Voi sentään, akileijat ovat jo meillä mökillä siemeniä kehittämässä.
Tämä sininen oli ilta-auringossa niin täydellinen mummonmyssy.
Muita akileijakuvia tulossa myöhemmin toisessa postauksessa.
Tämä sininen oli ilta-auringossa niin täydellinen mummonmyssy.
Muita akileijakuvia tulossa myöhemmin toisessa postauksessa.
Hieman samoja sinisävyjä shiftasi isotähtihyasintti,
joka kehitti tänä vuonna monta kukkavanaa.
Toukokuun loppupuolen postauksessani (KLIK)
ihmettelin, mikä kasvi pukkaa maasta ylös.
Joku teistä aavisteli laukoiksi.
Itselläni ei ollut harmaintakaan muistikuvaa,
mitä olin kyseiseen paikkaan istuttanut
enkä ollut nähnyt sennäköisiä tiittejä koskaan ennen.
No, ei se mikään ihme ole,
sillä nämä pukkasivat ylös mullasta meillä nyt ensimmäistä kertaa:
lilikiehkurakielot (Polygonatum cirrhifolium)!
Viime kesänä istuttaessani pystyssä oli vain yksi kukassa oleva varsi,
nyt niitä oli jo monta - huippua!
Luulin viime kesän kuivuudessa ja helteessä menettäneeni
Ruotsista hankkimani hietakäenkaalin,
joka tosin on kivikkokasvi, joten sen pitäisi kestää kuivia olosuhteita.
Ihastuin hietakäenkaalin kauniisiin lehtiin ensinäkemältä,
lehtien väri ja muoto olivat suurin heräte kasvin hankkimiselle.
Taisin kiljaista ääneen ilosta, kun huomasin nyt kesäkuun alussa
sen näin hyvävoimaisena kukkapenkin laidassa.
Pieni, herkkä ja sievä.
Alkukesän leiskuvin kukinta oli ehdottomasti pinkillä vuorijumaltenkukalla.
Valkoinen versio oli selvästi hillitympi.
Isän pystyttämien korkeiden kananverkkohäkkyröiden ansiosta
syreenitkin pääsivät kehittämään kukkaterttunsa ilman,
että peurat järsivät osan oksista pystyynkuolleiksi, kuten edellistalvena.
Ihan yhtä hyvin ei käynyt verkottomalle pikkusyreenipuulleni Palibinille,
joka aiempina vuosina on saanut olla täysin rauhassa,
mutta nyt rusakko popsi masuunsa puun alaoksat. Otti pattiin. Pahasti.
Tämän tuoksun kun saisi purkkiin...
Yritän etsiä syksyisin sipulitarjonnasta lähinnä kokovalkoisia narsisseja,
mutta niitä ei kovin monia ole ilmestynyt eteen.
Tämä on yksi aiempien vuosien hankinnoista,
ja nimi on valitettavasti kadoksissa.
Isot kukat, tosin hieman vanhentuessaan shiftaavat kermankeltaiseen.
Viime syksynä istuttelin joitakin uusia narsissilajikkeita,
yksi niistä oli Professor Einstein,
aika pirtsakka tapaus.
Kovin vähän olen valitettavasti ehtinyt olla näin alkukesästä mökillä.
Niinpä perhoshavainnotkin ovat olleet melko minimissä;
suuri ilonaihe oli kuitenkin, kun päivänkakkaraketoa ihaillessani
lähikukkaan lennähti pikkukultasiipi.
Tämän pensaan kukkia muistan harvemmin kuvata,
vaikka kovin nättejä ovat nämäkin.
Valkeista kukista kehkeytyy marja-aronian tummanpuhuvia marjoja,
yleensä lintuparvi popsii ison pensaan tyhjäksi syys-lokakuussa.
Puhtaat valkeat...
Upeita! Hyvää juhannusta!
VastaaPoistaKiitos! Mukavaa heinäkuuta!
PoistaOi, mitä kaunottaria!
VastaaPoistaTuo valkoinen vuorijumaltenkukka on erityisen upea. Sydän alkoi ihan läpättämään ihastuksesta.
Kiitos ja oikein mukavaa juhannusta! <3
Valkoisia ei niin usein näe myynnissä kuin pinkkejä.
PoistaIhania kukkia! Täällä ei kalliokielojen kukkia oikein pääse ihailemaan, joku syö niiden varret niin antaumuksella - metsäjänis tai peura, ei täällä muita oikein ole. Mahtavan kauniita kukkia, monenlaisia! Käenkaali on aivan ihana.
VastaaPoistaHyvää juhannusta!
Onneksi älysin heti läntätä verkon näiden tiittien päälle, kun maasta ponnistivat, muuten olisi nämäkin järsitty.
PoistaMielettömän kauniita kukkia todella paljon! :) Pinkki vuorijumaltenkukka, leiskuva narsissi ja tietysti ihanasti tuoksuva syreeni ym. Kiitoksia ja hyvää keskikesän juhlaa!
VastaaPoistaHarmittavan paljon ollut muuta, että kukkien ihastelu jäänyt tänä kesänä itselläni vähän minimiin.
PoistaKiehkurakielo pääsi etsintäkuuluttamieni joukkoon, aivan huikea.
VastaaPoistaKiitos ihanista kuvista ja kukkeaa juhannuksen juhlaa sinulle!
Muualla en ole sitä tavannut kuin Vakka-Taimessa.
PoistaIhanaa Juhannuksen aikaa myös Sinulle! Tuo lilakiehkurakielo kukkii meilläkin ja on suoskikkini - ihanuus on myös tuo sininen mummonmyssy, voisiko siitä saada siemeniä?
VastaaPoistaYritän muistaa ottaa siemeniä talteen, vähän nuo muut puuhat nyt vievät valitettavasti aikaa puutarhahommilta.
PoistaIhania kukkakuvia <3 Laitoin kiehkurakielon ja suloisen käenkaalin omalle hankintalistalleni, aivan ihania kaunottaria.
VastaaPoistaKiitos, ihanaa juhannusta myös sinulle!
Hietakäenkaalin lehtien harmaus on ihastuttava!
PoistaOi, millaisia herkkuja. Kiehkurakieloa en ole koskaan nähnyt. Taas yksi blogielämän parhaista puolista, kun saa tutustua jännittäviin kasveihin.
VastaaPoistaOikein hyvää juhannusta sinulle!
Juu, ja on tosi hauskaa kokeilla puutarhassa uusia kasveja, jotkut viihtyvät, toiset eivät.
PoistaJuhannus ehti jo mennä, mutta kukkakuvasi saivat minut huokailemaan. Paljon kauniita ja harvinaisempia kasveja, minulta ei juurikaan noita kaunokaisia löydy, siksi oli kiva pysähtyä ihmettelemään jokaista ajan kanssa. Mukavaa kesäkuun viimeistä viikkoa!
VastaaPoistaKiva kuulla, että olit oikein ajan kanssa katsellut kuviani!
PoistaIhanat kuvat, taas. Ostettiin Katin kanssa -blogin Katrin kanssa viime vuonna Kevätmessuilta hietakäenkaalit, myyjä ei osannut kertoa siitä juuri mitään. Luulen, että kastelin sen hengiltä. Kuvittelin, että se on yhtä janoinen kuin muutkin käenkaalit... :)
VastaaPoistaKivikkokasvi tosiaan, niin ei ihan hirmuisesti tarvi vettä :)
PoistaMukavaa heinäkuuta!
VastaaPoista