Sanotaan, että odottavan aika on pitkä. Aikakäsitys on tietysti suhteellista, mutta olen kyllä omasta mielestäni odottanut jo melko kauan, että näkisin Sarah Bernhardt -pionini kukkivan mökillä. Istutin sen vuonna 2011 kesällä, kukintaa ei tietysti tullut silloin eikä viime kesänäkään, mutta nyt kolmantena vuonna näyttää todella lupaavalta, vai mitä sanotte?
Hyvin odottavalla kannalla tuntui olevan tämä ruskohukankorento, joka vain olla möllötti pitkät tovit huojuvassa suolaheinän varressa. Odottiko kenties kumppania kevätkarkeloihin? Treffit sillä tontin korkeimmalla suolaheinällä!
Laukkojen nuput ovat ennen puhkeamistaan kuin odotuksen vertauskuvia. Luulisi niistä kuuluvan oikein poksahdus, kun pienet kukkavarret tunkevat itsensä esille nupun tiukasta kelmusta.
Västäräkki odottaa joka ilta mökkitien varressa vesipömpelijutun päällä. Kun kärsivällisesti odottaa, tuuli tyyntyy iltaa kohti ja laskevan auringon valossa tanssii tuhansia hyttysiä ja muita siivekkäitä, on iltaruokailun aika.
Itse odotin innokkaasti jälleennäkemistä akileijojen kanssa, mutta kaikkien akileijojen nuput ovat kovin vaivaisen oloiset ja nuppujen koko on puolet pienempi kuin viime vuonna. Vaivaako joku tauti vai oliko viime talvi liian rankka? Nyt odotellaan, että nuput aukeavat, niin nähdään edes häivähdys akileijojen keijunherkistä kukista.
Mökkirannassa on suihkinut ihan rantavedessä vähän yli 20-senttinen minihauki. Se on niin suloinen ja oikea odottamisen perikuva. Se jaksaa lillua paikoillaan sinnikkäästi pohjan väreihin hienosti naamioituen ja vaania pikkukalojen poikasia. Jos joku niistä ui riittävän lähelle, odotus ehkä palkitaan...
Edit 11.6. klo 23.47: yritän nyt näillä editeillä saavuttaa mahdollisimman monen, joka näki maanantaisen postaukseni. Haluan korjata vaaleanpunaisen tulppaanipelargonin nimen, se onkin Emma, eikä Mårbacka Tulpan. Pahoittelen sekaannusta.
Taas niin hienot kuvat, tuo haukikin niin jännä lilluja
VastaaPoistaMinulla kukkivat akileijat mökillä tänä vuonna ensimmäistä kertaa, mutta silti osan nupuista on joku hyönteinen nakerrellut rikki. Niilläkin on siis tuholaisensa. Suloinen tuo minihauki!
VastaaPoistaVästäräkit on niin kauniita lintuja. Niiden värityskin on suorastaan täydellinen. Kauniita kuvia jälleen kerran :)Ja kyllä pionien avautumista odotellaan täälläkin.
VastaaPoistaHienoja kuvia ja hauskan odottava teema.
VastaaPoistaMikä muuten noissa pionin nupuissa noita mulkuriaisia kiinnostaa?? Meillä eletään samassa odotuksessa pionin suhteen ja jopa kolmessa pionissa on ensimmäistä kertaa yksi nuppu per kasvi :D huikeeta...
VastaaPoistaKummallista kyllä että meillä on pionin kanssa aina tuo sama juttu, jos on tarpeeksi nopea ja aloittaa raidkuurin ajoissa, näkee kukinnankin, muussa tapauksessa ei. Ihanat kesäkuvat.
VastaaPoistaOdottavan aika on pitkää - todellakin. Olen odottanut vuodesta 2008 kuolan pionin kukintaa ja tänä vuonna ihmeen ihana pullukka nuppu ilmestyi ja olin innoissani. Mutta se kuivui ja kuoli pois. Mahtaakohan pioni kasvaa väärässä paikassa.
VastaaPoistaEnpä ole koskaan livenä tuollaista pikkuhaukea nähnytkään, niin vaalea vielä väriltään. Tuon pionin avautumista odotan minäkin jo innolla! Tekevätkö muurahaiset niille tuhojaan vai kestääkö kukka muurahaisten temmellyksen?
VastaaPoistaUpeaa luontokuvausta – taas kerran! Hauki on vallan söötti, ei uskoisi että heidän sukunsa on niitä veijareita, jotka pikkupoikia varpaista purevat laiturin kupeessa ;)
VastaaPoistaAkileijat olivat meilläkin tänä vuonna kituliaita. Veikkaan syyksi kuivuutta ja kuumuutta.
Hienot kuvat, odotus palkitaan :)
VastaaPoistaEipä kauaa enää kestä, että Sarah Bernhardt avaa kukkansa ja odotuksesi palkitaan :)
VastaaPoistaEdelliseen postaukseesi vielä; juu, se pelakuu on tulppaanipelakuu Emma, ruotsalaisten jalostusta sekin, kuten Mårbackatkin ovat Ruotsista lähtöisin ( Selma Lagerlöfin kotoa ovat Mårbackat alkujaan kotoisin, näin ainakin uskotaan)
Kiitos terveistä ja kiitos itsellesi, kun kävit :)
Minulla postauset ja varsinkin toisten blogien lukemiset on nyt niin vähissä, mutta ensi viikolla asia korjaantuu. Pitää silloin oikein urakalla käydä lukemassa kaverien postauksia.....
Jos tässä nyt on erityisen paljon kirjoitusvirheitä, syy on Nipsun. Hän istuu puoliksi näppäimistön ja puoliksi käteni päällä ja kehrää ihan mahdottomasti!
Kiitos, Marja! Nyt äkkiä korjaamaan kömmähdys lajikkeen nimessä! Sekoitin siihen Mårbacka Tulpaniin, kun viime kesänä oli sellainen parvekkeella. Vähän olivat kuitenkin nuo kukat erilaiset ja siitä aloin pohtimaan, että taisikin olla Emma kyseessä. Voi Nipsu, ihanainen!
Poista....jatkuu... Nipsu siirtyi pois käden päältä. Tuo Emma-pelakuu on Mårbacka-pelakuun mutaatio, joka on löytynyt v. 2002 Bengtsbon puutarhalta Ruotsissa.
PoistaPelakuu nimettiin heidän tyttärensä Emman mukaan. Vuonna 2006 se lanseerattiin omana lajikkeenaan. Ruotsissa se tunnetaan nimellä Emma från Bengtsbo.
Muistelen joskus vastaavaa lukeneenikin Emmasta, kiitos vielä, kun jaksoit virkistää muistiani ja jakaa lisätietoa tätä kautta muillekin Mielen Lumossa vieraileville! Nyt on pakko suunnata nukkumaan, muuten en jaksa herätä aamulla töihin, olen kukkunut myöhään jo monena yönä perätysten. Kesällä ei jotenkin väsytä yhtään, paitsi sitten aamuisin. Hyvää yötä, Marja ja Nipsu sekä muut kisut!
PoistaHienot kuvat! Pioni kukkii usein istutuksen jälkeen vasta seuraavana tai sitä seuraavana kesänä, riippuen onko ostettu taimi vai saatu taimi. Pioni ei tykkää siirtelyistä. Siirsin muutaman juurakon toiseen paikkaan viime keväänä ja nyt näkyy vasta vihreää joten kukkia ehdä ensi kesänä:)
VastaaPoistaWau mitä kuvia. Ihanaa päivää.
VastaaPoistaLumoava tuo laukan nuppu (pakko hankkia laukkoja...:D)
VastaaPoistaSeurailen aina unikoiden nuppuja,uskomatonta miten sellaisesta ryppyisestä pallerosta voi aueta niin kaunis kukka:)