Olipa hienoa, että ehdin ennen tätä flunssajysäystä
nauttia viikonvaihteessa hetken
syksyisen metsän hiljaisuudesta ja ikiaikaisesta viehätyksestä.
Sammalmatto on niin kaunista verhotessaan
lahoavat puut ja metsän pyöreät kivet...
Saima Harmajan sanoin:
Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,
joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.
Ihanan rehevän vihreä, mutta samalla syksyinen kuvasarja. Ensimmäisen kuvan abstraktius on kaunista väripilkkuineen ja alemman kuvan puunrungon vihreä "karvapeite" hämmästyttävä.
VastaaPoistaSammal on niin kaunista. Rakastan sammalenvihreää!
VastaaPoistaNuo sinun edelliset karvapallokuvat on kauniita! Ja tuo pelto! Ja toki myös nämä kuvat, mutta karvapallot lumosivat :)
VastaaPoistaSanattomaksi vetää näiden(kin) kuvien kauneus. Ensimmäinen kollaasi on ihan erityisen hurmaava!
VastaaPoistaOi mitä ikiaarnion tunnelmaa! Niin on pehmoiset sammaleetkin, että eikun pötköttelemään vaan... Metsä = parhautta.
VastaaPoistaIhania otoksia!
Tuo ylimmäinen kollaasi on ihan mahtava! Siinä herää sadut ja tarinat henkiin.
VastaaPoistaSammaloituneet puuvanhukset ja kivet ja kannot ovat niin kaunista..
VastaaPoistatuo runo niin sopiva.. Aivan valtavan ihanat kuvat.. tulee mieleen omat retkeni sammaleisille poluille..
Kauniita kuvia sammaloituneista puista ja kivistä.
VastaaPoista