Muutama uutuus ja kummallisuus

Viime kesän uutuusostos mökin punahattujen joukkoon oli 

kaunopunahattu 'Rainbow Marcella'. 

Se on kaksivärinen; kukat puhkeavat okrankeltaisina

ja muuttuvat vähitellen pinkinpunertaviksi.

Kaunopunahattu 'Milkshake' on mielestäni
parhaimmillaan vähän ikääntyneenä.
Kukkii tosi pitkään.

Kaunopunahattu 'Green Jewel' on jo sinällään aika erikoinen.
Sen terälehdet jäävät töpöiksi.
Olen kyllä nähnyt, että lajikkeen pitäisi kasvattaa pidemmät terälehdet,
usein ne tosin kääntyvät ylöspäin.
En tiedä, kasvaako tämä meillä mökillä jotenkin epäedullisessa paikassa,
mutta vuodesta toiseen sen kukat jäävät tuollaisiksi.

Mutta tänä kesänä perenna äityi hurjan kummalliseksi:
sen mykiöstä alkoi työntyä pikkuvarsia ja niiden päihin pikkukukintoja.
Tekeekö teillä GJ samanlaisia manööverejä?

Sateenvarjolehti puskee keväällä maasta pieniä, karvaisia hattivatteja,
joista kasvaa nopeasti lautasen kokoisia sateenvarjomaisia lehtiä.
Perenna kuulemma myös tekee jonkinsortin kukkia,
mutta vielä ei ole näkynyt kukkavarsia.
Ehkä ensi kesänä...

Olen tykästynyt herkkään posliinivuokkoon, 

vaikka sen kukkien ihanuus näkyy kokonaan 

vain kurkkimalla niitä alhaalta päin.

Ostin tälle kesällä kaverin Vakka-Taimesta, 

nyt pidetään peukkuja, että molemmat selviävät talvesta.

Kruunuvuokkojen kukinta ei ole meillä koskaan kovin runsasta,

mutta aina perennapenkistä kuitenkin joitakin ihanuuksia näkyville punnertaa.

Nämä siniset taitavat olla lemppareitani!

Ginko sinnittelee hengissä mökkirinteessä, 

vaikka osa oksien päistä paleltui kuiviksi viime talven tuiskuissa.
Syyskuussa sen lehdissä oli vielä vihreää.

Lokakuussa neidonhiuspuun lehdet vaihtoivat väriään, 

sen jälkeen ne putosivat melko nopeasti kullankeltaisina maahan.

Talvisuojausta en ole tälle laittanut,

joten peukut pystyyn ginkollekin!

Karvakonnanlilja teki kimikin katveessa hurjan määrän kukkia tänä vuonna.
Kukinta alkoi syyskuussa.

Ensi kesänä pitää keskittyä näiden konnanliljojen kuvaamiseen vähän paremmin.
Ovat niin moniulotteisia, että tuulisessa ulkoilmassa makrolla kuvatessa
on vaikea vangita kasvin kaikkia yksityiskohtia tarkasti samaan kuvaan.

Valkokonnanlilja on mökillä yksi tämän kesän perennauutuuksia,
hankin sen Vakka-Taimesta viime kesäkuussa.

Valkokonnan kukat ovat kooltaan pienempiä kuin karvakonnanliljan.
Nimestään huolimatta sen kukat eivät ole valkoisia,
vaan punertavanruskea puskee esiin.

Valkokonnanlilja aloitti kukintansa
huomattavasti aiemmin kuin karvakonna eli jo heinäkuussa.

Minä ja kukkakärpäset saimme nauttia päivänliljojen kukista,

kun muistin ajoissa laittaa verkot ympärille.

Liljojen nuput ovat huippugourmeeta peuroille.

Ärtsyin väri syyspuutarhassa loistaa varmasti amurinkärsäkallan siemenissä.

Osa viettää Halloweenia tulevana viikonvaihteena,
osa vasta viikon päästä ja toiset ei ollenkaan.
Oli miten oli, parvekkeeni edustalla viihtyvä naakka
toivottaa kaikille hurjan jännittävää ja hauskaa viikonloppua!