Melko hiljaiseksi on muuttunut valtatie Mielen Lumoon.
Satuin vilkaisemaan tilastoja ja huomasin,
että liikenne on tosiaan vähentynyt, samoin kommentit.
Lienevätkö juttuni jo useamman vuoden jälkeen samaa kehää kiertäviä
vai onko muillakin jo sama ongelma kuin itselläni,
että elämässä tunnit eivät tahdo riittää kaikkeen, mihin toivoisi...
Täällä nyt kuitenkin vielä toistaiseksi sinnittelen.
Syystunnelmissa mennään, klorofylli vetäytyy.
Postauksen otsikko voisi enteillä jo vaikka tulevaa Halloweenia,
mutta viittaa itse asiassa tähän lokakuiseen joutsenparin kuvaan,
josta puolestaan juolahti mieleeni lainaus Eero Ojaselta,
joka on toimittanut kirjan Suomen myyttisistä linnuista.
"Joutsen oli ihmisille pyhä lintu,
joka eli kahden maailman rajalla
ja kykeni uimaan vainajien ja tämänpuoleisen väliä
sekä hakemaan viestejä toiselta puolelta."
Käsitys sielunlinnusta on vieläkin monelle tuttu erityisesti Itä-Suomessa.
VastaaPoistaTodella upeat kuvat!
Sielunlintu. Hieno sana. Ja kiitos taas kerran.
PoistaTänä syksynä ruska on ollut todella kaunista katseltavaa ja sen sinä olet tallentanut kuviin hienosti.
VastaaPoistaKesän/vuoden aikana on tullut useita varsin aktiivisia puutarhablogeja lisää. Ihmisillä on rajallinen määrä aikaa lukea ja kommentoida toisten blogeja, varsinkin, jos samalla itse pitää omaa blogia. Ehkä siinä on yksi syy, joka aiheuttaa hiljaisuutta ns. vanhoissa blogeissa. Hyvien blogien pariin löytää tiensä, vaikka tauonkin jälkeen. Sinulla on aina upeat kuvat ja kiinnostava blogi, jota minä ainakin seuraan mielelläni. Ei se määrä vaan laatu - pätee tässäkin.
Minulla tärkeintä on ollut olla läsnä äidilleni. Siitä en nyt tingi. Kaunis kiitos kannustavista sanoistasi, olen myös aina seurannut sinun tarinoitasi innolla, vaikka juuri nyt en olekaan ehtinyt jättää puumerkkiä käynnistäni.
PoistaAi niin, joutsen on tosiaan esimerkiksi Gallen-Kallelan maalauksessa Lemminkäisen äiti, Tuonelan joutsen... Kauniit kuvat!
VastaaPoistaJuu, tosiaan, niinpä onkin!
PoistaUpeita kuvia!
VastaaPoistaKerran matkalla näin mustia joutsenia ja jotekin meni kylmät väreet pikin selkäpiitä...olivatkohan ne niitä Tuonelan joutsenia.
Olisi upeaa päästä joskus kuvaamaan mustia joutsenia!
PoistaIhania ruskakuvia ja upeat joutsenet. Hiljaista on täälläkin. Postausten välit pitenee, käyn toki lukemassa satunnaisesti muiden blogeja, mutta en aina kommentoi.
VastaaPoistaSama meininki täällä. Nyt on näin, ehkä jonain päivänä taas toisin.
PoistaHarvoin tulee blogeissa vierailtua, kun olen siirtynyt Instaan. Työ ja muuttokiireet painavat päälle. Mukavaa syksyn jatkoa! ...Ja ihanat kuvat.
VastaaPoistaKoen itse Instan jotenkin vieraaksi, kun siellä tulee kuvaähky ja kuvia tulee plarattua sen kummemmin niiden ääreen pysähtymättä. Blogeissa kuvat pääsevät mielestäni paremmpin esille, mutta kai tämäkin on makuasia/tottumiskysymys. :) Hyvää muuttoa ja uutta elämää uudessa paikassa!
PoistaUpeat ruskakuvat!
VastaaPoistaJa juu, hiljenemään päin siellä sun täällä. Saanee syyttää osin omaa kommentoimattomuuttakin, mutta tilastotkin kertoo karua kieltään.
Itselläni on elämäntilanne sellainen, että läheinen tarvitsee nyt aikaani enemmän kuin blogilandia. Elämässä pitää tehdä valintoja, ja jotenkin nyt yritän tässä sivussa tekohengittää tätä blogianikin, kun en ihan valmis ole siitä vielä totaalisti luopumaan.
PoistaHyvin ymmärrettävä syy ❤️
PoistaItselläni ei niin miinkäänlaista syytä, korkeintaan se, että kun elämästä puuttuu tietty rytmi, niin se on hävinnyt tässäkin asiassa.
Enemmän kääntynyt instan puolelle -saattais sopia sinullekin, sulla on niin upeita kuvia!
En tiedä, miksi en oikein ole innostunut Instasta. En sitä juurikaan itse käytä. En siis katso muidenkaan Insta-tilejä. Mutta kiitos kauniista sanoistasi, Pepi!
PoistaTosi hienot syyskuvat! Ruska oli tänä syksynä hieno.
VastaaPoistaJoutsenet aina ihastuttaa. Reissussa ollessani näin tosi ison joutsenparven pellolla ja toisessa paikassa oli kaksi pariskuntaa ja niillä molemmilla neljä harmahtavaa poikasta. Olispa saanut kuvattua.
Vähentynyt on mullakin blogien lukeminen ja omaankin kirjoittelu. Mutta ei raaski lopettaakaan, enkä mene Instaankaan :)
Tosiaan harmi, kun et tällä kertaa saanut joutsenparvista tai -perheistä kuvia. Mutta ehkä joku toinen kerta sitten!
PoistaKyllä se on aika tai siis ajan puute joka on hiljentänyt blogiliikenteen. Monesti käyn lukemassa mutta jos ei heti kommentoi niin kyllä sitten tahtoo jäädä.
VastaaPoistaJoskus tuntuu siltä, että tämä koko some vie liikaa ajastani tai enkö vain osaa jakaa aikaani oikein.
Toisaaltaan tämä on kuitenkin mukava harrastus ja paljon olen täältä saanut itselleni uutta tietoa puutarhani hoitoon.
Kiitos blogistasi Intianminttu. 😊
Kiitos, Molley, pohdinnoistasi ja siitä, että kannustit minuakin!
PoistaBlogistaniassa ja Klorofyllissä on aina aaltoliikettä. Enempi minäkin kirjoitan blogia omiksi muistiinpanoiksi, ja olen iloinen jos sieltä joku muukin löytää jotain.
VastaaPoistaTodella upeat syykuvat - kiitos niistä!
Sellaisenahan tämä blogi on minullekin jo vuosia toiminut, päiväkirjanomaisena muistiinpanovälineenä. Mutta yksi arvokas asia on ollut myös vuorovaikutus, jota ilman en olisi koskaan tutustunut näin moniin upeisiin ihmisiin täällä blogilandiassa.
PoistaTaas niin kauniita kuvia.
VastaaPoistaOlen huomannut saman että blogimaailma on hiljentynyt huomattavasti. Taitaa olla niin moni siirtynyt käyttämään vain instagramia. Olen kyllä kurkkinut kuviasi, mutta viime aikoina ei ole tullut kommentoitua, kipeä selkä kun ei anna kauaa istua koneella ( oliko tuossa vähän selittelyn makua, hahah )
Voi harmitus, että selkä vaivaa edelleen sinua! Se on vaiva, joka vaikuttaa moneen asiaan. Pidän peukkuja, että tulisi pian kuntoon!
PoistaKiire ja ajan puute lienee monella syynä, ettei ehdi vastailemaan, jopa oman blogin pitämien on toisinaan haasteellista. Elämässä on niin paljon muutakin... mukavaa, aikaa vievää, väsyttävää.. Mutta sinun blogiasi on ihana lukea ja katsella noita mahtavia, kauniita valokuvia!
VastaaPoistaVoih, olipa kauniisti sanottu, kiitos.
PoistaAivan ihania syksyisiä kuvia<3
VastaaPoistaKiitos paljon!
PoistaTunnustan. Minä luen nykyisin todella vähän muiden blogeja, sillä iso aika menee töiden ohessa oman blogin päivittämiseen (vaikka senkin tahti on hidastunut). Kaikesta pitäisi irrottaa vielä sellaista vapaa-aikaa, joka ei vaadi koneella istumista. Seuraan blogeja kyllä Bloglovinin kautta, mutta olen auttamattomasti myöhässä, että selailen viikon - kahdenkin vanhoja postauksia. Mutta nautin, kaikesta huolimatta!
VastaaPoistaJoo, tunnustan, että itsekin tulee istuttua aivan liian paljon. Töissä ja vapaa-aikana. Koneen ääressä. Ei hyvä.
PoistaHienoja, ihania kuvia!
VastaaPoistaKiitos, ihanaa, että jätit puumerkin :)
PoistaKauniita kuvia. Itselläni blogien lukeminen on hyvin kausittaista. Välillä ehtii enemmän ja toisinaan muu elämä kiireineen vaatii enemmän. Äksyjä joutsenet ainakin ovat. Ehkä kahden maailman välillä seilaaminen on rankkaa?
VastaaPoistaHeh, ehkä tosiaan voi reissut tuonpuoleiseen rasittaa...
Poista