torstai 9. elokuuta 2018

Hellelamaannus ja Suvikummun synttärit

Jos ei nyt ihan lämpöhalvaus iskenyt lomaviikkoina,
niin ainakin totaalinen hellelamaannus.
Kotona oli trooppisen kuumaa ja kosteaa, oli sitten yö tai päivä,
mökillä ei ulkona jaksanut edes kunnolla kävellä tai valokuvata,
saatikka ajatella kitkevänsä rikkaruohoja.
Ampiais- ja paarmahyökkäyksiä oli riittämiin,
päivittäiseksi iltarutiiniksi muodostui kaivoveden kantaminen kastelukannulla
perennapenkkeihin, pensaille ja persikkapuulle.
Kirsikkana hellekakussa oli vedenkeittokehotus kotikunnassa,
koska asennustöissä sattui putkirikko.
Lomakin loppui, ja ekan työviikon kärvistelin sisätiloissa +32 asteessa.
Suomen historian lämpimin heinäkuu, huh!

Onneksi lomaan mahtui kuitenkin rento ja leppoisa puutarhapäivä Raumalla!


Ystäväni Suvikummun Marjan blogin kymppisynttäreitä juhlistettiin
retkellä aina yhtä kiehtovaan Vakka-Taimeen
ja puutarhachillailulla Marjan ihanassa paratiisissa
emännän loihtimien suolaisten ja makeiden herkkujen parissa.

Olin ensimmäistä kertaa mukana puutarhabloggaajien tapaamisessa,
mutta ei kauheasti jännittänyt etukäteen, kun tiesin,
että luvassa oli ihania, uusia puutarhatuttavuuksia ja ennestään tutut
synttäriblogisti Marja ja Kivipellon Saila.
Halaukset vaihdoin kaikkien kanssa jo esittelyvaiheessa Vakka-Taimen pihatiellä.
Kasvi-ihanuudet odottivat meitä laajassa koepuutarhassa!


Saavuin paikalle joukon ensimmäisenä,
joten sain kunnian hetken rupatella kärsäkalloista
Vakka-Taimen omistajan Vesa Muurisen kanssa.
Kärsäkalloja tulikin hankittua mökille neljä lajiketta lisää:
neidon-, palmu- ja viherkärsäkallat.
Ja keltakärsäkallan sain vielä lahjaksi.
Tässä komeilee palmukärsäkalla Vesan puutarhassa.


Vesa esitteli helteisessä ja hiostavassa kelissä innostavasti 
kymmenpäiselle joukollemme rehevän puutarhansa erikoisuuksia.
Vesalla on hirmuisen paljon tietoa ja mielenkiintoisia tarinoita kasveista.
Mikä hienointa, puutarhassa on tilaa monenlaisille kokeiluille.
Ja puutarhurilla rohkeutta ja tarmoa toteuttaa niitä!
Pohjoisamerikkalainen lakkipuu on aika harvinainen Suomessa.
Vakka-Taimessa se oli tänä kesänä kukkinutkin valkoisin kukkatertuin.


Onneksi pääosan useamman tunnin tutustumiskierroksesta 
kiertelimme tällä kertaa varjoisamman metsäpuutarhan alueella,
jossa terttuselja näyttäytyi sadunomaisena - huikea varsi.


Hikkoripuu kuuluu jalopähkinäkasveihin.
Joku mietti, mistä se on tuttu ja päädyttiin siihen,
että ainakin savustuslastuina sitä käytetään.
Puu on kovempaa kuin tammi, joten soveltuu monenlaiseen käyttöön.


Novosibirsk-tuomet olivat ihastuttavan tummia.


Köynnökset ovat puutarhassa myös huikeita,
tuli ihan sademetsäfiilis välillä.


Yritin painaa muistiin Vesan puheissa vilisseiden kasvien nimiä,
mutta se osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi, lajeja oli niin paljon :)
Kanadanliljoja ja luonnon lajikkeitakin heilahteli kellojen tavoin
eri puolilla puutarhaa.



Lamopeikonkellot säestivät omilla soinnuillaan.


Porottavan auringon paahteessa mm. ruusutarha jäi katsastamatta,
mutta totesimme, että on taas ensi visiitille jotain, mitä innolla odottaa.
Muutama ruusu nähtiin kuitenkin hiekkapenkkien osastolla :)


Mehutauon jälkeen suuntasimme kasviostoksille.
Autot täynnä vehreyttä pöräytimme Marjan keitaaseen,
jossa vastassa oli perheen kissoista Ruusa.


Marja oli loihtinut huikean herkkupöydän.


Kalan, piiraiden ja salaattien jälkeen jälkkärin nautimme söpöistä lasipurkeista:
lakritsipannacottaa vadelmakastikkeella ja pistaaseilla.


Eikä siinä vielä kaikki:
jälkkärin jälkeen makuhermojamme hemmoteltiin vielä marjaisalla pavlovalla.


Taisimme kaikki olla mahat pinkeinä suolaisten ja makeiden herkkujen jälkeen,
joten oli hyvä suunnistaa pienelle tutkimusmatkalle
Suvikummun puutarhaan teehuoneelta kasvarin pelakuutaivaaseen.











Illan kruunasi se, että bongasin tämän sammakon kasvarin lattialla.
Tänä kesänä sammakoita ei ole mökillä kevään jälkeen näkynyt,
joten oli mukavaa tavata tämä söpöläinen, vaikkakin pikaisesti.


Lämpimät kiitokset ihanasta elämyspäivästä 
upealle emännälle Marjalle,
puutarhatarinoista Vesa Muuriselle 
ja kivasta, rennosta seurasta kaikille mukana olleille, oli kiva tutustua!

Ps. Kohtasin tämän peuran ja kolme muuta mökkitiellä
kuskatessani paluumatkalla illan tunteina Vakka-Taimen ostoksia mökille.
Eivät pahemmin loiki auto eteen, kun jauhavat vaan pellolla apetta
(silloin, kun eivät ole meidän mökkipuutarhassa gourmet-ateriaa etsimässä).
Aika tavalla Mie romahan -fiiliksissä olivat peurat helteisen päivän päätteeksi.
Vai mitä sanotte peuran ilmeestä ja olemuksesta?


14 kommenttia:

  1. Oli teillä mahtava päivä! peuroja on näkynyt näilläkin seuduilla, tänään viimeksi. Onneksi eivät ole vielä puutarhaa löytäneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhyy, meillä peurat valitettavasti löysivät nyt myös uuden persikkapuuni, siitä oli syöty koko vuosikasvu! Nyt tekisi mieli jopa rumia sanoja päästellä...

      Poista
  2. Upea päivä teillä kaikilla varmasti! Hikkorista tehtiin ennen parhaat kirveenvarret - olisiko siitä tuttu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o, sopii hikkori hyvin puusepän puuhteisiin varmasti!

      Poista
  3. Olipa mukava palata päivän tunnelmiin näiden kuvien myötä 💜. Saitpa hienon kuvan sammakosta. Kukkien terälehdetkin siinä kuin suoraan satukirjasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sammakko oli niin söpö, pikkuinen ja vähän pelokas.

      Poista
  4. Teillä oli varmasti ihana päivä. Toisten puutarhoja on aina mielenkiintoista päästä tutkimaan. Huikea terttuselja! En ole tiennytkään, että siitä voi kasvaa noin iso puu. Muutaman metrin päässä kunnan metsässä on parikin tarttuseljapuskaa, mutta eivät ole kuin parimetrisiä. Olisipa ihana, jos niistä tulisi noin hienoja. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmaan jo tuolla Vesan seljalla ikää...

      Poista
  5. Teillä oli kerrassaan hieno päivä kaikkine ohjelmanumeroineen. Edelleen harmittaa, etten päässyt mukaan. Mahtava terttuselja.
    Enpä tiennyt, että siitä kasvaa noin komea puu. Ja sammakkokuva piristää, sillä ainuttakaan en tänä kesänä ole nähnyt. Tavallisesti niitä sentään jokunen omallakin pihalla hyppelee.
    Kiitos kivasta kuvaretkestä ja mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi tosiaan ollut kiva tavata ensimmäistä kertaa! Mutta eiköhän niitä toisiakin tilaisuuksia vielä tule...

      Poista
  6. Hikkori tikkori toikki... joku lastenloru tuli heti mieleen. Ja kyllä hikkoripuusta tehdään kirvesvarret ja savustuslastut ja myös parhaat rumpukapulat, edesmennyt serkkupoika ei muita huolinutkaan. Veikkaisin myös baseball -mailat ainakin jenkeissä olevan hyvin pitkälti olleen ainakin aikoinaan hikkoripuuta. Kai ne nykyisin on jotain hiilikuitua kuten lätkämailatkin.

    Hieno päivä, hienot kuvat ja lopussa tuo ihana kasvihuoneen Prinssi <3

    Peura näyttää nääntyneeltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva tietää, että rumpukapuloitakin hikkorista tehdään!

      Poista
  7. Hienoja kuvia. Mukava reissu samanhenkisten kanssa piristää. Ei tarvi keksiä puheenaiheita :)
    Kesän helteet olivat aivan kauheita. Minä kärsin kuumuudesta tosissani, oli niin tuskaiset yöt, päivistä puhumattakaan. Nautin viilenevästä säästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nyt kelpaa nukkua, kun ei kroppaa ympäröi kostea, superlämmin, hapeton ilmavaippa :)

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!