perjantai 13. heinäkuuta 2018

Kelausta

Kesälomalla aika kuluu aina liian nopeasti!!!

Lupasin taannoin jatkaa kuvakelausta kesäkuulta, hissukseen kiritään nykyhetkeen.

Pihasyreenit avasivat valkoiset tuoksuvat pikkukukkansa jo touko - kesäkuun vaihteessa.


Sen lisäksi, että lehtosinilatva kukkii pitkään, se myös leviää siemenistä voimakkaasti. 
Kasvi maistuu peuroille, joten se pitää aina kahlita kananverkon sisälle. 


Komealuppion taimen luulin ostaneeni muutama vuosi sitten,
mutta konnantatarhan siitä sitten tuli.
Nämäkin tiskiharjat on pakko suojata kananverkon taakse,
syödään muuten oikopäätä lehdet ja kaikki.


Tähdikin kukinta oli kuivuudessa ja kuumuudessa tosi nopeasti ohi.
Hyvä, kun kerkesin työviikolla piipahtamaan välillä mökillä kesäkuussa,
niin ehdin nähdäkin sen.


Mökkitien koivut olivat jo isossa lehdessä touko - kesäkuun vaihteessa.


Nokkosperhosia on ollut ilahduttavasti lennossa kohtalaisia määriä mökillä.


Vakka-Taimesta viime keväänä hankittu ängelmä (Thalictrum chelidonii)
houkutteli useampia kupari- ja kultakuoriaisia möyrimään hennoissa kukissa.




Korentoja näkyi kesäkuussa todella vähän.
En tiedä, vaikuttiko kuivuus asiaan.
Muutaman ruskohukankorennon kaislikosta tavoitin.
Tämä tyyppi oli juuri murkinoimassa.


Kaksi 'Philippe Vapelle' -jalokurjenpolvea täytti tänä keväänä viisi vuotta.
Kyseessä on kahden Kaukasus-lajin hybridi. 
Kauniin kukinnan jälkeen ihastuttaa vähän nukkainen lehdistö.



Kuivuuden lisäksi tyypillistä keväälle ja alkukesälle
olivat  melko kovat tuulet, se taas antoi haastetta lähikuvaukselle.
Nukkeakileija selvisi ekasta talvestaan. 
Se on niin viehko pienine nuokkuvine kukkineen. 
Eroaa muista akileijoista siten, että kukilla ei ole kannuksia.


Tänä keväänä toivoin saavani Vakka-Taimesta siperianakileijan,
mutta niitä ei ollut saatavissa. 
Otin jonkun toisen lajikkeen tilalle,
mutta hukkasin nimilapun. 
Lehtoakileijamainen kukka sillä ainakin on,
tosin väriltään paljon tummempi,
tässä kastelukannun käynnin jälkeen :)


Kesän ahkerimmin kukkinut akileija taitaa olla jo keväällä aloittanut
vaaleanpunainen lehtoakileija, se kukkii edelleen.


Sysiakileijan väri on upean intensiivinen.
Tuli tuosta nupusta jostain syystä mieleen ihmisen sydänlihas.


Mummonmyssyt aloittelivat myös kesäkuun alussa kukintaansa.
On ne söpöjä.
Näistä ja muista akileijoista on tulossa lisää kuvasatoa seuraavassa postauksessa,
eihän näitä voi vastustaa (niin kuin joka kesä totean)!


On ollut niin ihanaa kuunnella lintujen laulua, kaipaan sitä talvella valtavasti.
Mustarastas taitaa olla yksi suosikeistani.
Mökin pöntöissä on ollut perinteiseen tapaan pesimässä myös kirjosieppoja.
Naaraan kuvasin mökkitien laidasta hyönteisiä kuikuilemasta.


Lopuksi vielä näyte leppäkertun seiväshyppytyylistä ihan vaan sen kunniaksi,
että Suomessa on parhaillaan käynnissä yleisurheilun nuorten MM-kisat
ja kohta aikuiset kilpailevat Berliinissä EM-mitaleista.


Oi, nyt on pakko lopettaa ja jatkaa taas seuraavassa postauksessa kesäkuun kelausta. 
Huomenna suuntaan ensi kertaa puutarhabloggareiden tapaamiseen,
joten pitää yrittää nukkua sitä ennen,
kun on ajomatka aamulla edessä.

Muistakaahan juoda tulevien päivien helteissä riittävästi vettä!

8 kommenttia:

  1. Kesän parhaita paoja olet taas tallentanut!
    Mahtavia luontokuvia! <3
    Ängelmä on hieno kukka ja akileijat minunkin ikuisia rakkauskukkia..... <3
    Hurmaavia lajikkeita sinulta löytyykin. Minä yritän pitää tuota yhtä ja ainoaa hengissä näillä leveysasteilla. Saa nähdä jaksaako kesän kuumuuden, vaikka piilotinkin sen sitruunapuun taakse suuren kiinanruusun alle varjoon.

    Kauniita kesän hetkiä sinne!

    VastaaPoista
  2. Upeita kuvia! Hienon näköinen tuo sysiakileija. Ihanaa viikonlopun jatkoa😊

    VastaaPoista
  3. Ihana kelaus ja taidokkaat kuvat!

    VastaaPoista
  4. Aivan ihania kuvia, leppäkertun rimanylitys on mainio. Olipa kiva tavata kasvotusten lauantaina.

    VastaaPoista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!