sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Millainen puutarhuri olet? -haaste

Sain Millainen puutarhuri olet? -haasteen Rikkaruohoelämää-blogista. 
 Haasteen on laittanut liikkeelle Pauliina Kukka & kaali -blogista.

Kiitos haasteesta, Between!
Vastaanpa siihen saman tien vapaasti muotoillen
 ja yhdistän vastausteni virtaan kuvia viime kesän hellekukkijoista mökiltä.

Kruunuvuokko

Puutarhasuunnittelu

Tykkään suunnitella esim. matkoja: 
tutkin etukäteen kohdetta ja valitsen paikat, jotka ehdottomasti haluan nähdä.
Loppuaika jää yllättäville kohtaamisille, elämyksille,
haahuilemiselle sekä paikalliselämän ihmettelylle.
Mutta puutarhan kanssa on sitten vähän eri juttu:
en kauheasti suunnittele etukäteen yhtikäs mitään.
Olen ylipäätään vähän erilainen "puutarhuri", 
koska minulla ei varsinaisesti ole omaa puutarhaa.
Taidankin olla jonkin sortin hybridipuutarhuri.
Huseeraan vanhempieni mökillä "puutarhuroiden" metsä- ja niittymaisemassa.
En siis pääse joka päivä puutarhassa touhuamaan,
joten isä on ollut korvaamaton apu.
Tänäkin kesänä olisi moni perenna kuollut, 
ellei isäni olisi jaksanut kastella niitä ahkerasti kaivovedellä. Kiitos hänelle siitä!

Tähtililja

Taimet istutan yleensä sinne, mistä joku sopiva soppi löytyy.
Ainoa asia, mikä pitää ottaa huomioon, on,
mahtuuko taimen ympärille myös laittamaan kananverkon.
Ilman verkkoja ei mökillä kukkisi monikaan kasvi;
peurojen ja rusakoiden menu on hyvin gourmet-voittoinen.
Puutarhan antimet ovat näköjään ylivertoja luonnon tarjontaan verrattuna!

Ketoruusuruoho

Toinen paikka, jossa voin turata kasvien kanssa,
on lasittamaton, puolivarjon parvekkeeni.
Suunnitelmallista on, että hankin sinne perinteisesti
kolmeen parvekelaatikkoon Vuorelasta Aquarello-pelargonit,
kahteen isoon ruukkuun seinustalle kärhöt
ja kahteen isoon amppeliin maahumalat,
loput kasvit ostan impulsiivisesti
ja sijoitan parvekkeelle samalla periaattella kuin mökilläkin
eli sinne, missä tilaa on :)

Ostokset

 Ostan kasveja randomisti.
Tosin Vakka-Taimeen teen ostoslistan latinankielisine nimineen,
mutta kaikkia toivomiani ei aina sieltäkään ole saatavissa,
joten kotiudun silloin usein vaihtoehtokasvien kanssa.

Nuokkulaukka

Tykkään kokeilla erikoisuuksia, jos sellaisia eteen tulee eikä hinta ole ihan päätähuimaava.
Niistä saa onnistumisen elämyksiä, toisinaan joutuu nielemään karvasta pettymyksen kalkkia.
Mutta sehän on elämää!

Työkalujen säilytys

Mökillä täpötäydessä puutarhavajassa on niin monenlaisia työkaluja,
hankittuja ja vanhempien perimiä, että sieltä on välillä vaikea löytää etsimäänsä.
 Tosin yleisin työkalu taitaa olla omat kädet.

Piparväriminttu

Ja vaikka omistan lukuisia pareja puutarhahanskoja,
huomaan usein touhuavani ilman niitä. Tuloksena multien kaivelu kynsien alta.

Minä hyötytarhurina

Olen luopunut hyötykasvien viljelystä mökillä,
se osoittautui liian haasteelliseksi.
Kokeilin porkkanoita ja sipuleita viljelypusseissa ja -laatikoissa,
mutta meni hermot,
kun yritimme suojata taimia tuholaisilta harsoin
ja linnut kävivät nokkimassa harsot rikki. 
Viimeinen niitti oli,
kun menetin koko komean sipulisadon sipulikärpästen iskettyä.
Pussiperunaakin viljelimme useampana kesänä;
peurat söivät naatit ja pussien verkottaminen isolla alueella oli hankalaa
(verkot vaikeuttivat myös kastelua).

Suklaakirsikka

Satoa saamme tällä hetkellä muutamista marjapensaista, suklaakirsikasta,
raparpereista ja metsämansikoista. Yrttejä viljelen satunnaisesti.
Persikoita tuli monena vuonna,
mutta tänä vuonna istutettu uusi puu ei vielä tuota satoa,
ehkä parin vuoden päästä.
Olen kyllä sielultani enemmän kukkaihminen, nautin visuaalisesta annista!

Kitkeminen

Never ending story! 
Inhoan kitkemistä, mutta sitä joutuu
valitettavasti perennapenkeissä tekemään toistuvasti.
Onneksi siinäkin hommassa saan isältä apua. 
Juuri eilen kynsihanskoilla riivin rikkiksiä penkistä.
Meillä se, että ylipäätään pääsee rikkaruohojen kimppuun, 
vaatii ensin kananverkkohäkkyröiden poistamista kasvien ympäriltä
ja siistimisen jälkeen taas verkkojen takaisin asettelemista
(mikä välillä voi olla raivostuttavaa täpötäydessä penkissä).


Sinilaukka

Välillä vain ohitan rikkaruohot katseellani ja annan niiden rehottaa.
Varsinkin viime kesän helteillä kitkentä ei ollut ensisijaisesti mielessä.

Puutarhapuuhat

Minulla taitaa mökillä perennapenkkien luona
ja kotiparvekkeella ruukkumeren edessä
olla useimmin kädessä kamera kuin kuokka.
No, kastelukannu kyllä myös parvekkeella päivittäin
ja mökilläkin lomalla joka päivä.

Pisamakello

Puutarhan tyyli

Mikä tyyli? Hah, ei sellaista taida olla.
Mökillä hurlumhei. Kananverkkojen ja keppien kuorruttama.
Parvekkeen tyyliä kuvastanee parhaiten sana runsas.

Kasvivalikoima

Eipä ole mitään yhtenäistä linjaa. Vähän yritän katsoa,
että perennat, joita hankin, sopisivat mökin luonnonmukaiseen meininkiin.


Malva

Usein valitsen kasveja, joita markkinoidaan perhoskasveiksi.
Värien puolesta vältän keltakukkaisia, mutta niitäkin olen sortunut hankkimaan,
jos kyltissä on väitetty perhosten niistä pitävän.

Parvekkeelle päätyvät yleensä Tukholman messuilta raahatut pelakuiden taimet,
tänä vuonna niitä taitaa olla 20 ruukussa.


Minä ja sää

Tähän kohtaan valitsen Pauliinalta valmiin vastausvaihtoehdon:
"Jos saisin valita, koko kesän paistaisi aurinko. Silleen sopivasti.
Yöllä sataisi sen verran, mitä kasvit tarvitsevat."

Suhtautuminen vuodenaikoihin

Syksyn värien hiipiessä maisemaan alkaa itsellä ahdistus vallata tilaa takaraivossa. 
Olen niin kesän lapsi kuin voi olla,
kesäkuussa syntynyt ja totaalisesti valon,
sinitaivaan, vähän yli parinkymmenen plusasteen
ja leppeiden kesätuulien kannattaja.
Talvi on jotain, jota varsinkin kylmäallergiasta kärsivänä, en todellakaan odota.

Sormustinkukka

Kerro, kuka sinut haastoi,
ja että haasteen laittoi liikkeelle Pauliina Kukka & Kaali -blogista.
Haasteen pohjan ja alkuperäiset kysymykset löydät siis Pauliinan blogista. 

27 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat! Tämähän on mielenkiintoinen haaste :)

    VastaaPoista
  2. Hauska haaste. On niin totta, että verkkojen ja häkkyröiden kanssa tahtoo mennä hermo, eikä niitä useinkaan jaksa nostella pois ja kiinnittää taas tukevasti takaisin, lopputuloksena verkkojen sisällä rehottavat rikkaruohot. Verkko-keppiarmeija ei myöskään ole mitään kaunista katsottavaa, mutta minkäs teet. Ilman niitä ei paljonkaan voisi kasvattaa, ei kukkia eikä syötävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkä muista, kuinka monta paitaa olen jo saanut reikäiseksi verkkojen kanssa touhutessa, kun aina joku terävä verkonpää nappaa kiinni vaatteista ja silmäpako on valmis.

      Poista
  3. Kauniita kuvia ja hyvät vastaukset! Kiva nähdä hieman vilausta itse kunkin puutarhapersoonasta. Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eihän sitä nyt ihan kaikkea voi paljastaa näissä haasteissakaan :)

      Poista
  4. Verkkojen kanssa menee hermo vaikka laitan vain talveksi ja otan kesäksi pois. Niitä on ihan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että jollain muullakin menee hermot verkkojen parissa :)

      Poista
  5. Mukava haaste, avaa vähän kuvien takana olevan puutarhurin sisintä. Sinun kuvasi ovat kyllä ihan omaa, upeaa luokkaansa.

    VastaaPoista
  6. Sinulla on niin ihana asenne tähän, vaikka omaa pihaa oikeastaan olekaan!
    Ja kasvilajikkeet aina niin viehättäviä kaunokaisia kukkineen, että peuroilta kannattaakin suojella.
    Suklaakirsikka kuulostaa ihan ylihyvältä! <3
    Ihanaa puutarhan holtitonta suunnittelua sinne taas koko pitkäksi talveksi, niin ensikesänä kukkaloisto on taas varmasti taattu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sana holtiton on ihan yliveto, sellaista se minun "suunnitteluni" taitaa kyllä aika usein olla!

      Poista
  7. Kiitos haasteesta! Oli mukava lukea vastauksiasi ja kuullaa vähän ajatuksia kameranlinssiin rajattujen kuvien reunojen ulkopuolelta. Kylläpä saat paljon kasveja mahtumaan parvekkeelle. Mukava kun voit isän kanssa jakaa puutarhan iloja ja niitä tylsempiä rikkaruohojuttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parvekkeesta ja pelakuista postailen tässä syyskauden mittaan erikseen. Sitten näet, miten niitä kasveja saa sinne mahtumaan :)

      Poista
  8. Kiitos haasteesta. Vastailen haasteeseen piakkoin.
    Tänä vuonna kastelu on noussut merkittäväksi eri tavoin kuin muina vuosina.

    VastaaPoista
  9. Oi, miten mukava oli lukea vastauksesi ja tutustua hybridipuutarhuriin :) Erilaisuus tosiaan on rikkautta ♥ Onpa harmi, että joudutte verkkojen ja keppien kanssa värkkäämään. Mun hermot ei varmaan kestäisi :( Kauhea lisätyö! Onneksi on ollut lämmin syksy. Ei ole tarvinnut värjötellä. Hyvää syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri viime viikonloppuna isä väsäsi uusia verkkomajoja, tällä kertaa syreenien ja persikkapuun ympärille.

      Poista
  10. Hauska postaus ja kauniit kuvat! Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  11. Näitä on kiva lukea! :) Aivan ihanat kuvat!

    VastaaPoista
  12. Kyllä sinulta puutarhurin sielu löytyy, vaikka ihkaomaa puutarhaa ei olekaan. Ja kuka on sanonut, että puutarhurin pitää omistaa puutarha ollakseen puutarhuri. Sen lisäksi, että olet todella taitava valokuvaaja, osaat myös pukea ajatuksesi hienosti sanoiksi. Hieno postaus, kiitos sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Rakkaus kasveihin ja luontoon juontaa jo lapsuusajoilta...

      Poista
  13. Hienosti vastattu ja niin huikeat kuvat jälleen. Ihana!

    VastaaPoista

Viestisi lämmittää mieltäni, kiitos siitä!