Ojanpenkalla huojui lauantain kävelyretken väripilkkuna loistavansininen lupiini. Toisaalla keikistelivät punertavat kaunokaiset, puna-apilat, kuin sanoakseen, emme anna periksi, haluamme vielä kukkia emmekä antautua syksylle ja talvelle. Omakin olo on vähän samanlainen...
No ei uskois ja olen kyllä samaa mieltä, ei anneta periksi.Talvi on peräpäästä minun mielestäni ja vuosi vuodelta tuskaisempi sekä fyysisesti että henkisesti.
VastaaPoistaLämmittää sydäntä kun luonto jaksaa vielä yrittää:)
Ohhoh,oletpa vielä löytänyt luonnosta kesän fiiliksiä :)
VastaaPoistaFrühling wäre mir auch lieber!
VastaaPoistaLiebe Rosinengrüße
Katsos vaan, millaisia löytöjä olet tehnyt. Kesä ei tosiaankaan halua antaa periksi ja hyvä niin :)
VastaaPoistaPiti tulla sinunkin lupiinikuvaa kattelemaan:)
VastaaPoistaAivan samaten olen tässä katselut joitakin lupiineja sekä mietin josko noita apiloita keräsi maljakkoon. Ovat nyt niin kauniin näköisiä.
VastaaPoista