertävät ja punertavat ovat ehdottomia suosikkeja! Ehkä kuitenkin Petticoat Pink ja vaaleanpunainen Lehtoakileija ovat suosikkejani :)

    VastaaPoista
  17. On noissa monia suloisuuksia. Eniten olen alkanut tuota Williamia haluta omaan puutarhaan sen upean värin takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siemenistä en sitä aiemmin saanut alkuun, joten ostin messuilta juurakon ja se lähti. Nyt on sitten Magpie-nimellä tulossa siemenestä uusia alkuja, toivotaan, että selviävät talvesta!

      Poista
  18. Upeita! Varsinkin tuo eka on hienon värinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, W. Guinness on kyllä upea, vähän pienikasvuinen, mutta toivon mukaan ensi kesänä astetta vahvempi.

      Poista
  19. Lähikuva tuo kasvien ihastelun uuteen ulottuvuuteen.

    VastaaPoista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!