maanantai 16. syyskuuta 2019

Unikkojen kirjoa ja vihreät valot

Mihin aika valuu?
Terassilla ovat jo syttyneet ajastimella led-ulkotulet. 
Tuuli oli tänään niin kylmää, ettei välikauden takkikaan oikein lämmittänyt.
Viikonloppuna satoi vettä tuntitolkulla hyisen, tuivertavan tuulen avittamana.
Pakko on myöntää, että syyskuu on täällä. Vaikkei yhtään huitsittaisi.

Näin kesän lapsella talvikauden, pimeyden ja kylmyyden lähentyminen
tuntuu vuosi vuodelta iän karttuessa vaikeammalta.
Kesän väriloistoa ensiavuksi,
ettei painu mieli ihan matalaksi.


Ostin viime keväänä pussikaupalla erilaisia unikoiden siemeniä. 
Ihan unelmieni unikkopeltoa en niistä saanut aikaiseksi, 
eivät jostain syystä viihdy meidän mökkimaastossa optimaalisen hyvin,
jotta kukinta olisi täydellistä. Mutta riittävää kuitenkin!
Ja isä jaksoi kastella ahkerasti siemeniä ja taimia, kun itse olin arkipäivät töissä.












Nams, nämä olivat herkullisia. Poimin tertun puolivälissä heinäkuuta.
Seuraavana päivänä puska oli tyhjä, peurat olivat popsineet yöllä kaikki marjat.


Murheenkryynit, varjoliljat. 
Meillä nämä olivat tänä kesänä kuorrutettuja punaisilla liljakukoilla.
Listittiin ötököitä urakalla, kahvinporoja levittelin varsien juurelle,
tepsiikö näiden ennaltaehkäisyyn mikään konsti?
Olin jo loppukesästä niin kypsä kukkoihin, 
että olin vähällä kaivaa liljat maasta ja heittää kompostiin.
Mutta näin kauniita kukkia silti, en sitten raaskinut.


Muinaistulien yönä, elokuun viimeisenä,
vietin kolmisen tuntia peltojen välisellä tiellä
ja yritin elämäni ensimmäistä kertaa ikuistaa revontulet,
jotka täällä meillä päin ovat erittäin harvinaista herkkua.
Parempaan en kyennyt, kuvaamista haittasi pilviharso ja kosteus.
Mutta näkyy siellä nyt vähän väriä taivaanrannassa :)



18 kommenttia:

  1. Oi miten hieno revontulikuva! Ihana tunnelma, vaikka revontuli onkin kajastus.
    Mahtava väriloisto eri värisiä unikkoja! Minäkin olen onnistunut todella huonosti erilaisten kanssa, vaikka niitä joka vuosi ostan, niin aina vain kukkii perinteinen kerrottu vaaleanpunainen pioniunikko, ei niitä muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä muutama lajike oli uusia tuttavuuksia, mutta niitä pääsi kukkaan asti vain niin vähän verrattuna siementen määrään.

      Poista
  2. Mahtavat unikot - melkein tekee mieli suunnitella ensi kesää :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin antaa noiden kylväytyä itse, jos vaikka joku niistä ensi vuonna intoutuisi kukintaan jo alkukesästä.

      Poista
  3. Upeita unikkoja ja upeita lähikuvia! Onko unikko vähän oikukas, kun ei suostu joka paikassa kasvamaan, ei täälläkään mitään unikkopeltoa synny. Revontulet näkyvät hienosti kuvassasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen tiedän, ettei unikko ainakaan kuulemma pidä kilpailijoista kasvupaikallaan.

      Poista
  4. Upeita kesämuistoja. Minäkin kylvin muutaman pussillisen silkkiunikoia seinustalle, tosi paahteiseen paikkaan. Ne eivät paljon vettä saaneet, mutta kukkivat edelleen. Kiitollinen kasvi ja upea punahehkuinen kukinta.
    Sama juttu täällä, iän myötä talven pimeys ja kylmyys ovat alkaneet tuntua vähän ahdistavilta. Ei auta sekään, että on syntynyt joulukuussa. Ei ihme, että niin moni eläkeläinen suuntaa etelän lämpöön talveksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taitaa olla mökillä kyse juuri tuosta auringonpaisteen vähäisyydestä. On niin paljon puita ja pensaita, jotka varjostavat, ettei valtaisaa unikkoilotulitusta pääse syntymään.

      Poista
  5. Ihania unikoita, yritän samaa ensi kesänä ja olen keräillyt sieltä täältä pihasta siemeniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukut pystyyn ja hyviä kylvöjä, kun niiden aika on!

      Poista
  6. Minäkin rakastan unikoiden silkkipaperin ohuita kukintoja! <3
    Pioniunikot ovat suosikkejani ja ne kaikki hurmaavat sävyt!!
    Muistan myös ne hehkuvat oranssit tuliunikot mummoni kukkapenkissä lapsuuteni kesinä.

    Syyskuun lempeyttä sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun silmissäni plussaa on myös se, etteivät peurat ja rusakot syö niitä! ISO plussa!

      Poista
  7. Ihastuttava unikkovalikoima. Tyhjensin monen monta unikkopussia kukkapenkkehin. Sen verran myöhään, etteivät ehtineet enää kasvaa. Josko joku niistä nousisi ensi kesänä ilahduttamaan. Parhaiten minulla kasvaa lila pioniunikko, joka suorastaan rehotti tänä kesänä yhdessä penkissä. Luultavasti siemensi niin, että siitä riittää kukintaa ensi kesänäkin.
    Hieno revontulikuva. Kannatti se kolme tuntia odottaa.

    VastaaPoista
  8. Aivan upeat unikot! Ne ovat lemppareitani kauniine sävyineen ja paperisine terälehtineen. Hieno kuva revontulista!

    VastaaPoista
  9. Todella upeita lähikuvia ja valtavan kauniin värisiä unikkoja! Kiitos piristyksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kiva kokeilla vähän erilaisia unikoita, Englannista tilailin suurimman osan siemenistä.

      Poista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!