Kukkaisa kesäkuu

Koska kesä meni muissa kuin bloggailupuuhissa,

pitää lankaa keriä kasaan vähän pidemmältä matkalta.

Niinpä tällä kertaa vien teidät aikamatkalle vielä kertaalleen
mökkimme kukkaisaan kesäkuuhun, akileijakatsaus jo tulikin,
tässä vielä muutamia muita ihanuuksia perennapenkeistä.

Coral Charm -pioni on minusta ehkä kauneimmillaan juuri tässä vaiheessa,

kun tiukin nuppu on keriytynyt vähäsen auki, 

mutta terälehdet eivät ole vielä levittäytyneet täysin auki.

Kimalaiskuoriaisia ei mökkimaisemissa ole aiemmin pahemmin näkynyt.
Tämä söpöläinen suuntasi illan tullen yöpuulle
Sarah Bernhardtin tuoksuvien, puhtaiden lakanoiden väliin.

Sarah kehitti kymmenen kukkapalloa,
valitettavasti helteisessä kelissä kukinta oli nopeasti ohi.

Yhden raaskin katkaista maljakkoon keittiön pöydälle
- ja mikä tuoksu siitä tulikaan!

Summer skies -kurjenpolvet viettivät nuppuvaiheesta alkaen elonsa kananverkkojen sisällä,
siksipä niitä oli turkasen vaikea kuvata.

Pidän hirmuisesti niiden vaaleanhaaleanlilasta väristä

ja kukinnon kerratusta muodosta.

Espanjansinililja on lähes hukkunut perennapenkin syövereihin,

mutta valkoisia kelloja ryöppysi kuitenkin esille kesäkuun alkupuolella.

Höh, valkoisena ostamani sinivaleunikko osoittautuikin siniseksi.

Kahteen kukkavanaan tuli iso määrä kukkia.

Kääpiökaunokurjenmiekkaa yritin hankkia viime vuonna Vakka-Taimesta.

Juuri kyseistä lajiketta ei ollut saatavilla, joten ostin tilalle toisen,

mutta senpä nimilappu on kadoksissa. 

Kääpiökokoiseksi tätä voinee sanoa ja kukki tänä vuonna ensimmäisen kerran.

Sen terälehdet lepattivat tuulessa kuin koiran luppakorvat,

se vähän nauratti :)

Hämykurjenpolvi sai kukkia rauhassa kananverkon suojissa,

älysin laittaa verkon tarpeeksi ajoissa.

On kukkinut pitkin kesää, vielä viime viikonloppunakin oli muutamia kelloja.

Väriä ja virtaa puutarhaan toivat pinkit ja vaaleanpunaiset punapäivänkakkarat,

jotka kasvattivat taas pitkät, koukeroiset varret

ja kukinnotkin olivat vähän jotain sinne päin. 

Ovat sellaisia huolettomia hepsankeikkoja nämä.

Etelänruusuruoholle tulee myös ihan hirmuisen pitkät varret 

ja sitten ne kaatuilevat ympäri penkkiä.

Nämäkin verkotettuina, muuten syödään :(

Sieltä verkonsilmästä yritän niitä ihailla.

Yksi hajulaukkakin nousi.
Sen kukat ovat todella kauniita ja herkkiä alaspäin kaartuvine varsineen.

Kaislikosta mökkitontin vierestä

katseli yhtenä kesäkuun päivänä kaksi silmää herkeämättä.

Hirvi vai eiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii?

Nuori uroshirvihän se!

Eipä hän kauan meidän touhuja jaksanut ihmetellä,

taidettiin päiväunilta hänet herättää. 

Sinne pinkoi uintimatkan jälkeen mantereelle, 

josta putkella vielä kuviin tavoitin.

Tosi vähän näkyi korentoja kesäkuussa edelliskesään verrattuna.

Sirotytönkorento (naaras) piti taukoa korren päässä.

Mittarit ovat niitä vähän huomaamattomampia perhosia.

Kesäkuussa bongasin nämä tavikset.

Mäkikenttämittari puna-apilalla.

Ja nokimittari tienvarren heinikossa.

Myös piippopaksupäitä näin joitakin yksilöitä lennossa.
Ylipäätään tuntui tänä kesänä,
että helteiden vuoksi perhoset lensivät itsensä ihan läkähdyksiin.
Jostain luinkin, että päiväperhosten elinkaari oli tänä kesänä varsin lyhyt.